Kuntosalineitsyys lähti jo kauan kauan sitten, ehkä 7 vuotta takaperin. Sitä ennen en ollut puntteihin koskenutkaan ja saliharrastus (paino vahvasti sanalla harrastus) tuntui sopivalta tavalta tehdä edes jotain fyysistä. Siispä jäsenyys pienelle salille ja kerta ohjattua vekottimiin tutustumista, sitten alettiin räpiköidä itsekseen. Treenaamisesta ei juurikaan voi puhua, kunhan nyt jotain perusohjelmaa noudattaen heilui menemään sen verran että tuli ehkä vähän hiki ja kiva mieli. Saleilu oli vuosikausia tätä luokkaa, säännöllisen epäsäännöllistä. Käyntejä kertyi 0-2 viikossa, joskus saattoi tulla viikkojen tai kuukausienkin taukoja. Erityistä poltetta hommaan ei ollut, en lueskellut alan lehtiä tai edes netistä treenaamiseen vinkkejä. Joskus saatoin jostain kaivaa hieman uudenlaista saliohjelmaa, jonka kanssa taas pelleiltiin eteenpäin.
Vuosi 2010
Tässä vaiheessa on syytä nostaa esille tyttöystäväni, puolisoni, jonka ansiosta salitreenaaminen on saanut nykyään aivan uuden merkityksen. Hän on ollut huomattavasti minua intohimoisempi treenaaja jo nuoruudessaan ja muutenkin urheilullinen luonteeltaan. Elämäni rakkauden myötä elämääni tuli myös säännöllisempi lenkkeily, kuntoilu ja salitreenaaminen. Ilman häntä ei minulla olisi mitään hajua ruokavalioista, lisäravinteista tai tavoitteellisesta treenaamisesta.
Viimeiset puoli vuotta ovat olleet treenaamisen kannalta merkittävimpiä koko ”kuntosaliurani” aikana. Tyttöystävän täyteen vauhtiin räjähtäneen intohimoisen treenaamisen myötä, omakin into on kasvanut ja sitä myötä myös kehitys. Toki yhteinen terveellinen ja kuntoileva elämäntapa on helppo ja luonnollinen polku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti