perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kyllä koittaa vastustella

Viime viikko risainen, tämä viikko jatkuu samaan mollivoittoiseen teemaan.

Kuten totuttua, intoa puntille olisi vaikka muille jakaa mutta kunto taas kenkkuilee. Tiistaina nykäisin kolmostreenin ja salillakin viilis oli ihan hyvä - sarjoista vaan ei tahtonut tulla lasta eikä paskaa. En oikein itsekään ymmärtänyt mikä mättää. Unta ja ruokaa oli plakkarissa ihan riittämiin, eikä nyt erityisemmin stressiäkään. Silti sarjat tuskaisia, painoilla joiden kaiken järjen mukaan olisi pitänyt kyllä nyt hoitua. Kiroillen jouduin tipauttamaan kiloja viimeisistä seteistä useammassa liikkeessä.

Sen jälkeen onkin jahkailtu tämmöisessä "tulenko kipeeks vai en" välitilassa. Oireena lievää päänsärkyä, kurkkukipua ja jumalaton väsymys koko ajan. Aiemmista kerroista viisastuneena olen jättänyt treenit treenaamatta, mutta ei tämäkään hyvältä vaihtoehdolta vaikuta. Kolmatta päivää ihan hukkaan ja olo ei ole sen selkeämpi. Todennäköisesti tänä iltana lähden kokeilemaan, meni syyteen tai saveen. Mave ja etukyykky varmasti antavat kropalle sen sysäyksen että sairastellaan sitten vihdoin kunnolla viikonloppuna, jos on tullakseen. Ellei, niin sitten vaan treeniä horo treeniä!

PortaPro kuulokkeeni olivat napsahtaneet treenilaukussa poikki ja se aiheutti suuren surun. Nappikuulokkeiden kanssa treenaaminen ei ole mun juttu ja pitäisi nyt heti ensi tilassa kipaista uudet jostain. Pisti vaan miettimään ennen samanlaisten ostamista, löytyisikö järkevässä hintaluokassa jotain muita luureja joita kannattaisi salikäyttöön harkita?

Sain palautetta että blogissa ei ole näkynyt ikuisuuteen alkuajoilta tuttuja haukkakuvia, joten korjataanpa tuo moka nyt samantien.


Epämääräinen rillit huurussa palaselfie

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pakkotauolta kyykkyyn

Keventelyviikon perään tuli pakollista lisätaukoa, viime viikon maanantaina suoritetun kirurgisen toimenpiteen takia. Pikkujuttu, mutta treeneihin lääkäri määräsi viikon taukoa. Minun laskujeni mukaan siis perjantaina pääsi taas puntille... ;)

Jotkut näistä operaatioista kipeytyvät pahastikin, minä pääsin vähällä. Ykköstreeni sujui suht kivuttomasti, ainoastaan leuanvedoissa joutui hieman himmailemaan. Sunnuntaina kakkostreenissä smith-kyykkäilin jo ihan kunnolla, 6x6x135kg. Ensimmäisen kerran kokeilin lautaa kantapäiden alla, josta tuntui olevan hyötyä kaikin puolin - rauta nousi jouhevammin, isoakin kuormaa sai tuotua rohkeammin alemmas ja aran alaselän rasitus tuntui pienemmältä. Silti työ tuntui menevän juuri sinne minne pitikin, sillä tänään reidet ovat olleet jäätävän kipeät ja pakarat jopa jonkinasteisessa pumpissa.

Oman elämäni fitnessmalli sai myös treeninsä taas vauhtiin ja oli mukavaa viettää pitkästä aikaa puntilla yhdessä  laatuaikaa. Siitä iloksenne kuvamatskua, niillä kun muutenkin saa aina hitokseen paljon enemmän lukukertoja postauksilleni ;)





lauantai 15. maaliskuuta 2014

Aika juoksee, minä en

Minä meinaan nostan ;)

Omistakin treeneistään voisi hieman päivittää kuulumisia. Viime viikolla revittiin taas läpi testiviikko, joka oli hienoinen pettymys tuloksiltaan. Vaikka hyvällä sykkeellä painojen kimppuun iski, jotenkin tahmealta sarjat tuntuivat. Tavallaan tuntui etten antanut kaikkeani, mutta yhtään enempääkään ei olisi nyt vaan noussut.

MAX toistotuloksia:
- Pena 5x77kg, 6x77kg
- Leuanveto vastaote 5x22kg, 5x17kg
- Smith-kyykky 8x135kg, 7x130kg
- Scott-hauiskääntö mutkatanko 9x35kg, 10x30kg
- Mave 5x135kg (jäi ketuttamaan - kuudes olisi takuulla noussut, mutta jotenkin luovutin)
- Etukyykky 4x75kg, 5x75kg

Itse syyttelin stressiä, ohjaajani laski tämän nousujohdanteen hiipumisen viime kuukausien toistuvien sairastelujen piikkiin.

Mutta eihän tuossa toki mitään paskoja lukuja ole, kunnianhimo oli vain korkeammalla. Motivaatiota riittää edelleen huimasti ja sekä peili että vaaka palkitsevat. Aamupainot ovat nyt pysyneet jo pidemmän aikaa 81-82kg paikkeilla, pitkäänhän junnasin alle 80kg ja jouluviikon vatsataudin myötä käväisin jopa 76 kilossa. Kevään myötä käyttöön otettu nahkarotsi kirraa hartioista, saman takin alle viime keväänä sujahti helposti paksuhko hupparikin.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Fitness Helsinki Championships

Kuluneen viikonlopun aikana käytiin Helsingin Messukeskuksessa GoExpojen yhteydessä Fitness Helsinki Championships -kilpailut. Kun tapahtuma tuli seurattua huolella läpi, muutamia fiiliksiä tännekin.



Ensinnäkin hienoa että uusia kilpailuja saadaan framille. Pääpuuhaajana toimi menestynyt fitnesspersoona Else Lautala (kolminkertainen Fitness maailmanmestari & Euroopan mestari) ja hyvin oli puuhaillutkin. Tapahtuma oli kasattu tyylikkäästi, järjestelyt vaikuttivat toimivan pääosin hienosti ja kisan ymppääminen isojen messujen yhteyteen oli loistava idea yleisönäkyvyyden kannalta.

Tuohon liittyy sitten kolikon kääntöpuoli, eli yleisömenestys ylitti rajusti alueen kapasiteetin. Ymmärrettävää että messuilta ei ole mahdollista (tai edullista) loputtomiin tilaa rohmuta, mutta nyt kilpailujen ajan katsomossa oli ahdistavan tiivis tunnelma. Istumapaikoista oli turha haaveilla ilman ennakoivaa taktiikkaa ja veikkaan että isolta laumalta kiinnostuneita kisat jäivät katselematta yksinkertaisesti sen takia ettei alueen takana käytävilläkään enää ollut tilaa mistä näkisi yhtään mitään. Yleisön kannalta helpottavaa olisi ollut edes videokuvata ja tykittää tapahtumat lavan yläpuolella olleelle suurehkolle kankaalle, kun sellainen oli kerran muutenkin käytössä...

Kilpailujen kokonaisilme oli tyylikäs, nettisivuista lähtien aina videoinsertteihin asti. Juontajista kotimaisen olisin vaihtanut heti ja lennosta, sen verran oli puurot ja vellit välillä sekaisin. Rinnalla englanniksi toiminut onneksi pelasti homman kotiin ja osasi ohjata kilpailijoita ammattimaisesti. Välillä lavalla oli pientä palloilua ja tungosta, selkeästi paikallaan olisi ollut "lavavahtimestari" ohjaamaan kilpailijoita.

Kilpailuluokkina Model, Bikini, Fitness, Figure, sekä miesten puolelta Physique ja Musclemania (kehonrakennus). Tästä päästään ehkä harmillisimpaan osuuteen, eli kilpailijoiden määrään. Miesten sarjat olivat näytösluontoisia kilpailijakadon vuoksi, mutta mukavaa että osa kundeista otti sitten ilon irti lavalla revitellen. Naisissa oli näennäisesti enemmän arvosteltavaa, koska eri luokkiin osallistuttiin ristiin rastiin. Sumensi todennäköisesti kilpailua seuranneille maallikoille luokkien välisiä eroja ja arvosteluperiaatteita tehokkaasti.

En ala tarkemmin analysoimaan tasoa. Naisten luokissa kyllä muutamia sellaisia tapauksia lavalla pyörähti, että allekirjoittanut hämmästeli missä kunnossa lähdetään kisaamaan. Fitnessissä nähtiin muutamat "wau" efektejä aiheuttaneet vapaaohjelmat. Miesten puolella oltiin pääsääntöisesti hienossa tikissä, harmi että osallistujamäärä vesitti todellisen tiukemman kilpailemisen. Melkeinpä mielenkiintoisinta katseltavaa oli Bikini Classic, eli 35+ ikäiset rouvat. Ihailtavaa missä kunnossa "mammat" olivat moniin nuoriin kilpasiskoihin nähden, etenkin classicissa toisen sijan vienyt ja Lifetime Awardilla palkittu Japanin Junko Hasimoto - ikää nimittäin 46 vee.

Yhteenvetona hienot kisat, jotka toivottavasti ottavat jatkossa lisää tuulta purjeisiinsa ja keräävät järeämmän osallistujarepertuaarin.



KISAVIDEOTA ALLA: