Tein juuri elämäni puhtaimman maastavedon.
Tälle viikolle oli kertynyt jo neljä treeniä ja perusrunkoa noudatellen ei kroppaa tänään olisi voinut rasittaa oikein millään perus päivätreenillä. Salille oli silti aikaa ja halua, joten päätin vetäistä extrana pyhitetyn mavepäivän.
Lämmittelysarjojen jälkeen pyramidisarjaa:
10x80, 9x90, 8x100, 7x110, 6x120, 4x130 2x135.
Sokeriksi pohjalle 1x140. Mikä tässä hämmensi, miten kevyesti se nousi! Kun keskittyminen oli hyvä ja tekniikka sattui napsahtamaan täsmälleen kohdilleen (mave tekniikka ei todellakaan ole mun vahva puoli). Tuntui kuin tangossa olisi ollut puolta vähemmän. On se vaan niin tekniikkalaji.
Vaikka energiat alkoi olla loppu, innosti onnistuminen vielä yrittämään ykköstä 145. Sekin nousi - sikarumasti ja ylhäältä pudotuksella. Kun alkoi maailma pyöriä silmissä... :)
Mitä muuta salirintamalle? Motivaatio on parempi kuin aikoihin edes muistan. Kun pakkotavoitteet tipautti pois kuvioista, hommaan on tullut taas mielekkyyttä. Olen vetänyt todella onnistuneita treenejä ihan ominpäinkin ja usko siihen että tämän homman jotenkuten jo ymmärtää, valaa lisää uskoa.
Ajauduin puolihuolimattomasti kolmijakoiseen rinta/selkä, kädet/olkapäät, jalat/vatsat -settiin. Treenikertoja tosin kertyy usein enemmän kuin kolme viikkoon, joten ohjelma rullaa ympäri kalenteria kunnioittamatta. Pidän pääliikkeet ja järjestyksen samana, mutta avustavissa liilkkeissä varioin. Ei ala maistumaan puulta ja lihakset saavat vaihtelevaa ärsykettä.
Muuten joka treenipäivän sisältö on hieman aikanaan tekemäni Muscle Challengen kaltainen - Pääliikkeissä runtataan isommilla painoilla ja bodytyylisillä sarjoilla, avustavissa teen pienemmillä ja pidempiä sarjoja, lisämausteena supereitakin.
Koska reidet (ja jalat kokonaisuutena) ovat kroppani ylivoimaisesti järein ja vahvin osa, painotan hieman enemmän nyt yläkropan treenejä. Koitetaan saada epätasapaino kurottua pukkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti