Jotain tuttuu, jotain uutta

Hiljaista blogissa, mutta niin on ollut salillakin. Kaikki kirosanat sairastelujen osalta on jo lauottu useaan otteeseen, joten sanotaanko lyhyesti vain että AMMUN seuraava nuhanenän joka lähelleni koittaa hilautua.

Kulunut viikko on siis mennyt jälleen flunssaillessa. Tyttöystävä ja puoli duunipaikkaakin ovat riutuneet saman taudin kourissa, joten ihmehän tuo olisi ollut jos ei omallekin kohdalle olisi osunut. Onneksi ehdin juuri saada suoritettua edellisen jakson kovan viikon, joten ihan pahimmoilleen saigoni ei iskenyt rikkomaan treenejä.

Perjantaina kävin varovasti kokeilemassa kevyttä ykköstreeniä ja aika räpiköintiä se vielä oli. Karjuin palauttelupainoilla penkissä kovempaa kuin kovan viikon maksimirunttauksissa ja sarjatauoilla vuoroin yskittiin keuhkoja pihalle tai niistettiin. Turhahko reissu ja suosiolla lepoa vielä viikonlopun yli.

Ohjaajaltani sain ohjeeksi jättää keventelyviikon tästä toivuttua suosiolla väliin. Vaikka flunssa ei optimaalinen palautumistila olekaan, on taukoa tullut riittävästi. 

Uudella jaksolla tuleekin hieman uusia tuulia, sillä seuraavat kolme viikkoa vedetään pääliikkeissä ja useassa muussakin jatkuvasti maksimitoistoja punaiselle. Mielenkiintoista, raportoin ensi kerralla miltä homma vaikuttaa.

Koukussa nostoon

Muistan pari vuotta takaperin kokeilleeni ensi kerran maastavetoa, treenikaverin yllytyksestä. Rautaa oli 60kg ja vaikka tekniikkaa räpellettiin hetki tyhjälläkin tangolla, oli touhu täyttä tuskaa. Turhautuminen iski samantien. Pidin mavea isojen poikien leikkinä, johon minulla ei ole mitään asiaa risan selkäni kanssa. Selittelin itselleni ja muille.

Viime kesänä oli pikkupakko kohdata taas tämä inhokkini, kun silloinen ohjelma ei antanut kierotietä maastavedolle. Painot olivat maltillisia, homma vitutti edelleen, mutta tekniikka alkoi edes hieman parantua. Eikä selkäkään kipeytynyt enää ihan joka kerta.

Nykyiselle ohjaajallenikin yritin hieman vikistä maven vaikeudesta, mutta tälle miehelle oli turha selitellä. Hänen valmennusringissään oli jo välilevypotilaita jotka nostavat 200kg, joten ei mennyt läpi etteikö minunkin selkäni kestäisi. Hampaat irvessä ja otsa kurtussa siis yrittämään.

Nyt olen koukussa. Nelostreeniä odottaa aina innolla - etenkin testiviikolla, kun jännittää montako maksimitoistoa määrätyillä painoilla saa nousemaan. Maagisen 1,5 x omapainon jälkeen homma on mennyt entistä enemmän henkiseksi. Päivän vire vaikuttaa paljon, on oppinut kunnioittamaan lepopäivää ennen rankkaa nostopäivää. Mutta itsensä psyykkaaminen sen 30 sekkaa ennen nostoa antaa viimeisen silauksen, joka voi vaikuttaa plusmiinus parikin toistoa. Ensimmäinen nosto pelottaa edelleen joka kerta. Kun sen saa ylös, toistoja tekee konemaisesti, ajattelematta, kunnes rajat tulee vastaan.

Ohjaajani on luvannut että kesään mennessä ykkösmaksimi on lähempänä 200, kuin 150. Eilen tuloskorttiin kirjattiin 7x137, teoreettinen ykkösmaksimi olisi nyt siis noin 164kg. Odotan innolla edistystä.

Huikeeta tukea

Haluan jakaa teille rakkaat lukijani heureka-elämyksen tuotteesta, joka on ampunut minun treenini aivan uuteen ulottuvuuteen! Itse en treenaa enää päivääkään ilman näitä ja suosittelen kokeilemaan.

Mega.Lift on suht tuore brändi markkinoilla, mutta moni aktiivitreenaaja on jo löytänyt nämä mahtavat tuotteet. Mega.Lift ilmestyy pian useiden suurempien urheiluliikkeiden valikoimiin, mutta varaslähdön saat tilaamalla suoraan verkkokaupasta klikkaamalla TÄSTÄ! Kannattaa tosin olla nopea, sillä maahantuojakin on hätää kärsimässä tuotteiden valtavan menekin takia. Antamalla tilauksen yhtydessä koodin salinpieninmieskäskimunostaateiltä saat 0,2% alennuksen tilauksen verottomasta loppusummasta, poislukien pakkaus-, toimitus- ja käsittelykulut!

Homman jujuhan on sama kuin nostovyötä käyttäessä, tällä rintavyöllä vain tuetaan keskikropan sijasta rintalihaksia. Etenkin penkkipunnerruksessa hyöty on merkittävä, itse sain lisätä työsarjoihin samantien noin +10% painoja huoletta.

Rintavyön tehokkuus on todettu jo useissa dermatologisissa testeissä ja tiukan nostotreenin lisäksi ne sopivat erinomaisesti myös lenkkeilyyn, sauvakävelyyn, seinäkiipeilyyn ja laskuvarjohyppyyn. Itsehän olen käyttänyt näitä jo muutamana päivänä ihan töissäkin, tuntuu vaan niin hyvältä ettei malta ottaa pois.

Kirjoita kommenttikenttään mikä on suosikkivärisi Mega.Liftin valikoimassa, kaikkien vastanneiden kesken arvon 0,5 euron lahjakortin verkkokauppaan!

#jokurotiblogimainontaan

SPM testaa Elixia Alexium

Hetkellisen mielenhäiriön ansiosta eräänä iltana suunnistettiin Salmisaaren sijasta Elixia Alexiumiin.

Ensinnäkin tietty pisteet siitä että kokonainen kuntokeskus on noin Helsingin ytimeen saatu tunkattua. Toki tilat aiheuttavat suunnittelulle valtavat haasteet ja se näkyy lopputuloksessa. Yleisilmeeltään Alexium on jo vähän "kulahtanut", ilmeisesti kovassa käytössä. Sali on ripoteltu kahteen kerrokseen ja lukemattomien nurkkien taakse, joten melkeinpä missä treenissä tahansa joutuu pogoilemaan sinne tänne ja eri kerroksissa.

Laitteisto on yhtä sekamelskaa - Precor, Gym80, Technogym, Lifefitness... Suurin harmi minulle oli jeesuksenaikainen Precorin smith, joka ei ollut rasvaa tai huoltoa nähnyt ikinä. Sijoittelussa ei välttämättä ole ainakaan vähään aikaan enää ajatusta käytetty, vaan "tungettu sinne minne mahtuu". Hämmästytti esimerkiksi että haukkaripumppailijoille löytyy peräti kaksi tilavaa käsipainoaluetta peileineen, mutta koko puljun ainoan ristikkäistaljan kohdalle ei tyhjään seinään ole peiliä saatu ruuvattua.

Salietiketti tuntuu olevan sitä paskempaa mitä keskemmällä Helsinkiä ollaan. Kamat ovat levällään siellä sun täällä, painoja ei juuri kukaan vaivaudu purkamaan laitteista ja vaikka selkeästi nähdään että joku toinen jo odottaa ja jonottaa laitteeseen, viimeisen sarjan jälkeen jäädään suorituspaikalle venyttelemään ja hörppimään juomaa kaikessa rauhassa. Teki mieli avautua muutamaan otteeseen, mutta pidättäydyin olemaan vieraskorea.

Summa summarum - ei hinkua käydä aktiivisesti, mutta toimii tarpeen vaatiessa. Ruuhka-aikojen ulkopuolella, kammolla kuvittelen millaista törmäilyä tuolla pahimmillaan voi olla...

Takaisin pelissä

Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta - Kummemmilta sairasteluilta vältyttiin ja lauantaina runtattiin ihan tyydyttävä nelostreeni. Settiin kuului muun muassa mave 3x3x135, jossa jopa vahingossa innostuin kaksi ekaa sarjaa tekemään nelosina. Etukyykyt 2x7x70 myös kunnialla.

Tästä jatkettiin tiukempaa tahtia, kuten treenikalenterista näkee. Toisaalta typerää laiminlyödä palautumista lepopäivien puutteella rankalla viikolla, mutta kun ei malttanut...

Volyymiviikon ykkös- ja kolmostreenit menivät vähän matalavireisesti, mutta kakkonen ja nelonen ihan kivasti. Vähän tuloslistan lukemia:
- Pena 3x80, 4x77, 5x75, 7x72
- Smith-kyykky 8x130, 7x132, 6x135, 5x137, 4x140
- Mave 4x4x135
- Etukyykky 3x7x70

Mave liikahti taas yllättävänkin helposti, vaikka viimeinen sarja lie kaikkea muuta kuin teknisesti kaunis. Smith-kyykyt olivat rankinta duunia salirintamalla pitkään aikaan. Viimeiseen 140kg sarjaan lähtiessä oli miehestä mehut jo melko puserreltu. Tein mielessäni exit plania - varmistusraudat on, kun nosto menee reisille, tuohon vaan rojautan mahalleni... ja se sataneljäkymppiä päästää sellaisen kolinan varmistuksiin jysähtäessään että häpeän loppupäivän. Mutta niin se vaan selkä suoristui neljä kertaa, eikä hätätilaa julistettu tällä kertaa.

Treenimotivastio on edelleen hyvä, raudat nousee ihan kiitettävästi. Jotenkin nyt vain oma peilikuva korpeaa. Reidet tuntuvat kasvavan kohisten, mutta yläkroppa jatkaa samaa huttua loputtomiin. Kaloreiden lisääminen on myös tarjonnut pientä bulkkimahaa kehiin, mutta koitan hokea itselleni ettei ne muutkaan kehon osat ilman kaloreita kasva...