Alaselässä on tosiaan todettu rangassa jo aikaa sitten kulumaa & kasaanpainumista alimmaisissa nikamissa. Tämä puhtaasti istumatyön ja huonojen istuma-asentojen ansiosta. Selkävaiva on itseasiassa yksi syy miksi aikanaan salilla käyntiä viitsin ylläpitää, kehnosta motivaatiosta huolimatta. Alaselän lihasten vahvistaminen on ainoa tapa välttää helvetilliset selkäkivut. Melko lailla tarkalleen muutaman viikon treenitauon jälkeen alkaa jo alaselkä vaivata ja jos lihaskunto pääsee alaselässä heikkenemään, ei kummoista väärää nitkautusta tarvita kunnon noidannuoleen. Sitten kipuillaankin viikkotolkulla niin että sukkien jalkaankin saaminen on saavutus.
Riskialtis selkä on yksi syy miksi vierastan mavea ja kyykkäämistä.
Maaliskuussa viimeisen puolen vuoden treenijaksoon tuli haastetta, kun mursin ranteeni. Ensimmäinen luunmurtuma 34 vuoteen, tyttöystäväni synttäreitä viettäessä. Rankat bileet? Vajaa sentin luunsiru lillui sitten ranteessa irtonaisena, lääkäri määräsi kipsin sijaan (kun asento oli sellainen ettei voi väärin luutua paikalleen) kuukauden rannetukea. Ensimmäisenä iski tietty megavitutus, miten treenien nyt käy... Lääkäri kuitenkin lupaili että parin viikon päästä voin alkaa kokeilemaan ja tehdä tuen kanssa sitä mitä ranne kestää ilman kipuja. Viikon lojumisen jälkeen päätin että perkele, saa luvan kestää.
Yllättävän hyvinhän se sitten kesti. Seuraava kuukausi, vähän päällekkin, treenattiin rannetuki niin tiukalla että sormet sinersi. Kaikkia vetoliikkeitä pystyi tekemään heti ongelmitta, työntöliikkeet olivat kivuliaita pidempään. Penkkitreenit olivat tauolla melkein kuukauden. Voi sitä riemun päivää kun uskalsi ranne tiukkaan niputettuna kokeilla taas ja kyyneleet tuli silmiin vain vajaiden sarjojen takia... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti