...Kokonaiskilot, joita eilen nostelin irti lattiasta (5x5x115kg). Alkaa "do you even lift" höröttely vaimentua pikkuhiljaa epämääräisemmäksi mutinaksi.
Flunssa oli viikonlopun jälkeen historiaa ja maanantaina jumppailin heti perään setin helpoimman treeni kolmosen. Hyvä tekemisen meininki ja hiki roiskui, iso osa sarjoista keltaiselle. Kuten nyt kuuluukin.
Tiistaina oli hirmu into puntille, mutta tiesin nelostreenin vaativan pohjille lepopäivän, kun kaksi päivää putkeen oli jo riuhdottu. Hillitsin itseni ja hyvä niin, illalla ihmettelin kun käytännössä joka paikka vatsalihaksia lukuunottamatta kipeänä. Ilmeisesti perille oli mennyt.
Keskiviikkona töistä suoraan EasyFittiin ja tuttuun tapaan vähän pelonsekaisin tuntein maastavedon pariin. Kiekkoja tankoon lappaessa pyöri mielessä kuva kuinka selkä sanoo taas poks, mutta turhaan pelkäsin. Eka sarja tuntui helpohkolta, seuraavat kolme nätisti keltaiselle ja vain viimeisen voi rehellisyyden nimissä pistää punaiseen piikkiin. Tekniikka kesti läjässä, ehkä viimeisellä toistolla vähän herpaannuin. Nättiä kuitenkin muuten. Parin mavesarjan jälkeen jo paita läpimärkänä ja vaikka nykyään treenaan aina lippis päässä, valui hiki silmiinkin.
Tekisi melkein mieli kokeilla maveykkösiä mielenkiinnosta, mutta selkäpelko estää. Hiljaa hyvä tulee.
Siitä sitten suoraan ex-inhokkini etukyykyn pariin, jonka vahingssa tein 5kg isommalla kuin ohjelmassa käskettiin. Väärät kiekot, hups. Mutta yllätyin taas miten helposti sarjat hoitui.
Olisi varmasti kiva lukea draamaa (ne on yleensä suosituimpia postauksia lukumääriltään), mutta sorry. Homma rullaa nyt hienosti, positiivisella fiiliksellä. Ensi kierrolla päästäänkin maksimien pariin - ei kilojen, mutta toistojen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti