Asenteet

"Hullu, sähän kohta asut siellä salilla"
"No missä ne sun lihakset nyt sit on?"
"Paljonko nousee penkistä? Haha, sähän treenaat ihan pilipaliraudoilla"
"Mä en treenaa mitään ja oon puolta isompi kuin sä"
"Veikkaan et sä oot semmoinen jamppa salilla, joka lähinnä jammailee musaa luurit korvilla"

Vaahdotessaan treenaamisesta tai päivitellessään siitä sosiaaliseen mediaan checkinneinä, alkaa näemmä saada kanssaihmisiltä siitä palautetta. Hieman yllättäen suurin osa niistä on, jos eivät "humoristisen" piruilevia, niin ainakin negatiivissävyisiä.

Peili, treeni-intensiteetti ja jopa painojen kehitys kertovat että kuluneessa vajaassa puolessa vuodessa on tapahtunut selkeää positiivista kehitystä. Itse olen eniten iloinen raketin lailla ampaisseesta motivaatiosta. Salilla on KIVAA, vaikka hiki roiskuu ja usein sattuukin. Ei voisi olla parempaa tunnetta kuin lunkistella kotia kohti hyvän treenin jälkeen, tuntea kuinka lihassäikeet napsuvat ja pakottaa. Salille meneminen ei ole enää velvollisuus, vaan etuoikeus. Sinne pääsemistä odottaa innoissaan. Treenejä ei tarvi enää vetää loppuun asti hampaat irvessä, tai lusmuilla viimeiset liikkeet väliin jättäen "kun ei vaan kulje". En ole enää aina se Salin Pienin Mies, vaan etenevässä määrin bongailen kuntoilijoita jotka eivät treenaa läheskään yhtä kovaa kuin minä.

Ja miten tämän kehityksen on ympäristö huomannut? Ei juuri mitenkään, ainakaan positiivisesti , tai ainakaan juuri kukaan ei ääneen viitsi mitään positiivista sanoa. Vain muutama ihminen on selkeästi ilmaissut jotain positiivista - Toki kannustava tyttöystäväni, pyyteettömästi. Sekä entinen työkaveri, joka parin kuukauden jälkeen minut tavatessaan heti huomasi ulkoisen eron.

Onko kyse kateudesta?

Sen verran jotkut kommentit ovat ottaneet kupoliin, että tekee mieli suoraan sanoa - Vituttaako teitä läskejä / laiskoja, että ette itse viitsi tehdä mitään?

Hetken tätä pohdiskeltuani tajusin ettei asialla ole mitään merkitystä. Minä olen jäänyt koukkuun, nautin siitä, nautin kehityksestä. Nautin siitä että olen vahvempi, yhä useammat paidat alkavat kiristää, uskallan entistä paremmalla itsetunnolla vetää aurinkoisena kesäpäivänä sen paidan pois päältä. En ole vielä lähimainkaan hyvässä kunnossa, mutta paljon paremmassa.

I will win. Not immediately, but definitely.

Vaikka itseni olen jo voittanut. Muita ei tarvitsekaan voittaa - edes puolelleen, mielipiteissä.