Kyykkää vapaasti

Viime viikko kului keventelykierroksen parissa. Koska rautoja ei tarvinut riuhtoa niin äärirajoilla, testailin hieman keskikehon hallintaa pääliikkeissä. Jätin esimerkiksi tukivyön pois mavessa, mutta vielä mielenkiintoisempaa että kyykkäsin vapaalla tangolla ensi kerran reippaasti yli vuoteen (poislukien etukyykyt tietysti).

Oli ilo huomata ettei smith-kyykkääminenkään turhaa ole, vapaalla melko helposti sarjat 8x80, 8x80, 8x90, 8x100. Vaikka smith-kyykkyä kuinka dissaillaan, pakko sanoa että paremman tuntuman minä kinttuihin saan smithissä isommalla kuormalla...

Viikon työsarjat mavessa ilman vyötä 2x8x120 ja paketti pysyi ihan hyvin kasassa.

Tämän rundin niputtamisen myötä mentoorini teki ohjelmaani muutoksia, joiden tähtäimessä on perässä laahaavien penkkitulosten parantaminen. Muutamia liikeitä vaihtui uusiin ja osaan entisistä vähän erilaista sarjoitusta, mutta palataan niihin tarkemmin kun käytännössä on päässyt fiilistelemään.

Viime viikon treenailin Elixia Kampissa ja sieltä riittäisi osastolla "salikomediaa" jonkun verran kerrottavaa, mutta katsotaan paremmalla ajalla jos raapisin kasaan jonkinlaisen postauksen. Olen ollut useamman kerran äimistyneenä millaisista asioista ihmiset jaksavat henkilökunnalle valittaa, saati sitten minkälaista salietikettiä uunituoreen keskuksen asiakkaat onnistuvat viljelemään...

Vape on!

Miehellä pitääkin olla vähän paheita, mutta yksi niistä rajoittaa treenaamista - tupakointi. Olen polttanut noin askin päivässä jo vuosia, kaiken kaikkiaan vajaat 10 vuotta elämästäni. Olisi täyttä valehtelua väittää ettei hapenottokyky kärsi ja etteikö se vaikuttaisi treeneihinkin.

Vuosi takaperin röökaaminen loppui muutamaksi kuukaudeksi, tuolloin nikotiinipurkan avulla. Aluksi purkan avulla sai vähennettyä tupakointia, mutta olihan purkan jauhaminen tosi surkeaa korviketta. Hetkellinen savuttomuus rakoili alkoholin vaikutuksen alaisena ja repsahti kokonaan seuraavalla lomamatkalla. Uima-altaan reunalla auringossa lojuessa kun ei juuri muuta tekemistä ollut kuin tissutella sangriaa ja tupakoida...

Sähkötupakasta, eli nykyään neutraalimmin nimettynä vapottelusta, oli vähäisiä kokemuksia vuosien takaa. Silloin vehkeet olivat heppoisia Ebaystä tilattuja kiinalaisia. Hauskoja leluja hetken aikaa, mutta hajosivat käsiin nopeasti. Näitä suurinpiirtein oikean tupakan kokoisia ja näköisiä, kertakäyttöpatruunoilla varustettuja muovirimpuloita sai imeä posket lommolla, heikolla menestyksellä. Mielenkiinto lopahti kehnoon laatuun ja tehottomuuteen. 

Noista ajoista vapottelumaailma on kehittynyt huikeasti ja sain vihdoin kipinän kokeilla ihan oikeasti toimivilla laitteilla. Tilasin itselleni hyvän hinta-laatusuhteen aloituspaketin (eGo-eVod SMOK Winder XL 1100mAh STEEL) ja ilman sen suurempia ennakko-odotuksia kokeilemaan.

Hämmästyin suuresti. Viimeisen tupakan tumpattuani vapo taskuun, eikä ole enää ollut mitään tarvetta kaivaa Pall Mall -askia esiin. En uskonut vapottelun toimivan näin hyvin "korvaushoitona". Vapottelun terveysvaikutuksista voidaan pähkäillä, mutta takuulla se on terveellisempää kuin tupakka. Haitalliset aineet vähenevät yhteen - nikotiiniin. Kaikki loput on vesihöyryä.

Muihin korvaaviin nikotiinivalmisteisiin verrattuna vapottelu on ylivoimainen. Mistään tupakan "eduista" ei tarvitse luopua. Sosiaalinen aspekti säilyy, röökille voi työkaverin kanssa lähteä kuten ennenkin. Vapottelulla saa tupakkatauon tapaan sen hetken oman aikansa työhässäkästä irtautumiseen. Itse käyttöprosessi tuntuu lähes samalta ja vaikutus on yhtä hyvä. Vain iso kasa haitta-aineita ja tupakankäry vaatteissa katoavat.

Vapottelulla on tietty paljon muita etuja. Lyhyelläkin aikavälillä se on merkittävästi halvempaa, vapotella voi huolettomammin sellaisissakin paikoissa joissa tupakointi on kiellettyä, eikä vapo aiheuta kanssaihmisille ympärillä mitään terveys- tai hajuhaittaa.

Näin helpolla jos tupakoinnista itse pääsen irti, en voi kuin hämmästellä että tätäkin on Suomessa yritetty rajoittaa - nykyään sentään vain nikotiininesteiden myynnin osalta. Vaivattomasti ja laillisesti niitä onneksi kuitenkin saa tilattua nettikaupoista.

Kohti kahtasataa ja sen yli

Muutaman vinkuvonku valivali viikon jälkeen puoliksi huomaamatta tällä viikolla on kertynyt jo viisi treeniä, kaikki vielä  yleisfiilikseltään ihan hyviä.

Aiemmin jo mainitsin että 150kg pyöreä lukema meni konkreettisesti rikki mavessa, vieläpä pitkän noususarjan viimeisenä ykkösenä (17 nostoa alla). Tällä viikolla pistin saman lukeman myös smith-kyykkyyn (3x140, 3x142, 3x145, 3x147, 3x150).

Näissä "isoissa liikkeissä kehitys on edelleen kiitettävän nousujohteista. Hieman jännitän milloin tulee joku seinä vastaan ja aletaan junnaamaan paikallaan, kuten penassa kävi jo aikaa sitten. Kuitenkin, seuraava sulka hattuun näistä sitten kahdessa sadassa - katsotaan kauanko joutuu räpistelemään sen eteen.

Muutaman treenin olen vetänyt nyt uudessa Kampin Elixiassa ja onhan siellä vielä pieniä häiritseviä puutteita (jotka varmasti tosin pian korjataan). Pahimpana lisäpainovöiden ja etenkin pienten kiekkojen puute - koko talosta löytyy kaksi kappaletta 2.5kg levyjä, 1.25:ia ei lainkaan!  Muuten paikka on edelleen toimiva ja yllättävän rauhallinenkin. Viikonlopputreeneihin hyvä vaihtoehto, arkisin kuitenkin Salmisaari ja Larun sali ovat kätevämmin matkojen varrella.

Miksi salista somettaminen on niin facepalm?

Punttihommista vaahtoaminen elävässä elämässä on oma lukunsa, josta saa usein huvittuneita ilmeitä ja päänpudistelua. Mutta etenkin salitreeneistä somettaminen tuntuu ärsyttävän harvinaisen monia.

Eräs varteenotettava kehonrakentajakaveri päivitti jokunen aika takaperin: "Meinasin tehdä salipäivityksen, mutta alkoi nolottaa jo etukäteen". Kommenttiini "Miksi?" en silloinkaan saanut vastausta.

Treeniin liittyvillä postauksilla ainakaan minä en yritä leijua tai olla jotenkin muita parempi ihminen. Rauta on vain erittäin iso osa arkeani - ja arjestaanhan ihmiset yleensä someen päivittelevät. Uudet omat nostoennätykset aiheuttavat onnistumisen iloa, siinä missä jollekin toiselle esimerkiksi kotikeittiössä pyöräytetty herkullinen piiras. Ja sellaisia asioitahan me haluamme sosiaaliseen mediaan jakaa.

Miksi treenipäivitysten pitäisi olla poikkeus ja tabu?

SPM testaa Elixia Kamppi

Oli kunnia päästä ihmettelemään uusinta Elixia kuntokeskusta jo viikko takaperin, jolloin aikaa avajaisiin oli vielä viisi päivää. Siinä vaiheessa tilanne näytti peruspessimistille melkein lohduttomalta, sen verran rakennustyömaa koko mesta vielä oli. Elixian porukalla oli kuitenkin vahva usko ja rakennusmiehet duunailivat kaikkea muuta kuin panikoiden, joten ehkä se siitä.

Avajaiset olivat ja menivät, itse kävin sitten seuraavana päivänä kurkkaamassa. Ja hämmästyin positiivisesti. Kaikki oli saatu valmiiksi, eikä mistään edes vaistonnut "häthätää" viimeistelyn makua.

Kuten nimikin jo kertoo, uusin kuntokeskus sijaitsee aivan Helsingin ytimessä - entisen Onnelan tiloissa, Tennispalatsin kupeella. Sijainti jo sinänsä asettaa paineita suurehkon kuntosalin tilojen suunnittelulle, mutta nyt sekä pohjaratkaisu että toteutus vaikuttavat todella onnistuneilta. Lähes koko sali on yhdessä tasossa - pieni toinen kerros löytyy, mutta siellä tällä hetkellä sijoitettuna vain venyttelykamaa ja jotain muuta ylimäääristä sälää.

Ennenkaikkea paikka on moderni, valoisa ja tilava. Tuo on jo saavutus, kun vertaa vaikka Elixia Alexiumiin. Romutkin on sijoiteltu järkevästi. Esimerkiksi tangoilla, kyykkyhäkeillä jne temmeltämiselle löytyy ihan oma sektorinsa, jonne todennäköisesti muut vemputtelijat eivät eksy jalkoihin pyörimään. Kyykkyhäkkejä löytyy kolme, samoin penoja. Mavettamiseen on tilaa yllin kyllin. Käsipainoalueitakin taisi olla useampi, parhaiten jäi mieleen heti sisäänkäynnin jälkeen vasemmalla oleva, koko seinän mittainen kässäriteline peileineen. Tämäkin sijoiteltu niin, että alue rauhoittuu juuri siihen omaan tarkoitukseensa.

Ainoat miinukset omaan silmään olivat levypainojen niukkuus osassa kohteita, esim smithin telineissä tosi niukasti ja vielä melko turhaan crossfit kiekkoja. Uskon kyllä että levareita tulee vielä lisää ja saahan noita keräiltyä muualta tiloista, siinä samalla lämpeneekin :) Niin, ja sitten se smith - joita on taaskin vain yksi. Mielestäni tämän kokoluokan punttikselle hyvin voisi hommata kaksi, tilaakin kun olisi...

Rakennusvaiheessa paikalla pyörineenä voin myös todeta että miesten pukkarista on lohkaistu kohtuuttomasti tilaa, jotta leidien tilat on saatu valtavaksi. Mutta eiköhän me pahemmat puoliskot mahduta verkkarimme tuolla vaihtamaan. Naisten tiloihin voisi nimittäin parkkeetata vaikka bussilla.

Treenaamaan en Kamppixiumille (heh) vielä ehtinyt, mutta houkutteleva vaihtoehto kyllä.

Motivaatiomonttu

Olen aina kehunut kuinka motivaatiota riittäisi vaikka pienelle pitäjälle. Piti tämäkin päivä sitten nähdä, ettei salille raahautuminen nappaisi millään. Eniten kivistää ettei mitään tiettyä syytä tälle olotilalle ole. Väsymys on viime aikoina ollut aika krooninen, epäilen että ennätys siitepölykausi vaikuttaa minuunkin - vaikka aiemmin en pahemmin ole oireillut.

Rauta on noussut ihan kivasti ja monesta treenistä kokenut onnistumisen iloa. Viime sunnuntaina nelostreenissä repäisevä mavesarja 3x135, 3x137, 3x140, 3x142, 3x145, 3x147, 1x150.

Silti kynnys lähteä tositoimiin on ollut isompi ja liian monessa treenissä loppua kohden kasvava "eivittuenjaksanitkuttaa". Peilikuva ei tällä hetkellä tyydytä lainkaan, vaikka ongelma lienee vain liika itsekriittisyys.

Ohjelman muutokset lisääntyneinä maksimivetoineen vaikuttavat ihan ok:lta, vielä paha sanoa onko vaikutus kehitykseen merkitävä. Ainakin on tullut tehtyä tunnollisemmat lämmittelysarjat, kun itse tuloskortin repäisyt jäävät yhteen tai kahteen sarjaan.

Viime viikko jaksottui ihan asiallisesti, tällä viikolla vappu ja muut "kiireet" rikkoivat rytmiä sen verran että nyt loppuviikosta pitäisi tempoa kolme tiukahkoa treeniä putkeen. Yritetään, motivaatiomontusta huolimatta...