Uhosin tuossa jokunen postaus takaperin että seuraavalla rintapäivällä vedetään 100% penkkipainolla. No, sen lupauksen lunastamisen aika tuli tänään.
Kevyt pitkä sarja peckdeckiä lämmittelyksi ja sitten penkille. Aiempia jorinoitani lukeneet muistanevat että penkki on ollut minulle se vaikea, heikko ja kehityksessä tuskaisen hidas. Tällä historialla niin mahdottomalta tuntui, että viimeiset sanat ennen tangon irtoamista telineistä olivat "ei tuu menee".
Vaan meni se. Ja yllättävän helposti. Innostuin ja kokeilin lisätoistoja, lopulta penkkisarjoiksi muodostui 2 x 3x80kg - 3 x 6x65kg. Raskaissa muutama toisto kevyellä avustuksella, olisi lie mennyt ilmankin, ilman neuroottista spottaajaa ;)
Näemmä tuo ihan mahdottomalta tuntunut omalla painolla penkkaaminen oli enemmän kiinni uskaltamisesta ja tahdosta, kuin voimasta ja kyvystä. Myös tekniikka loksahti jotenkin kuin itsestään kohdilleen, kun piti tosissaan runtata - lavat nippuun, perse penkkiin, selkä kaarelle. Tästä lähdetään jatkamaan, seuraava tavoite että samat uskaltaa tehdä yksinkin tarvittaessa.
Sen riemun jälkeen treeni menikin vaikeaksi. Heikotti, sarjat menivät kohtuuttoman raastaviksi. Tajusin että olen liikenteessä aivan järkyttävillä miinuskaloreilla - mikä pahempi, lähes olemattomilla hiilareilla. Ja ennen salia oli vetäisty pohjiksi vielä vajaan 25 kilsan polkupyörälenkki.
Jotenkuten pyristelin treenin loppuun, mutta nyt on hyvin, hyvin kuitti olo.
Penkkipäivän kunniaksi, kuvitukseen se penkki jossa historiaa tehtiin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti