Uusi treeni, uudet kujeet.

Tänään lähdettiin kokeilemaan ihan uuden ohjelman voimin. Siitä tarkemmin lisää myöhemmin, mutta uusi selkäpäivä pääsi syyniin ensimmäisenä:

All-out sarjat failureen:
- Leuanveto 2 x 6-10
- Kulmasoutu tangolla 2 x 6-10

Jättiläissarjoina kaksi kierrosta, 8-15 toistoa:
- Ylätalja leveällä myötäotteella
- Selän ojennus
- Maastaveto
- Kulmasoutu käsipainoilla
- Ylätalja vastaotteella

Hieman arvelutti miten hauisteni kanssa pärjään. Itsediagnosoin googlen avulla hauiksen sisäsyrjän tulehdustilan, eli golf-kyynerpään. Pari päivää kuitenkin oli lepoa alla ja ibuprofeiinia kuuriluonteisena, joten uskaltauduin.

Itse treeniohjelma vaikutti hyvältä, joskin painoissa on hakemista että saa optimaalisen rasituksen. Nyt meni hieman liian kevyesti. Myös haukkarit kesti hyvin.

Muuten olikin todellinen epäonnen treeni, yhdessä vaiheessa lenteli jo kamat nurkkaan vitutuksesta. Lämmittelyistä huolimatta ekassa leuanvetosarjassa yläselässä oikealla nasahti jotain jumiin. Ei hajuakaan mitä tapahtui. Sen kanssa tuskaillessa treeni jatkui muuten ihan hyvällä sykkeellä maveen asti. Mavea olen alaselän ongelmien takia aina vierastanut ja niinhän siinä sitten kävi, että tokassa sarjassa viimeisellä toistolla vihlaisi tutussa paikassa alaselässä vasemmalla. Tekniikassa oli kuulemma kyllä paljon sanomista ja herpaannuin vikassa toistossa ihan liikaa, se sitten pisti paketin pettämään heikoimmassa lenkissä.

Ensi kerralla otetaan korsettiin tuntumaa ensin ja käydään tekniikkaharkat läpi ennen tositoimia. En kuitenkaan aio tästä luovuttaa, vaan mave opitaan... or die trying.

Kaiken kaikkiaan epämääräinen fiilis tämänpäiväisestä. Tuttua ja turvallista ohjelmaa jäi kaipaamaan, vähän liian lepsu fiilis ja liikaa kipeytyneitä paikkoja. Mutta sehän on selvä ettei samaa kaavaa voi jatkaa loputtomiin, tai kehitystä on turha toivoa. Joten tästä jatketaan, toivottavasti huomiseksi helpottaisi tänään hankitut jumitukset.

Kaiken takana on nainen

Blogi on vähän yllättäen alkanut keräämään kohtuullisesti kävijöitä, joten koen velvollisuudekseni yrittää ylläpitää juttujen tasoa. Kun ei treeneistä ole kerrottavaa, höpistään naisista... eiku, NAISESTA.

Joillakin on saattanut herätä mielenkiinto monissa postauksissa mainitsemaani tyttöystävään, joka rivien välistä lukien tuntuu pitkälti johdattavan minua oikealle polulle punttiviidakossa. Kuka tämä mystinen nainen on, vai onko häntä olemassakaan? Kuva kertoo enemmän kuin höpinät.

Hän treenaa huomattavasti minua intensiivisemmin ja tulokset ovat olleet huimia.

Ei, hän ei sentään kilpaile... vielä ;) 

Jarruta!

Tämänpäiväisestä hauis/ojentajatreenistä ei jäänyt paljon historiankirjoihin kerrottavaa. Ekan combon jälkeen molempien käsien hauiksen etuosa (mikä lie, kertokoon joku anatomiaan perehtynyt?) kipeytyi aika lailla. Eikä sitä "aah, ihanaa" -kipua, vaan KIPUA.

Tänään etänä työskennellyt treenaamisen mentoorini, tyttöystäväni, ohjeisti välittömästi lopettamaan käsitreenit ja uhkaili lihastulehduksella. Jääräpäänä koitin vielä kickbackiä, mutta ei siitä mitään tullut.

Nyt on siis hyvä hetki aloittaa loppuviikon lepo ja palautuminen. Jarrutan.

Koitin muokata jotakuinkin mageen habakuvan tähän kuvitukseksi, toivottavasti sykähdyttää. Meinaan tuonkaan vertaa pullistelu sattui ihan saatanasti.

Tahtojen taisteluvoitto

Uhosin tuossa jokunen postaus takaperin että seuraavalla rintapäivällä vedetään 100% penkkipainolla. No, sen lupauksen lunastamisen aika tuli tänään.

Kevyt pitkä sarja peckdeckiä lämmittelyksi ja sitten penkille. Aiempia jorinoitani lukeneet muistanevat että penkki on ollut minulle se vaikea, heikko ja kehityksessä tuskaisen hidas. Tällä historialla niin mahdottomalta tuntui, että viimeiset sanat ennen tangon irtoamista telineistä olivat "ei tuu menee".

Vaan meni se. Ja yllättävän helposti. Innostuin ja kokeilin lisätoistoja, lopulta penkkisarjoiksi muodostui 2 x 3x80kg - 3 x 6x65kg. Raskaissa muutama toisto kevyellä avustuksella, olisi lie mennyt ilmankin, ilman neuroottista spottaajaa ;)

Näemmä tuo ihan mahdottomalta tuntunut omalla painolla penkkaaminen oli enemmän kiinni uskaltamisesta ja tahdosta, kuin voimasta ja kyvystä. Myös tekniikka loksahti jotenkin kuin itsestään kohdilleen, kun piti tosissaan runtata - lavat nippuun, perse penkkiin, selkä kaarelle. Tästä lähdetään jatkamaan, seuraava tavoite että samat uskaltaa tehdä yksinkin tarvittaessa.

Sen riemun jälkeen treeni menikin vaikeaksi. Heikotti, sarjat menivät kohtuuttoman raastaviksi. Tajusin että olen liikenteessä aivan järkyttävillä miinuskaloreilla - mikä pahempi, lähes olemattomilla hiilareilla. Ja ennen salia oli vetäisty pohjiksi vielä vajaan 25 kilsan polkupyörälenkki.

Jotenkuten pyristelin treenin loppuun, mutta nyt on hyvin, hyvin kuitti olo.

Penkkipäivän kunniaksi, kuvitukseen se penkki jossa historiaa tehtiin ;)

Asenteet

"Hullu, sähän kohta asut siellä salilla"
"No missä ne sun lihakset nyt sit on?"
"Paljonko nousee penkistä? Haha, sähän treenaat ihan pilipaliraudoilla"
"Mä en treenaa mitään ja oon puolta isompi kuin sä"
"Veikkaan et sä oot semmoinen jamppa salilla, joka lähinnä jammailee musaa luurit korvilla"

Vaahdotessaan treenaamisesta tai päivitellessään siitä sosiaaliseen mediaan checkinneinä, alkaa näemmä saada kanssaihmisiltä siitä palautetta. Hieman yllättäen suurin osa niistä on, jos eivät "humoristisen" piruilevia, niin ainakin negatiivissävyisiä.

Peili, treeni-intensiteetti ja jopa painojen kehitys kertovat että kuluneessa vajaassa puolessa vuodessa on tapahtunut selkeää positiivista kehitystä. Itse olen eniten iloinen raketin lailla ampaisseesta motivaatiosta. Salilla on KIVAA, vaikka hiki roiskuu ja usein sattuukin. Ei voisi olla parempaa tunnetta kuin lunkistella kotia kohti hyvän treenin jälkeen, tuntea kuinka lihassäikeet napsuvat ja pakottaa. Salille meneminen ei ole enää velvollisuus, vaan etuoikeus. Sinne pääsemistä odottaa innoissaan. Treenejä ei tarvi enää vetää loppuun asti hampaat irvessä, tai lusmuilla viimeiset liikkeet väliin jättäen "kun ei vaan kulje". En ole enää aina se Salin Pienin Mies, vaan etenevässä määrin bongailen kuntoilijoita jotka eivät treenaa läheskään yhtä kovaa kuin minä.

Ja miten tämän kehityksen on ympäristö huomannut? Ei juuri mitenkään, ainakaan positiivisesti , tai ainakaan juuri kukaan ei ääneen viitsi mitään positiivista sanoa. Vain muutama ihminen on selkeästi ilmaissut jotain positiivista - Toki kannustava tyttöystäväni, pyyteettömästi. Sekä entinen työkaveri, joka parin kuukauden jälkeen minut tavatessaan heti huomasi ulkoisen eron.

Onko kyse kateudesta?

Sen verran jotkut kommentit ovat ottaneet kupoliin, että tekee mieli suoraan sanoa - Vituttaako teitä läskejä / laiskoja, että ette itse viitsi tehdä mitään?

Hetken tätä pohdiskeltuani tajusin ettei asialla ole mitään merkitystä. Minä olen jäänyt koukkuun, nautin siitä, nautin kehityksestä. Nautin siitä että olen vahvempi, yhä useammat paidat alkavat kiristää, uskallan entistä paremmalla itsetunnolla vetää aurinkoisena kesäpäivänä sen paidan pois päältä. En ole vielä lähimainkaan hyvässä kunnossa, mutta paljon paremmassa.

I will win. Not immediately, but definitely.

Vaikka itseni olen jo voittanut. Muita ei tarvitsekaan voittaa - edes puolelleen, mielipiteissä.

Mitä PT ala on menettänytkään

En arvannut mitä tuleman pitää, kun tänään EasyFittin suuntasin... Tappotreeni olisi liioittelua, mutta tajupoistreeni lähes totuus.

Tein hauis/ojentajapäiväänkin vähän muutoksia:
- Scott hauiskääntö 3 x 6x35kg - 2 x 8x32.5kg (kevyin ja pisin sarja vaihtui yhteen lisäraskaaseen).
- Ojentajat käsipainolla kuten ennenkin, superina.
- Hauiskääntö käsipainoilla 3 x 8x14kg - 2 x 10x12kg (taljaa korvaamaan)
- Kickback ojentajille 5 x 8x10kg (taljaa narulla korvaamaan)
- Selän ojennus penkissä 3 x 10x16kg painon kanssa

Hauiskääntö käsipainoilla olisi mennyt isommillakin, kickback varmaan myös ainakin vähemmillä toistoilla, mutta nostetaan sitten ensi kerralla.

Taputtelin siinä itseäni olkapäille hyvästä treenistä ja ajattelin vetää vatsat rullalla, kun tyttöystäväni hihkaisi että käy tekemässä 20 vatsarutistusta laitteessa ja tuu sitten tänne. Ihmettelin hetken, mutta tein sitten työtä käskettynä. Siitä alkoi sitten vatsarääkki:
Triplasarjana 20 x vatsarutistus - 20 x jalkojen nosto penkillä maaten - 20 x vartalonkierrot lattialla istuen 10kg levypaino käsissä.

Ja tämä show kertaa kolme.

Toisen kiekan jälkeen protestoin vastaan, mutta mutinoita ei kuunneltu. Kolmannen kiekan puolessa välissä uhkasin jo erolla, puuskuttaessani höyryveturina, vikisten ja roiskuen hikeä pitkin lattioita. Viimeisten kiertojen aikana alkoi silmissä sumentua (olin kuulemma suht sinertävä naamastani). Enkä nyt äkkiseltään muista sarjaa jonka jälkeen viimeeksi on pitänyt jäädä keräilemään itseään lattialle, kun ei kerta kaikkiaan pääse ylös...

Tässä naisessa on maailma menettänyt paljon Personal Trainerinä. Lopussa kiitos seisoo, tuo oli hyvälle treenille upea "kaikki mehut pois" finaali.

Kun kuva ois aina kiva, niin pistetään tähän kun treenin alussa scott penkin ääressä vielä tyytyväisenä ähersin :)

Kokeillaas vähän... auts!

Tein rintapäivän hieman poikkeavalla ohjelmalla kokeeksi. Jätin kevyimmän vikan sarjan pois ja korvasin yhdellä lisäraskaalla. Lisäksi dumbbell pulloverin sijaan pitkästä aikaa flyers käsipainoilla. Eli:

- Penkkipunnerrus 3 x 6x65kg - 2 x 8x60kg.
- Smith kyykky 3 x 8x100kg
- Vinopenkki käsipainoilla 3 x 6x24kg - 2 x 8x22kg
- Flyers käsipainoilla 3 x 6x14kg - 2 x 8x12kg
- Vatsat penkissä kepin kanssa kulmassa

Vinopenkissä tuli vikassa raskaassa sarjassa vaikeaa ja jouduin cheattaamaan viimeisen toiston. Kostautui heti, vasemmalla alaselässä vihlaisi. Siinä 10min hengitellessä mietin venähtikö vai revähtikö, mutta alkoi sitten helpottaa ja pääsin tekemään treenin loppuun. Alaselän jätin kuitenkin väliin siitä hyvästä.

Treeni tuntui hyvältä, hiki valui niin että paidan olisi voinut pusertaa kuivaksi.

Penkin surkea kehitys ottaa niin päähän että nyt painoa aletaan hakemaan lisää vaikka väkisin. Ensi kerralla kun on varmistaja mukana, oman painon verran rautaa tankoon ja katotaan mitä saa aikaiseksi. Siitä sitten väkisin kehittämään, vaikka ei menisi kuin yksi aluksi...

Ajatuksia alkoholista

Juhannus sujui rennoissa ja mukavissa merkeissä, mutta pisti pohtimaan suhdetta alkoholiin.

Jo etukäteen päätettiin tyttöystäväni kanssa että juhannuksena on "lepo & tankkauspäivät", eikä stressata tai morkkistella mitä kurkusta alas menee. Mihinkään porsasteluun ei sorruttu, mutta grilliruokaa, karkkia, olutta ja viiniä hurahti tasaisesti aattona.

Aamuyöstä järkyttävään darrahedariin herättyä pisti jo miettimään oliko tämä taas sen arvoista. Olen viimeisimpien juhlimisten jälkeen potenut aivan järkyttäviä kuolemankrapuloita, lähinnä juuri räjähtävän päänsäryn muodossa. Ehkä lisääntyneeseen treeniin ja vähentyneeseen tissutteluun sopeutunut elimistö vastaa rajummin alkoholin haittavaikutuksilla.

Kun juhannuspäivänä tunsi olonsa erittäin pöhöttyneeksi ja peiliin katsoessa vaikutti kuin ainakin parin viikon treenit olisi nollattu yhdessä illassa, pisti entistä enemmän miettimään.

Oliko kivaa? No toki. Mutta huomattavasti suuremman ilon ja endorfiinihumalan saan kunnon treenin, saunan ja terveellisen tankkausaterian jälkeen. Elimistö tuntuu terveeltä ja kaikki pöhötys loistaa poissaolollaan, vaikka söisi niin että napa paukkuu.

Ajatus siitä että alkoholinkäyttö vähenee entisestään, humalahakuinen etenkin, vahvistuu. En aio luopua siideristä kesäisillä terasseilla, tai viinistä mökin terassilla istuskellessa. Mutta kaksin käsin kaataminen vain dokaamisen ilosta, ei tunnu enää tyydyttävältä.

Minulle juhannuksen hienoin hetki oli pari tuntia ennen ensimmäisen pullon aukeamista, kun kaverin kanssa päästeltiin prätkillä menemään mutkateitä, upeassa auringonpaisteessa. Sen kunniaksi tämän postauksen yhteyteen mielestäni kovin hieno kuva allekirjoittaneesta kyseiseltä reissulta.

Kaksi päivää ilman treeniä, olo on kuin keitetyllä makaronilla. Huomenna siis salille, hakemaan sitä todellista hyvän olon tunnetta.

Muutama sana Maniasta

Maku oli melkoinen shokki Shockiin tottuneelle. Siinä missä Shock on kirpeän sitrusmainen, Mania aivan törkeän makea. Meinasi purskahtaa nenän kautta eka huikka. Sekoittuu selkeästi Shockia paremmin, ei välttämättä vaadi shakeriä.

Kihelmöinti ja yleinen vireystila heikompi, mutta tehoja kyllä löytyi. Selkäpäivä - ylätaljassa kapealla myötäotteella tein 5kg isommalla kaikki sarjat, sekä ylimääräisenä olkapääliikkeenä shoulder press laitetta.

Kelpaa, jää toistaiseksi käyttöön.

Tiku(i)sta asiaa

Tämänpäiväinen habatreeni tuotti tekosyyn postata kuva, havainnollistamaan millaisen pumpin Intran kanssa treenatessa saa. Ja testata samalla Bloggerin kännykkäsoftalla kirjoittelua.

Hauis/ojentaja oli vuorossa ja mainitsemisen arvoista että valehtelin painoja hieman yläkanttiin yhdessä ojentajaliikkessä ohjelmassani. No, ei antanut luonne periksi, joten sillä mentiin mitä mainostettiin. Ja menihän se :)

Huomenna testataan Fastin Shockin tilalla latarina Manninen Maniaa, jota purkillinen on lisäravinnekaappiin ilmestynyt. Katsotaan onko kirjoittamisen arvoista eroa treenitehoihin...

http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/manninen-mania-800-g

Vammat

Ei treeniblogia ilman vammapäivitystä? Juu ei, joten pistetään sekin puoli heti alussa kuntoon :)

Alaselässä on tosiaan todettu rangassa jo aikaa sitten kulumaa & kasaanpainumista alimmaisissa nikamissa. Tämä puhtaasti istumatyön ja huonojen istuma-asentojen ansiosta. Selkävaiva on itseasiassa yksi syy miksi aikanaan salilla käyntiä viitsin ylläpitää, kehnosta motivaatiosta huolimatta. Alaselän lihasten vahvistaminen on ainoa tapa välttää helvetilliset selkäkivut. Melko lailla tarkalleen muutaman viikon treenitauon jälkeen alkaa jo alaselkä vaivata ja jos lihaskunto pääsee alaselässä heikkenemään, ei kummoista väärää nitkautusta tarvita kunnon noidannuoleen. Sitten kipuillaankin viikkotolkulla niin että sukkien jalkaankin saaminen on saavutus.

Riskialtis selkä on yksi syy miksi vierastan mavea ja kyykkäämistä.

Maaliskuussa viimeisen puolen vuoden treenijaksoon tuli haastetta, kun mursin ranteeni. Ensimmäinen luunmurtuma 34 vuoteen, tyttöystäväni synttäreitä viettäessä. Rankat bileet? Vajaa sentin luunsiru lillui sitten ranteessa irtonaisena, lääkäri määräsi kipsin sijaan (kun asento oli sellainen ettei voi väärin luutua paikalleen) kuukauden rannetukea. Ensimmäisenä iski tietty megavitutus, miten treenien nyt käy... Lääkäri kuitenkin lupaili että parin viikon päästä voin alkaa kokeilemaan ja tehdä tuen kanssa sitä mitä ranne kestää ilman kipuja. Viikon lojumisen jälkeen päätin että perkele, saa luvan kestää.

Yllättävän hyvinhän se sitten kesti. Seuraava kuukausi, vähän päällekkin, treenattiin rannetuki niin tiukalla että sormet sinersi. Kaikkia vetoliikkeitä pystyi tekemään heti ongelmitta, työntöliikkeet olivat kivuliaita pidempään. Penkkitreenit olivat tauolla melkein kuukauden. Voi sitä riemun päivää kun uskalsi ranne tiukkaan niputettuna kokeilla taas ja kyyneleet tuli silmiin vain vajaiden sarjojen takia... :)

Ohjelma

...Avataan sitä nyt sitten kuitenkin. Eilen illalla tuli naputeltua talteen suurinpiirtein mitä viime aikoina on tullut tehtyä:

RINTA

• Penkkipunnerrus
• 2 x 6x65kg - 2 x 8x60kg - 10x50kg
• Vinopenkki käsipainoilla
• 2 x 6x24kg - 2 x 8x22kg - 10x20kg
• Dumbbell pullover
• 2 x 6x34kg - 2 x 8x32kg - 10x30kg
• Smith-kyykky (ei välttämättä viimeisenä liikkeenä)
• 3 x 8x100kg
• Alaselkä
• Vatsat

HAUIS/OJENTAJA (usein supersarjoina)

• Scott hauiskääntö
• 2 x 6x35kg - 2 x 8x30kg - 10x25kg
• Ranskalainen punnerrus käsipainolla niskan takaa
• 2 x 6x34kg - 2 x 8x32kg - 10x30kg
• Hauiskääntö taljassa
• 2 x 6x27.5kg - 2 x 8x25kg - 10x22.5kg
• Ojentajat taljassa narulla
• 2 x 6x27.5kg - 2 x 8x25kg - 10x22.5kg
• Alaselkä
• Vatsat

SELKÄ/OLKAPÄÄT

• Ylätalja kapea myötäote
• 2 x 6x65kg - 2 x 8x60kg - 10x55kg
• Kulmasoutu
• 2 x 6x26kg - 2 x 8x24kg - 10x22kg
• Pystysoutu tangolla tai kahvakuulalla (superina)
• 3 x 8x20kg
• Pulldown laitteessa
• 2 x 6x70kg - 2 x 8x65kg - 10x60kg
• Vipunosto sivulle taljassa olkapäille (superina)
• 3 x 8x17.5kg
• Alaselkä
• Vatsat

Alaselän teen selkäpenkissä ojennus 3 x 10x15kg, tai lover back selkälaitteessa 3 x 12x65kg.

Vatsat vatsarulla 3 x 10 tai penkissä 45 asteen kulmassa keppi niskan takana 3 x 8 tai vatsalaitteessa 3 x 10x75kg.

EasyFitin taljassa pakka loppuu 25kg. Onhan se hienoo vetää täyspakalla, mutta täytyy toivoa lisää pakkaa... Tai todennäköisemmin vaihtaa liikettä :)

Missä nyt mennään?

Kaksi vuotta takaperin pahimmillani painoin lähes 87 kiloa, eikä siitä painosta lihasmassaa ollut kuin korkeintaan jaloissa. Vatsanseudulla rasvaa oli sen verran että makkara farkkujen vyötäisillä ahdisti.

Nykyään paino pyörii nakutettuna 80kg tuntumassa ja rasvaa on huomattavasti vähemmän. Kuitenkin on, edelleen vatsan ja ylipäätään keskivartalon seudulla poistettavaa vielä ihan riittämiin. Lihasmassaa toki havittelen tilalle, unelmapaino olisi varmaan siellä 85kg tuntumissa.

Mihinkään en ole vielä tyytyväinen, mutta rintakehä ja hartiat ovat tyydyttävät. Hauiksen ja ojentajan kehitys on ollut viike aikoina erittäin positivinen yllätys. Vatsa ja keskivartalo ylipäätään vaatii paljon parannettavaa…

Kuvat antavat osviittaa suunnasta noin puolen vuoden ajalta. Puolen vuoden takainen kuva ei edes ole pahimmasta päästä ikäisekseni mieheksi, onneksi en löytänyt äkkiseltään parin vuoden takaisia läskikuvia. Korostan että mistään himokehonrakennuksesta ei ole kysymys, edelleen lasken itseni harrastelijaksi salilla - ehkä hieman valveutuneemmaksi ja innostuneemmaksi harrastajaksi kuitenkin :)

Lisäravinteet

Perus palautumisjuoma on toki ollut tuttu juttu lähes salitreenien alusta asti, mutta latarit ennen treeniä ja ylläpitävät treenin aikana ovat hiippailleet mukaan hommaan viimeisen puolen vuoden aikana. Jälleen kiitos tästä tyttöystävälleni, joka niihin on perehtynyt, testannut ja minutkin tutustuttanut.

Ennen treeniä käytän FASTin Workout Shockia. Aloittaessani Shockin käytön, huomasin heti eroa treenitehoissa. Semmoiset ”hohhoijaa kun ei oikein nyt irtoo” salikäynnit jäivät kokonaan historiaan ja rautoihin tarttui aina ”täysteholla”. Kestävyyden suhteen oli vielä parannettavaa ja toisinaan kun Shockin voimin lähti riuhtomaan treenin alussa, huomasi hiipumista loppua kohden.

Tyttöystäväni oli tällöin jo vannoutunut FASTin Workout Inran käyttäjä ja suositteli sitä minullekin treenin aikana nautittavaksi, edellämainittuun hyytymisongelmaan ratkaisuksi. Ja ratkaisu se tosiaan olikin – Tämän mömmön vaikutus oli niin huima, että pisti jo hetken ihmettelemään voiko moinen olla laillistakaan… Vaikutuksen huomasi heti ensimmäisistä kerroista lähtien, mutta parin viikon Intran kanssa vedettyjen treenien jälkeen ero oli hämmentävän suuri. Koko treenin saa tehtyä täydellä teholla, ilman hyytymistä. Aiemmin rimpuillen menneet tai vajaiksi jääneet sarjat sai loppuun jopa helposti. Painoa sai lisätä useisiin liikkeisiin ja lihasten pumppi treenin jälkeen on, tyttöystäväni sanoja lainatakseni, suorastaan ”hävytön”.

Palautusjuomana on toiminut jo vuosia Star Nutritionin Gainer Pro. Lisäksi sekoittelen samaan satsiin aina hieman Star Nutritionin Creatine Complete Hardcorea, puhtaasti turhamaisena jumalaisen hyvän maun takia. Kokeilin tuota erikseen kreana aikanaan ja ihastuin makuun, tuskinpa siitä myöskään palkkarin seassa haittaa on (vaikka tiedän kyllä että latariksi ennemminkin tarkoitettu).

Ruokavalio

Aikanaan ruokavalioni oli, jos nyt ei huono, niin ainakin epämääräinen. Mäkkiruoka, kebabit ja pizzat maistuivat liian usein, perjantaisin Taffelin megapussi ja sixpäkki lonkeroa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Suurin ongelma oli syömisen epäsäännöllisyys – söin silloin kuin ehti ja sattui olemaan ruokaa tarjolla.

Nykyään tyttöystäväni ansiosta ruokavalio on parantunut huomattavasti. Minua potkitaan siltä taholta jatkuvasti muistamaan säännöllinen syöminen ja välipalat, tai vähintäänkin protskut välipalana. Pääsääntöisesti lounaaksi syön työpäivän aikana ”normaalia” lounasruokaa, toki koittaen välttää mitään törkeitä pekoninakkivirityksiä. Vapaa-ajalla syöminen myötäilee paremman puoliskoni puritaanista linjaa ja sokeasti syön sitä mitä tämä ravintoterapeutti käskee :). Peruspäivällinen voisi esimerkiksi olla kanaa/seitiä (maustettuna, ei kastikkeita), hieman pastaa, runsaasti salaattia (kastikkeena oliiviöljy/viinietikka).

Roskaruoka on jäänyt käytännössä kokonaan pois. Alkoholinkäytöstä en ole luopunut, mutta tissuttelua on vähennetty. Jos juon, pyrin sokeripitoisten litkujen sijaan nauttimaan kuivista valkkareista, skumpasta tai puhtaasta viinasta/vodkasta sopivalla kevyellä blandiksella.

Treeni

Silloin aikanaan kuntosaliohjelmani oli se normaaleista normaalein. 2-3 jakoista normaaleilla 3x8-12 sarjoilla. Kun into ei tuolloin ollut järin suuri, lipsuin ohjelmasta usein ja salilla tuli tehtyä vähän sitä mitä milloinkin huvittaa. Kehitys oli luonnollisesti tuskaisen hidasta, sekä painoissa että ulkoisesti.

Yksi käännekohta kehityksessä minulle oli hybridi / RPT sarjoihin siirtyminen. En toki tuolloin tiennyt mitä edes tein, mutta innostuin kokeilemaan kaverin nostellessa tähän tyyliin. Hybridisarjat varmasti herättävät ensimmäisen kritiikin paikan, mutta omalla kohdallani ne toimivat. Vuosikausia paikallaan junnannut kehitys sai ensimmäisen pyrähdyksen. Tietty ohjelman muuttaminen jo sinällään herättää samaan kaavaan turtuneet lihakset.

Hybridisarjoilla (tai Reverse Pyramid Training) tarkoitan sarjoja joissa aloitan maksimipainoilla, siitä seuraaviin sarjoihin painoja pudottaen ja toistoja lisäten. Itse teen ensimmäiset kaksi sarjaa samoilla painoilla ja toistoilla, seuraavaan kahteen pudotan painoja ja lisään toistoja, viimeisen yhden sarjan pienimmillä painoilla ja eniten toistoja. Esimerkiksi kulmasoutu käsipainoilla: 6x24kg - 6x24kg - 8x22kg – 8x22kg – 10x20kg.

Mikä on homman idea verrattuna perinteisiin sarjoihin? Pääsen runttaamaan freeseillä lihaksilla ensimmäiset sarjat ”maksimipainoilla”. Seuraavat pari sarjaa helpotetaan painojen osalta hieman, mutta pidennetään sarjaa. Viimeisellä sarjalla otetaan kaikki loput mehut pois kohdelihaksesta, usein vielä itse tuon viimeisen sarjan teen hitaammin ja koitan kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota teknisesti siistiin sarjaan. Tärkeintä on että hybridisarjojen tekeminen on minulle mielekästä ja saan sillä aina tehokkaan treenin tehtyä, "tunnen tehneeni". Kun tulostakin on tasaisen varmasti nyt tullut, tällä hetkellä en näe tarpeelliseksi muuttaakaan.

Treeniohjelmani on muutoin kolmijakoinen: Hauis/ojentaja, selkä/olkapäät, rinta/extra. Rintapäivään siis ymppään toisinaan lisäksi jotain hipistelyä, minkä koen kivaksi tai tarpeelliseksi. Vatsat ja alaselän teen joka treenissä. Alaselässä minulla on aikanaan todettu rangassa kulumaa ja kasaanpainumista, siksi lihasten vahvistaminen on tärkeää.

Niin, mitäs tuosta puuttuu? Aiiivan, jalkapäivä ;) Seuraava kritiikin paikka. Jalkoja en treenaa juuri lainkaan salilla, toisinaan extraan ymppään smith-kyykkyä. Syystä että, en koe jalkatreeniä tarvitsevani. Nuoruudessani on taustalla yli 10 vuoden aktiivinen laskettelu/lautailu –harrastus, jonka ansiosta ja perintönä reidet ja pohkeet ovat olleet aina yläkroppaan verrattuna melko massiiviset. Päätöstäni jalkojen dissailusta tukee myös kehonkoostumusmittaus, jonka tulosten perusteella lihasmassa ja tasapaino jaloissa on vähintäänkin riittävä. Tämä ei tietenkään ole mikään kiveen kirjoitettu sääntö, todennäköisesti jossain vaiheessa alan tuunaamaan koipiakin, kunhan yläkroppa on tyydyttävällä tasolla.

Tarkemmin en ala ainakaan tässä vaiheessa avaamaan mitä salilla teen. Tiettyjä suosikkiliikkeitä on, muutoin koitan ajoittain hieman vaihdella mitä teen. Pääsääntöisesti olen kuluneen puolen vuoden aikana pyrkinyt eroon kaikista ”tyttölaitteista”, kohti vapaita painoja. Ja onnistunutkin tässä hyvin.

Salikäyntejä tulee nykyään 3-4 kertaa viikossa, vähintään tästä tahdista koitetaan pitää nyt tiukasti kiinni.

Taustaa

Kuntosalineitsyys lähti jo kauan kauan sitten, ehkä 7 vuotta takaperin. Sitä ennen en ollut puntteihin koskenutkaan ja saliharrastus (paino vahvasti sanalla harrastus) tuntui sopivalta tavalta tehdä edes jotain fyysistä. Siispä jäsenyys pienelle salille ja kerta ohjattua vekottimiin tutustumista, sitten alettiin räpiköidä itsekseen. Treenaamisesta ei juurikaan voi puhua, kunhan nyt jotain perusohjelmaa noudattaen heilui menemään sen verran että tuli ehkä vähän hiki ja kiva mieli. Saleilu oli vuosikausia tätä luokkaa, säännöllisen epäsäännöllistä. Käyntejä kertyi 0-2 viikossa, joskus saattoi tulla viikkojen tai kuukausienkin taukoja. Erityistä poltetta hommaan ei ollut, en lueskellut alan lehtiä tai edes netistä treenaamiseen vinkkejä. Joskus saatoin jostain kaivaa hieman uudenlaista saliohjelmaa, jonka kanssa taas pelleiltiin eteenpäin.

Vuosi 2010

Tässä vaiheessa on syytä nostaa esille tyttöystäväni, puolisoni, jonka ansiosta salitreenaaminen on saanut nykyään aivan uuden merkityksen. Hän on ollut huomattavasti minua intohimoisempi treenaaja jo nuoruudessaan ja muutenkin urheilullinen luonteeltaan. Elämäni rakkauden myötä elämääni tuli myös säännöllisempi lenkkeily, kuntoilu ja salitreenaaminen. Ilman häntä ei minulla olisi mitään hajua ruokavalioista, lisäravinteista tai tavoitteellisesta treenaamisesta.

Viimeiset puoli vuotta ovat olleet treenaamisen kannalta merkittävimpiä koko ”kuntosaliurani” aikana. Tyttöystävän täyteen vauhtiin räjähtäneen intohimoisen treenaamisen myötä, omakin into on kasvanut ja sitä myötä myös kehitys. Toki yhteinen terveellinen ja kuntoileva elämäntapa on helppo ja luonnollinen polku.

Alkusanat

Treeniblogi? Miksi? Onko minulla aikaa siihen? Onko mitään sanottavaa niin usein, että päivityksiä tulisi järkevään tahtiin? Ketä ylipäätään kiinnostaa?

Siinä ajatuksia joita pureskelin kun idea lähti ilmoille. Muutama tuttu pitää treeniblogia ja hain tukea ajatukselle silmäilemällä mistä ihmiset ylipäätään bloggaavat treenien osalta. Linja näkyy vaihtelevan aika hardcorehifistelystä kevyempään höpöstelyyn, ehkä omat tekstini voisivat sijoittua jonnekin tuonne välimaastoon. Toki olisi kiva julkistaa toisinaan kuvia ”lihaksistaan” ja hehkuttaa miten hyvin salilla tänään homma kulki, kun sellaisia päivityksiä ei Facebookkiin oikein viitsi laittaa. Toki olisi kiva jos omat kokemukset ja treenitavat herättäisivät keskustelua ja uusia ideoita, joita voisi kenties hyödyntää omassa treenissä.

Lopulta tajusin että ylivoimaisesti tärkein olemassaolon oikeutus treeniblogille olisi oman kehityksen seuranta. Nyt se on rajoittunut vanhojen kuvien vertailuun, miltäs mä nyt vuosi takaperin näytinkään ilman paitaa… Tästä vuosi eteenpäin, olisi mukavaa ja hyödyllistäkin lueskella mitä aikanaan tuli tehtyä ja missä vaiheessa oltiin menossa.

Joten, ei se mitään ota jos ei annakaan! Aloitellaan hommaa summaamalla vähän historiaa ja nykytilannetta, jonka jälkeen päästään perinteisempiin ”statuspäivityksiin”.

Ainiin, blogille piti keksiä nimi.

Takaraivooni on jäänyt vuosien takaa Finnbodyn peeteen huumorilla hihkaisema ”salin pienin mies”. Ehkä en enää aina sitä ole, mutta… :)