Via dolorosa

Viikko on ollut kaikkea muuta kuin optimaalinen treeneihin. Flunssa yrittää jälleen selättää minua, eikä asiaa ole helpottanut infernaalinen stressi ja keskiviikon 12 tuntinen työpäivä. Sanomattakin selvää että keskiviikkona salille en ehtinyt/jaksanut, mutta torstaina töiden jälkeen uhmasin kaikkia jarruttavia tekijöitä ja painuin puntille treeni ykkösen pariin.

Tokalla kierroksella sarjoja ja toistoja on enemmän. Heikompi yleiskunto vaikutti selvästi raudan liikkumiseen, mutta tyydyttävästi sujui. Hieman harmittaa kun tämä toinen kierros olisi selkeästi näytön paikka kartoittavalla jaksolla, eikä järin mairittelevia tuloksia tullut raapusteltua seurantakorttiin (tai no, naputeltua kännykkään itseasiassa).

Riuhominen puolikuntoisena kostautui ja tänä aamuna oli kunto entistä heikompi. Viikonlopuksi lapsille luvattiin mökkireissu ja alkaa ollakin viimeisiä hetkiä että sinne enää säiden puolesta viitsii. Joten nyt täytyy keskittää energiat siihen reissuun ja treenit jatkuu suosiolla vasta ensi viikon puolella...

Ruuhkaa, minun salillani!?

Tänään treeni nelosen kimppuun hyvin fiiliksin. Olin todellakin treenin tarpeessa, muun arjen vastapainoksi.

Ovesta astuessani hämmästelin ohimennen eteisen kenkätelineen ruuhkaa, mutta luotin jengin sätkivän jossain virtuaalijumpassa. Järkytys salin puolella iski vasten kasvoja. Aina niin ihanan rauhallinen salini oli aivan tukossa. Selittämätön outo fitnessryntäys. Eikun luureissa musat kovemmalle ja sekaan lämmittelemään...

Onneksi päivään sisältyi liikkeitä jotka ryysiksessäkin sai suht suosiolla hoidettua. Vähän väliä ihmisten väistely kyllä otti päähän.

Tämänpäiväisistä maveen olin erityisen tyytyväinen. Lämppärisarja 8x60kg alle ja sen perään kepeästi 4x4x100kg. Mukava tietää että romujen lisäämistä tuollaisiin lyhyisiin sarjoihin rajoittaa lähinnä oma pelkoni tekniikan ja alaselän suhteen.

Etukyykkyä tein ekan kerran ikinä ja voi sanoa suoraan ettei ole minun lajini, olkoon kuinka kuningas-etureisiliike hyvänsä. 50kg tuntui ihan joka paikassa paitsi siellä missä pitäisi. Tangon kanssa horjuminen ja paine hauiksilla vei keskittymisen. Onneksi tähän on takaportiksi annettu prässi ja taidan tuon jokerin jatkossa käyttääkin.

Polvien nostot roikkuen lisäpainoilla aiheuttivat päänvaivaa, kun mitään järkevää välinettä painojen köyttämiseen ei salilla ole. Pistin vetoremmit nilkkoihin ja köytin levypainon väliin. Aika pommiviritys, kaikkea muuta kuin kätevää. Liian kevyesti meni, mutta en jaksanut alkaa turaamaa isompaa painoa kaiken hässäkän keskellä. Vinkkejä, anyone?

Uuden ohjelman treeneistä tämä nelonen tuntui eniten räpeltämiseltä, poislukien mave. Eiköhän tämäkin kuitenkin saada palautteen kautta hierottua toimivaksi.

Lightweight baby

Uuden muokatun 2-jakoisen ohjelman neljän treenin kierrosta on nyt kolme kokeiltu. Aiempaan kovempisykkeiseen ohjelmaan tottuneena treenit tuntuvat jopa helpoilta, mutta lihaksiin menee kyllä jo nyt hyvin. Viisijakoisen aikana oli aina joku paikka kropasta hellänä, nyt on koko ajan vähän joka paikka. Seuraavalla kierroksella sarjoja tuleekin onneksi lisää, joten saa ehkä sitten jo hikeäkin pintaan ;)

Liikkeet ovat pääosin tuttuja, eikä ole liikoja tarvinut pähkäillä. Vain pohjenousu on ongelmallinen Easyfitillä. Mitään pohjelaitteita ei ole, enkä keksinyt kuin smithin jossa työstää, lankku päkiöillä. Siihen piti latoa 120kg tankoon, eikä silti saanut tuntumaa kunnolla pohkeille. Hirveästi enempää romua taas ei smithissä muu ruoto kestä keskittymisen kärsimättä. Pohdin saisiko pohkeet tehtyä prässissä?

Perinteinen penkkipunnerrus on edelleen tahmeaa, kuten ollut minulle aina. Siinä tulee olemaan haastetta saada sarjapainot nousuun. Sen sijaan leuanvedot sekä myötä- että vastaotteella kehittyvät kivasti, ekan kerran olen nyt tehnyt sarjoja lisäpainon kanssa. Smith-kyykyn sain myös eilen menemään todella hyvin sinne minne pitikin, heti treenin jälkeen jo jalat ihan tönkköinä ja tänään fiilikset koivissa hyvin hellät.

Välipäivä olisi ideaalinen 2 ja 3 treenien välissä, mutta nyt ainakin kolmosen jälkeen huomenna pakko pitää. Ei toivoakaan että huomenna pystyisi jo taas treenaamaan alakropppaa.

Loppuun pientä fiiliskuvitusta tältä illalta, huomatkaa tyttöystäväni luova alataljaratkaisu :-)

Lässytys seis ja hommiin

Kuluneet pari viikkoa ovat menneet treenien osalta hävettävän hissusti. Viime viikko oli ihan tarkoituksella kevyt, mutta tällä viikolla hommaa jarrutti flunssaa vastaan taistelu. C-vitamiinin ja sinkin yliannostuksilla vältin kuitenkin pahemman lentsuilun ja treenit uskaltaa polkaista taas käyntiin.

Itse kasailemaani kolmijakoista ohjelmaa en ehtinyt tekemään täyttä kierrostakaan, kun plakkariin tarttui uusi projekti. Jätän jälleen pähkäilyn viisaammille.

Nyt mennään pässinä narussa, aivot nollilla ja koitetaan suoriutua sitä mitä valmentaja inboxiin ilmoittaa. Mentorin valitsin hänen kokemuksensa ja kokeneempienkin punttaajien yksimielisesti positiivisen palautteen perusteella. Vielä kun lisätään pakettiin että alkuun pääsee kohtuullisin taloudellisin panostuksin, ei tarvinut kauaa harkita.

Homman nimi on nyt, kunnes toisin määrätään, muokattu 2-jakoinen. Treenikertoja 4 viikossa. Tavoitteena suoraviivaisesti sarjapainojen nostaminen ja sitä kautta näkyvän tuloksen kasvattaminen. Ensimmäinen kuukausi kartoittavampaa, sitten loppuu lässytys ja aletaan tehdä töitä.

Ensimmäinen treeni on nyt takana ja fiilikset hyvät. Tuntui giant vemputusten jälkeen jopa helpolta. Mutta en epäile hetkeäkään etteikö homma tästä rankemmaksi kehity :-)

Sisältö oli suht simppeli:
- Penkkipunnerrus 3x8
- Leuanveto 3x6
- Kapea 60° vinopenkki 2x8
- Leveä kulmasoutu tangolla 2x10
- Hammerkääntö 2x6
- Kiertäjäkalvosimet x 3

Sisäsiittoista touhua

Kehonrakennus on sisäsiittoista touhua. Kuinka niin, miksi niin?

Kuntosaliharrastus voidaan karkeasti jakaa kahteen leiriin. On kuntoilijoita, joilla tavoitteena on elää terveellisemmin. Tai ainakin saada hyvä mieli siitä että oman kunnon eteen tehdään jotain. Tuloksia ei haeta tavoitteellisesti, treenataan suhteellisen kevyesti, epäsäännöllisesti, usein ilman selkeää ohjelmaa, tai vähän sitä mikä sattuu kivalta tuntumaan.

Sitten on kehonrakentajia, tai kehonmuokkaajia, joille painojen nostelusta on tullut innokkaampi ja vakavampi asia. He treenaavat tavoitteellisesti vaihtelevilla ohjelmilla, seuraavat omaa kehitystään, pyrkivät kehittämään suorituksiaan ja tuloksiaan.

Ensimmäinen porukka on sitä hiljaista ja näkymätöntä, jonne on helppo sulautua. He muodostavat valta-osan kuntosalien asiakaskunnasta.

Jälkimmäinen porukka onkin sitten huomattavasti hankalampaa. Tämän tulee karvaasti kokemaan noviisi kehonrakentaja, joka astuu Isojen Poikien maailmaan. Kehonrakennuksessa alku on lähes aina helpointa (siis tavoitteellinen kehonrakennus, eivät ehkä ihan ensimmäiset kuntosalikerrat). Aloittelijalla kehitys on nopeinta ja lihakset ottavat hyvin vastaan ärsykkeitä, kasvaen. Samoin kehonrakennuksen sosiaalisissa piireissä ja sosiaalisessa mediassa alku on helpointa - niin kauan kuin olet nöyrä ja tietämätön juuri mistään, ystävällisiä ja yleispäteviä neuvoja tulee kyllä.

Pahin vaihe iskee yhtäaikaa sekä salille että sosiaaliseen skeneen. Puntilla kehitystä ei enää sillä tutulla ohjelmalla paukukaan tuttuun tapaan. Sosiaalisissa piireissä sitten taas...

Et ehkä enää katselekaan kaikkia vuosikausia pidempään treenanneita ylöspäin ihailevalla kunnioituksella. Julkaiset netissä omia kehityskuviasi. Erehdyt ottamaan osaa keskusteluihin, vielä pahimmassa tapauksessa esittämään omia ajatuksiasi tai jopa eriäviä mielipiteitä.

Silloin astut Isojen Poikien varpaille. Ellet penkkaa yli 100kg ja maastavedä toistasataa, argumenttisi ovat kaikkeen treenaamiseen liittyvään ovat merkityksettömiä. Kaikki omakohtaiset kokemuksesi ja havaintosi ovat paskaa, hukkuen aloittelijan kehitysbuustiin. "Sulla on toi touhu vielä niin onnetonta, että kehittyisit vaikka keppijumpalla" - näin kärjistettynä esimerkkinä. Mutta ei paljon liioiteltuna.

Kas kun kehonrakennuksessa kaikki toimiva on keksitty jo 20 vuotta sitten. Kehonrakentajan kehityskaaren täytyy noudattaa klassista kaavaa, muuta ei hyväksytä. Muuten ei voi kehittyä. Tai jos on sattunut kehittymäänkin, ainakin klassista kaavaa noudattaen olisi kehittynyt rutosti enemmän. Ja tämä on kiveen kirjoitettu sääntö, jota vastaan vihjailemallakaan saa jihadin niskaansa. Eikä silläkään ole merkitystä, että maailmalla ollaan vuosikausia, ellei kymmenen, Suomen kehonrakennuskulttuuria edellä. Miesten koossa ja treenimetodeissakin.

Samaan aikaan kehonrakennusskene hämmästelee miksi lajilla kilpailutasolla ja harrastuksenakin on niin vähän näkyvyyttä. Miksiköhän? Vähälukuinen joukko ammattilaisia ja semiammattilaisia on jo tämän ehkä tajunnut, sillä heille on alkanut tulla edes jossain määrin etuja sponsoreilta. Ja sponsorit kaipaavat vastapalveluksena keulakuvia. Ja keulakuvana ei kukaan pidä pullistelevaa mulkkua, joka dissailee naureskellen itseään pienemmille, samasta lajista innostuneille.

No mitäs sitten?

Pitkän linjan harrastajat: Katsokaa peiliin. Miettikää onko teidän roolinne kannustaa uusia innokkaita kehonrakentajia, vai paistatella oman erinomaisuutenne loisteessa? Voisiko noviisien innostusta tukea muutenkin kuin ohjaamalla StartingStrenghtin pariin ja lyttäämällä kaikki muut mielipiteet?

Innokkaat uudet harrastajat: Ottakaa itsekin selvää asioista. Google on hyvä kaveri, kunhan jaksaa selvittää onko artikkelien taustalla uskottava taho. Kyselkää neuvoja vain sellaisilta, joiden viisauksia olette nähneet jo pidempään. Ja kasvattakaa paksu nahka, jos uskaltaudutte kertomaan mistään visioistanne ja mielipiteistänne.

There are lots of wrong ways to work out, but there is no ONE right way to work out.

PS. Taistelu flunssaa vastaan jatkuu. Tänään oli vaihtoehtoina joko sali puolikuntoisena, tai hieroja. Valitsen jälkimmäisen, kun sinne vielä kuumeettomana uskaltaa mennä. Itse treenien osalta lähiaikoina saattaakin olla ihan uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa... :)

Syksyn sävel

On tautinen.

Olin intoa puhkuen lähdössä salille maanantaina, kun edelliselle viikolle kertyi viisi lepopäivää. Hieman tunnelmaa latisti että tyttöystäväni nappasi itselleen syksyn ensimmäisen flunssan, kun ajatuksena oli päästä pitkästä aikaa yhdessä salille. Töiden jälkeen suuntasin siis itsekseni EasyFittiin.

Muutoskammoisena tottakai vanhaa ohjelmaa jäi ikävä, mutta suorien sarjojen tekeminen hieman isommilla painoilla tuntui hyvältä. Maven jälkeen aloin ihmetellä orastavaa päänsärkyä, mutta oletin että hengitystekniikka on jotenkin pielessä. Puuskutin sitten lopputreenin mahdollisimman tunnollisesti. Voimia kyllä riitti, eikä työntävissä liikkeissä tuntunut juurikaan viime viikkojen ongelmia.

Treenin jälkeen olin oudon pahoinvoiva, kotiin päästyäni aivan poikki. Meinasin nukahtaa pystyyn mihin vaan istahdinkaan hetkeksi. Näin kovaa ei treeni ollut, vaan flunssapöpö yrittää kyykyttää nyt minuakin. Muutenkin koiraa illalla lenkittäessä elimistössä tuntui sellaisia tuttuja lentsun ensioireita. 

Aamufiilis oli suht ok, mutta jo ennen töihin lähtöä alkoi tuntua väsähtäneeltä. Hinku salille olisi kova, mutta varmuuden vuoksi täytynee jättää tältä päivältä väliin ja seurata mihin suuntaan olo kehittyy. Jos tässä nyt kunnolla kipeäksi pamahtaa, vitutus on aika lailla maksimoitu.

Bulk or cut, how about not?

Massakausi/dieetti -menetelmä on peruskauraa kilpailijoille, joiden täytyy antaa elmistölleen off-seasonilla enemmän kaloreita lihasmassan kasvatukseen ja ylläpitoon. Luonnollisesti kisakuntoon kiritään dieettaamalla rajustikin rasva pois.

Perus fitness- tai kehonrakennusharrastajalle bulkkidieettikierre on mielestäni pelkkää hifistelyä ja omiaan ruokkimaan terveys- ja syömishäiriöitä. Toki samat menetelmät toimivat lihasmassa kasvatukseen, mutta miksi käyttää niin epäluonnollista tapaa? Harrastaja ei ole menossa kisoihin, ei ole sitä tiettyä kohdetta johon mennessä ollaan sitten "kisakunnossa".

Monelle wannabefitnessille bulkkaaminen on vain typerä tekosyy luistaa järkevästä ruokavaliosta ja olla pehmeä. "Eiku mä oon bulkilla, dieetti alkaa toukokuussa". Just, että pari kesäkuukautta voidaan pousailla pienemmissä vaatteissa ja lösähtää sitten taas.

Harrastajien blogeja lukiessa törmää usein näihin epäonnistuneisiin bulkkikausiin. Vedetään överikaloreilla ja usein paskaa syöden, käydään sitten inbody-mittauksissa ja raportoidaan että lihasmassaa tullut 2kg ja rasvaa 1,5kg. Jeejee. Dieetin jälkeen taas mittaillaan ja pettyneenä selitellään että lähes samassa lähtöpisteessä ollaan, gainit mittausten mukaan ehkä 0,5kg lihasta. Inbodykin on niin epäluotettava että pelkkä erilainen nesteytys ennen mittausta antaa tuon verran heittoa tuloksiin.

Elimistölle aiheutetun rasituksen lisäksi jojoilu aiheuttaa rasitusta lähipiirille. Kukaan ei jaksa katsella kauaa väsynyttä ja kiukkuista dieettaajaa. Erinomaista myrkkyä työ- ja ihmissuhteille. Jos syömishäiriön uhka ei tunnu vielä missään, pääpalkintona häämöttää metabolinen tuho. Tila, jossa kroppa ei enää lähde palautumaan rankasta dieetistä. Sen saavuttaakseen ei tarvitse olla kilpailija, riittää kun matkii tarpeeksi ammattilaisten dieettirutiineita.

Oikein ja järkevästi käytettynä bulk/diet on klassinen, toimiva menetelmä jolla lihasmassa kasvaa ja dieetin jälkeen ollaan hyvässä lihaserottuvuudessa. Mutta harrastajalle se on täysin turhaa elimistön rasittamista. Syö järkevän ruokavalion mukaan koko ajan, anna joskus itsellesi lupa "cheattipäiviin" ilman dieettejäkin. Kehity ja kerää lihasta vähän hitaammin, mutta ennenkaikkea olet suht hyvässä kunnossa läpi vuoden - et vain ehkä hyvällä tuurilla onnistuneen dieetin jälkeen, ennen repsahtamista taas "bulkille".

Vieroitusoireita

Treenaamattomuus on tuskaa!

Tällä viikolla jo kolme lepopäivää, jotka tuntuvat viikoilta. Tiedän keventelyn tärkeyden, mutta tietystä treenirytmistä on vaikea irrota noin vain. Tunnen itseni suorastaan laiskistuneeksi, vaikka samalla huomaan että energiatasot ovat nousussa. Odotan innolla uusia treenejä ja olen alkanut janota uutta "haastetta".

Sitä saa kuitenkin odotella vielä marraskuuhun asti. Järjellä ajatellen se onkin suorastaan mainiota, sillä tähän väliin jää noin 1,5kk aikaa vähän rennommalle treenille. Uskon ja toivon että sen jälkeen uusi kattavampi 12 viikon rutistus tyydyttää itsensä rääkkäämisen tarpeen... Ja tietysti, tuo tulosta.

Tässä välissäkin täytyy kuitenkin saada salihimot tyydytettyä. Jo viikkoja takaperin pohdin "välikauden" ohjelmaa ja aika nopeasti päädyinkin miellyttävään. Nyt kun pitäisi alkaa konkreettisesti kohta hommiin, muutuinkin epävarmaksi.

Ehdin vatvoa vaihtoehtoina Elaston 2-jakoista, 3+2 hybridijakoa, 5x5 stronglifts, jopa G6 variaatioita. Kaikista löytyi kuitenkin jotain, mikä ei mielestäni sovi nyt tähän väliin. Joko mielekkyyden tai käytettävissä olevan ajan takia. Elasto kuitenkin oli sen verran mielenkiintoinen, että sitä aion joskus tulevaisuudessa kokeilla.

Alkuperäinen oma 3-jakoinen siis jäi voitolle. Sitä hieroessani jouduin toteamaan olevani edelleen liian kokematon ottaakseni huomioon riittävästi muuttujia liikkeiden valinnassa, järjestyksessä ja epäsuorissa rasituksissa. Lisäksi alan foorumeilla tuntuu mielipiteitä olevan lähes yhtä paljon kuin kirjoittelijoita, jopa vakavasti otettavien harrastajien kesken. Joten mitään yleispäteviä vinkkejä oli vaikea saada (poislukien ne ikuiset StartingStrenght ja G6 viitaukset, huoh).

Päätin heittää liian pähkäilyn sivuun ja kasata sellaisen setin jota tiedän voivani ilolla veivata ja säilyttää tällä hetkellä vallitsevan erinomaisen motivaation. Kokonaiskehityksen kannalta yksittäisellä ohjelmalla on kuitenkin hyvin pieni merkitys, vaihtelu on ohjelman osalta tärkeintä. 

Ohjelma ei ole missään nimessä täydellinen ja tiedostan sen ongelmakohtia itsekin. Tiedän että arvostelua herää terävästi etenkin alakropan vähäisestä painotuksesta. Edelleen, kyse ei ole jalkatreenilaiskuudesta, vaan yläkropan epätasapainoisuudesta koipiin nähden. Toisaalta taas etenkin olkapäille haluan edelleen antaa enemmän huomiota. Hieman epäilyttää rasittuvatko ne liikaakin, mutta katsotaan.

Siksi perinteisemmän rinta/selkä-jalat-kädet/olkapäät tai vetävät-jalat-työntävät jaon sijasta teen muutamat rankat jalkaliikkeet ja huolella olkapäitä yhtenä päivänä. Toivon että isojen lihasten jalkarunttaus herättää testotasoja tehokkaaseen olkapäätreeniin. Riski tietysti on että käy juuri päinvastoin ja jalkaliikkeet vievät tehot olkapääliikkeiltä, mutta tehonpuute ei vielä kovin usein treeneissä ole vastaan tullut.

Niin, ja tietty se pyhäinhäväistys että jalkoja treenataan niin vähäisillä liikkeillä.

Tätä kuitenkin kokeillaan:

RINTA/SELKÄ 
- Penkkipunnerrus tai penkkipunnerrus kp 4 x 6-8
- Vinopenkki smith 4 x 6-8
- Mave 4 x 6-8
- Leuanvedot tai leveä ylätalja 3 x 10-12
- Kulmasoutu käsipainoilla 3 x 10-12
- Flyes 3 x 10-12

JALAT/OLKAPÄÄT
- Smith kyykky 4 x 6-8
- Prässi 4 x 6-8
- Pystypunnerrus tangolla 4 x 6-8
- Arnold punnerrus 3 x 10-12
- Viparit sivulle 3 x 10-12
- Viparit tuettuna taakse 3 x 10-12

HAUIS/OJENTAJA
- Scott 4 x 6-8
- Kapea penkki smith 4 x 6-8
- Hammerkääntö 3 x 10-12
- Ranskalainen punnerrus 3 x 10-12

- Hauiskääntö talja 3 x 10-12
- Pushdown talja 3 x 10-12

Päivien loppupään pidempiä vemputteluja saatan vetää supereina, fiiliksen mukaan.

Katsotaan saako tätä vedettyä 3 on - 1 off tahdilla, vai täytyykö lepopäivä ympätä väliin. Käytäntö näyttää.

Downshifting

Viimeinen treenikierto olisi ollut tarkoitus tehdä äärimmäisen kovaa, ikävä kyllä minulla on ollut pikemminkin päinvastoin. Vaikeita treenejä on osunut liian monta, ylimääräinen välipäivä ja vielä vaivaavat vasemman latsin(?) ongelmat.

Olkapääpäivä taisteltiin maanantaina kohtuudella läpi, vaikka työntävissä liikkeissä oli edelleen ongelmia. Pystypunnerrus tangolla 7-5-5, normaalisti täydet 3x8. Tuskaillessani Arnold punnerruksissa, tyttöystäväni hyökkäsi auttamaan pakkotoistoja ja siinä sainkin sarjan oikein kunnon failureen - vasen käsi yksinkertaisesti valahti hervottomaksi, oikea olisi vielä tehnyt parikin toistoa. Ikävä vaiva, enkä kaikelta kiireeltä ole saanut vielä hierojaakaan varattua.

Tänään käsipäivä oli kuitenkin erinomainen, eteen tai ylös työntäviä liikkeitä kun ei juurikaan ole. Hyvillä työpainoilla ja erittäin tyydyttävät sarjat, juuri niinkuin pitääkin. Erityisesti scott-hauiskääntö oli varmaan parhaita settejä joita on tullut ohjelman aikana tehtyä, niin painoilta, tekniikalta kuin tuntumaltakin.

Nyt homma olisi nipussa ja Muscle Challenge 2013 suoritettu. Kokonaisuutena olen tyytyväinen. Tulosta ja lihasta olisi voinut saada varmasti enemmänkin, jos ruokavaliota olisi noudattanut täsmällisemmin. Nyt on laskemattakin selvää että ihan liian pienillä kaloreilla olen mennyt ohjelman ajan. Silti olen tyytyväinen fyysiseenkin kehitykseen, lihaserottuvuus on eri luokkaa ja pattia näkyvillä monessa ihan uudessa paikassa. Mitään ennen-jälkeen kuvia ei nyt tähän hätään tule, mutta onhan noita jo useampia ollut matkan varrella esillä. Katsotaan jossain vaiheessa kun inspiraatio iskee, jos saisi kännykkäkameraa järkevämpiä poseja näytille.

Mahdollisesti lähiaikoina voi tulla tilaisuus inbody-mittaukseen ja minulta löytyy vanhempi tuloslappu vuoden alusta. Vaikka nuo eivät järin tarkkoja ole, vertailu voi olla mielenkiintoinen. Toki kirjoittelen tuloksista, jos mittausmahdollisuus toteutuu.

Nyt olisi tarkoitus pitää lepoviikko ja antaa kropalle palautumista. Loppuviikon otan ainakin rennommin, jos nyt en ihan täyttä viikkoa malta lojua aloillaan. Seuraavassa päivityksessä päästäänkin ruotimaan (ja todennäköisesti "viisaammat" haukkumaan) tulevan välikauden uutta kolmijakoista ohjelmaani.

Viinaa ja villiä maastavetoa

Perjantaina lähdettiin juhlistamaan kaverin synttäreitä miniristeilylle, joka on historiassa osoittautunut aina kohtalokkaan kosteaksi reissuksi. Ja niin siinä kävi tälläkin kertaa. Vaikkei millään dokailumielellä oltu liikenteessä, ympäristö vei mennessään ja skumppa virtasi...

Tämä alkaa pikkuhiljaa sinetöimään päätökseni alkoholinkäytön suhteen. Yhden remuillan ansiosta koko viikonloppu enemmän tai vähemmän horroksessa. Puhumattakaan turvotuksesta kehossa, olo oli pehmeämpi ja pulleampi kuin kuukausiin. Ei vaan ole läträäminen tämän kokonaisvaltaisen paskafiiliksen arvoista, vaikka kuinka koittaisi perustella että välillä voi irroitella.

Vielä tänäänkin oli aivan vetämätön olo ja sopivasti ennen salille lähtöä alkoi takaraivossa vihloa. Jalkapäivä olikin ilo vetää läpi koko ajan yltyvän päänsäryn tahdissa. Sen verran halusin itseäni rankaista, etten todellakaan antanut periksi. Kolme kertaa all-outit ja kaksi kierrosta jättiläisiä. No pain no gain ja silleen.

Muuten ei valittamista treenitehoista. Kammotti itseänikin kun lätkin rautoja tankoon SJMV:tä varten, mutta suht tuskattomasti liikkuivat (poislukien että pää räjähtää). Tuntumaa sai reisiin ja hanuriin hyvin, päänsärky ja väsymyskin alkoi treenin jälkeen kadota endorfiinien tieltä. Aina kannattaa lähteä salille.

Elämäni vaikein rintatreeni

Eikä se ikävä kyllä johtunut siitä että joku traineri olisi ollut ruoskimassa kunnon rääkkiä. Vaan jo aiemmin manailemani vasemman puolen laahaaminen, paheni aivan uuteen potenssiin tänään.

Jo vinopena smithissä oli takkuinen ja jouduin vähentämään painoja. Mutta pena kässäreillä meni ihan vammailuksi. Parhaillaan olen tehnyt 28kg 8-6-6 ja normaalisti sen 26kg 3x8. Nyt 24kg 8-6-7. Kun vasen puoli toisessa sarjassa kieltäytyi työntämästä täysin ja sarja jäi kesken, taisi hieman äänekkäästi särähtää kirosana ilmoille ja loput puhisin peilille vessassa, jonne painuin rauhoittelemaan vitutusta hetkeksi.

Periksi en antanut, vaan taistelin jättisarjat läpi. Tekniikat olivat epäpuhtainta ikinä ja osassa liikkeistä painot tai toistot tipahtivat, mutta sen verran kuitenkin että kehtaan ruksia rintapäivän suoritetuksi.

Hierojaa joutunee varailemaan heti ensi tilassa. Sitä odotellessa huomenna lepopäivä, viikonloppuna jalat ja toinen lepopäivä. Toivon että tilanne helpottaisi olkapäätreeniin mennessä.

Positiivista sen verran että eilinen selkätreeni oli mahtava, mave sujui ilman selkäongelmia ja kulmasotuun tangolla +20kg kahteen vikaan sarjaan. Pitkästä aikaa parasta tuntumaa selälle.

Bikinifitnessin nousu ja uho

Ehdin jo luvata ettei enempää expohöpinää, mutta pakko naputella omia ajatuksia aiheesta joka on jonkun verran herättänyt kohinaa jo heti kisojen aikana, kuin sen jälkeenkin - Bikini fitnessin arvosteluperiaatteet, etenkin niiden muuttuminen esikarsintojen ja SM finaalin välillä.

Kaikki kunnia hyvin sijoittuneille, mutta viisaammatkin kuin minä ovat hämmästelleet millä periaatteilla tyttöjä pantiin paremmuusjärjestykseen. Ennakkosuosikkeja ja viime vuoden finalisteja jäi armotta finaalin ulkopuolelle. Suoraan lainattuna "hyvälihaisia tyttöjä" tipauteltiin bikinimalli-mittaisten tieltä.

Osittain tämän takia emme jaksaneet katsella bikinifitnessiä edes loppuun asti. Women's Physique ja Body Fitness olivat maallikollekin mielekästä katseltavaa ja lihaserottuvuutta pystyi arvostelemaan itsekin, mutta bikinin lottoarvonnassa ei ollut juurikaan punaista lankaa.

Bikini Fitness on Suomessa valtavassa nousubuumissa. Bodyskene on erittäin kaupallinen, lisäravinnefirmojen kilpailu ja markkinointi räikeää. Kuinka moni muu on pohdiskellut Nordicien jälkeen, kuinka paljon kaupallisuuden boostaaminen on vaikuttanut arvosteluperiaatteiden muuttamiseen, tai suoraan sanottuna riman laskemiseen?

Mitä matalampi kynnys hypätä lavalle kisaamaan bikinissä, sitä enemmän innokkaita tyttöjä ryntää lajin pariin. Sitä enemmän valmennettavia valmennusta ammatikseen tekeville, sitä enemmän hilloa lisäravinne- ja muiden alan firmojen kassoihin.

Eikö bikinimalli -kilpailu riittäisi? Ei, koska uudet innokkaat boudaritytöt haluavat nimenomaan kilpailulavalle, sinne oikealle fitness -kilpailulavalle. Mallikisa ei täytä samaa kunnianhimoa, finaalitkin pidettiin sivulavalla eri hallissa.

Henkilökohtaisesti pidän hyvänä asiana että luokkien välille tehdään eroa, eikä mitenkään paha juttu ole sekään jos laji on nosteessa ja harrastajia kertyy lisää. Kireämmät tytöt inspiroituvat ehkä suuntaamaan Body fitnessiin. Ikävintä on arvosteluperusteiden muuttaminen kesken kilpailukauden ja monien armottomasti valmistautuneiden kisaajien vaivannäön valuminen hukkaan. Toivottavasti linjaus nyt sitten säilyy, eikä sitä lähdetä veivaamaan edes takaisin vuodesta toiseen.

Ressiä ja reeniä

Sunnuntaina käytiin Lahdessa Nordic Fitness Expossa katsomassa vähän kireämpiä alan harrastajia. Hienot messut ja naisten kilpailusarjoja oli mukava seurata, tosin bikini fitnessejä ei jaksettu katsoa ihan loppuun asti. Koska expojen jälkeen kaikki blogit täyttyvät messukisalöpinöistä kyllästymiseen asti, ei siitä tänne sen enempää.

Eilen kävin kurittamassa olkapäitä ja koitin tehdä vähän isommilla sarjapainoilla, kuten ohjeistus näille ohjelman viimeisille viikoille on. Sain sellaiset poltteet että venyttelyistä huolimatta vielä pukkarissakin tuntui kuin joku repisi käsiä irti torsosta tulikuuman raudan avustuksella.

Tänään käsipäivä lähti vähän takkuisesti käyntiin. Keskinkertaista stressiä on pukannut alkuviikon, nukkumiset ja syömiset vähän mitä sattuu. Saattaa vaikuttaa asiaan. Homma lähti kuitenkin käyntiin giant-sarjoihin päästessäni. Siinä missä eka all-out sarja ojentajille oli täyttä tuskaa ja rimpuilua, jäteissä painot liikkuivat helpohkosti ja sarjat sai vietyä kunnon kipuihin asti. Giantit saavat kyllä hurjan pumpin aikaiseksi, tällaisina jos hanskat pysyisivät koko ajan niin hallelujaa.

Tämän päivän treenin jälkeen pyörähtää käyntiin nykyisen ohjelmani viimeinen kierros. Tulevan uuden ohjelman runkoa olen pyöritellyt kaikilta mahdollisilta kanteilta ja liika pohtiminen on tehnyt valinnasta entistä vaikeampaa. Vahvimmilla on kuitenkin suht perus 3-jakoinen, mutta palataan asiaan viikon päästä tarkemmin.