MyPerfectDeadlift

Tein juuri elämäni puhtaimman maastavedon.

Tälle viikolle oli kertynyt jo neljä treeniä ja perusrunkoa noudatellen ei kroppaa tänään olisi voinut rasittaa oikein millään perus päivätreenillä. Salille oli silti aikaa ja halua, joten päätin vetäistä extrana pyhitetyn mavepäivän.

Lämmittelysarjojen jälkeen pyramidisarjaa:

10x80, 9x90, 8x100, 7x110, 6x120, 4x130 2x135.

Sokeriksi pohjalle 1x140. Mikä tässä hämmensi, miten kevyesti se nousi! Kun keskittyminen oli hyvä ja tekniikka sattui napsahtamaan täsmälleen kohdilleen (mave tekniikka ei todellakaan ole mun vahva puoli). Tuntui kuin tangossa olisi ollut puolta vähemmän. On se vaan niin tekniikkalaji. 

Vaikka energiat alkoi olla loppu, innosti onnistuminen vielä yrittämään ykköstä 145. Sekin nousi - sikarumasti ja ylhäältä pudotuksella. Kun alkoi maailma pyöriä silmissä... :)

Mitä muuta salirintamalle? Motivaatio on parempi kuin aikoihin edes muistan. Kun pakkotavoitteet tipautti pois kuvioista, hommaan on tullut taas mielekkyyttä. Olen vetänyt todella onnistuneita treenejä ihan ominpäinkin ja usko siihen että tämän homman jotenkuten jo ymmärtää, valaa lisää uskoa. 

Ajauduin puolihuolimattomasti kolmijakoiseen rinta/selkä, kädet/olkapäät, jalat/vatsat -settiin. Treenikertoja tosin kertyy usein enemmän kuin kolme viikkoon, joten ohjelma rullaa ympäri kalenteria kunnioittamatta. Pidän pääliikkeet ja järjestyksen samana, mutta avustavissa liilkkeissä varioin. Ei ala maistumaan puulta ja lihakset saavat vaihtelevaa ärsykettä.

Muuten joka treenipäivän sisältö on hieman aikanaan tekemäni Muscle Challengen kaltainen - Pääliikkeissä runtataan isommilla painoilla ja bodytyylisillä sarjoilla, avustavissa teen pienemmillä ja pidempiä sarjoja, lisämausteena supereitakin.

Koska reidet (ja jalat kokonaisuutena) ovat kroppani ylivoimaisesti järein ja vahvin osa, painotan hieman enemmän nyt yläkropan treenejä. Koitetaan saada epätasapaino kurottua pukkuhiljaa. 

Muutospaineita

Tässä kesäloman aikana on ehtinyt pohtia tulevaisuutta salin osalta.

Loman alkuun tuli puolitahaton treenitauko mökkeilyn takia, joka tosin osui sopivasti keventelyviikolle. Käytännössä siis en tehnyt keventelytreenejä, vaan otin ihan rehellisen lunkisti. Vain parit kahvakuulapumppailut ja kevyttä lenkkeilyä viikon aikana.

Mökiltä palattua oli taas intoa ja energiaa salille, päätin tehdä improvisoidun yläkropan herättelytreenin. Tämä löi lopulta lukkoon päätöksen, jota olen harkinnut jo hetken aikaa.

Nykyinen treenivalmennus saa nyt jäädä taakse.

Motivaatio on ollut kadoksissa jo jonkun aikaa ja tulokset junnaavat paikallaan. Vaikka olen tätä useamman kerran valmennukseenkin hokenut, mitään radikaaleja muutoksia ei ole tehty. "Hätähuutoon" ei ole reagoitu. En koe enää saavani rahoilleni vastinetta, suoraan sanottuna.

Nyt kun pumppailin rautaa oman mieleni mukaan, omaa kehoa kuunnellen, YKSI AINOA treeni oli parempi kuin kuukausiin. Kadonnut into roihahti liekkehin, ei olisi edes malttanut lopettaa.

Valmennuksen aikana on saavutettu paljon. Isot pääliikkeet on saatu tutuiksi, vanhoista inhokeista on tullut tärkeimpiä osia treeniä. Sarjapainoja on saatu monessa tärkeässä liikkeessä hienosti ylöspäin. Mutta nyt se ei enää toimi toivotulla tavalla, eikä tarvittavaa freesausta näköjään ole tarjolla.

Mitä sitten seuraavaksi? Rehellisesti sanottuna ei vielä mitään hajua. Toistaiseksi jatkan hieman vanhaa tuttua mukaillen, mutta enemmän päivän virettä ja kehoa kuunnellen. Suoraviivaisen "nyt on pakko runtata maksimeita, vaikka yöunet ja ruokailut ihan perseellään" sijasta. Olisi hienoa omistautua vain treenille, nukkumiselle ja oikealle ruokavaliolle, mutta valitettavasti elämän ruuhkavuodet eivät tätä koko ajan mahdollista.

Löysäillä en aio, päinvastoin - jos tämä heräilevä into kunnolla starttaa, tulee oltua todennäköisesti entistä ahkerampi. Mutta vapaammalla tyylillä ja suorittaen päivän treenin sen hetkistä virettä parhaiten hyödyntäen. Kun virtaa on, runnotaan isommilla malmeilla. Nuutuneempana voi nykäistä kevyemmillä, mutta tiukemman intensiteetin jumpat.

Uutta ohjelmaa tai valmennusta pohdiskelen tarkemmin lomien jälkeen, kaikelle edellä kerrottuun istuvalle ollaan avoimia!