Enemmän ja kovempaa

Tiistaina yhden lepopäivän jälkeen säntäsin tokan kierron treeni nelosen pariin. Kovasta treenistä teki entistä kovemman tiukka aikataulu, jonka kanssa joutui hieman sarjatauoista tinkimään.

Päivän kohokohtana odotteli mavesarja 5x5x110kg. Myönnän että tankoon tartuessa suorastaan pelotti. Olin melko varma että vähintään pyörryn tai parhaassa tapauksessa rikon selkäni tekniikan levähtäessä. Mutta niin hyvin lopulta sujui että teki mieli taputella itseään olkapäille. Odotettavissa oli että viimeisillä sarjoilla jää vähän vajaaksi, mutta se ei tässä vaiheessa haittaa. Tekniikankin täydellisyydestä voi varmasti olla montaa mieltä, koitin vain kovasti keskittyä ettei selkä pääse kaarelle. Mitään ei prakannut, joten todennäköisesti paketti pysyi pääosin kasassa. 

Tekemisen meininkiä oli nyt ihan riittävästi. Naama sinipunaisena ja sarjatauoilla haukoin happea pää polvien välissä, huimausta vältellen. Tuskin mikään askel bodymaailmalle, mutta iso harppaus minulle!

Keskiviikkona aloittelin suoraan kolmannen kierron, joka on sitten neljän viikon syklin rankin. Kurvasin hetken mielijohteesta EasyFitille, vielä marraskuun loppuun asti kun on mahdollisuus sielläkin käydä. Hyvä ratkaisu tähän väliin, ruuhkaa ei ollut nimeksikään ja sai keskittyä ilman suorituspaikkojen vapautumisen kyttäilyä. Elixialla on hyvät puolensa, mutta ruuhka-aikaan myös huonot...

Penkkipunnerrus on edelleen heikko lajini. Menihän tuo suht ok, mutta tyytyväinen en missään nimessä ole. Muut osa-alueet ja liikkeet kehittyy, jopa selkeästi, pena vaan junnaa. Sinniteltiin läpi, ilman varmistajaa en uskaltanut ihan äärirajoille sarjoja viedä.

Muilta osin erinomainen treeni, leuanvedoissa ja hammerkäännöissä taisin yllättää vähän itsenikin. Fiilis on muutenkin treeneissä nyt hyvä, itsetunto salilla niin pilvissä että peilikuvakin näytti vähintään puolta isommalta. I can do this.

PS. 15.000 lukukertaa rikki. Kiitokset mielenkiinnosta kaikille lukijoille.