...Sehän on delayed onset muscle soreness, eli paikat kipeenä treenistä. Hämmentävää, niin lepsua ollut meininki viime aikoina, ettei edes muistanut moisia tuntemuksia. Uusia rasituskohteitakin löytyy, en ole esimerkiksi koskaan aikaisemmin saanut forkkujen sisäsyrjää näin kipeäksi.
Tiistaina vetäisin jalkapainotteisen treeni nelosen, joka sujui ihan kivasti. Mave 4x4x110 lämmitti mieltä ja kehoa, muuten tulokset peruslinjaa. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja mielekkyys treeniin alkaa nostella taas päätään. Muilta osin juurikin nelostreeni alkaa muodostua inhokiksi, lähinnä etukyykyn ja polvien noston takia. Kun ei osaa tai kykene, niin alkaa ahdistaa. Onneksi valmentajani on löytänyt heikon kohtani ja vetoaa häikäilemättä heti siihen, jos valitan - "ai sitä pitäis luovuttaa vai?". Tietäähän sen että jos minulle noin haastetaan, painun kiroillen takaisin salille yrittämään.
Tänään pääsin aloittamaan tiukemman tokan kierron. Hyvä treeni, vaikka luulot omista kyvyistä karisevat tehokkaasti kun samoilla painoilla lisätään sarjoja ja toistoja. Sarjakestävyys on lapsenkengissä, mutta taistelin niin ettei pahasti vajareita tullut tuloksiin. Optimistisesti ajatellen, onpahan uutta kehitettävää taas, eikä pelkkää egopunttailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti