Kehitystä, onko sitä (osa 2)

Kirjoittelin aikanaan viime keväänä samalla otsikolla ja nyt on sopiva hetki summailla mitä hyötyä tästä hommasta on tällä hetkellä ollut. Nykyistä ohjattua ohjelmaa on takana pian kaksi kuukautta.

Kehonrakennuksen (tai minun kohdallani voisi vielä puhua kehonmuokkauksesta), parissa mikään ei ole täysin mustavalkoista. Tavoitteenanihan on yksinkertaisesti saada "parempi kroppa", eli näkyvää lihasta ja mieheen enemmän kokoa.

Yleisesti ottaen kehitystä on selkeästi ollut. Voimatasot ja sarjapainot ovat selkeässä nousussa ja itsensä on päässyt ylittämään joka viikolla, keventelyviikkoja luonnollisesti lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olen siitä että juuri niissä minulle vaikeissa liikkeissä on tapahtunut kehitystä. Esimerkkinä mavessa aiemmin sätkin alle 80-90kg sarjapainoilla ja nyt konkreettinen työstöpaino on 115kg. Smith-kyykkyä ennen noin 90kg ja nyt ylös 110kg. Minulle erityisen haastava penkkipunnerruskin on noussut 60kg tienoilta 70kg hujakoille. Leukoja vetelin ennen omapainolla noin kymmenen, nyt 10kg lisäpainoilla saman kympin. Täysin epätoivoiselta tuntunut etukyykky 40kg nyt oikean tekniikan myötä 60kg ja tuokin melko kevyttä ollut.

Vaaka junnasi koko kesän ja alkusyksyn 77,2-78,5kg haarukassa, nyt yhtäkkiä on tullut noin kilon verran pysyvää massaa lisää. Aamupaino 79,5-80kg. Läskiä tuo ei ainakaan ole, kropasta päätellen.

Mittanauha antaa pienempiä tuloksia kuin aienmman MC ohjelman parhaina hetkinä. Tuo on kuitenkin helppo selittää entisestään lähteneellä rasvalla ja sillä että MC:ssä tehtiin paljon kovempaa pumppia aikaansaavaa treeniä 5 kertaa viikossa, joten olin jatkuvasti jonkinasteisessa pumpissa.

Voimatasojen nousun lisäksi selkein kehityksen merkki on lihaserottuvuus, joka on ihan eri tasolla nykyään. Patit nousee esiin aivan eri tavalla kuin ennen, kun lihasta kuormittaa.

Alkukankeuden jälkeen nykyisen ohjelman luoma treenimotivaatio on aivan huipussaan. Uusia sarjapainoja odottaa innolla ja pelolla, fiilis keltaiselle suoritetuista sarjoista uusilla romuilla on sanoinkuvaamattoman voittoisa. En oikeastaan osaa enää sanoa kumpi on tärkeämpää - miltä peilikuva näyttää vai paljonko enemmän rautaa sai nousemaan kuin viime kerralla.

Tietty molempi parempi ja voimatasojen nousu vääjäämättä tuo lisää lihasmassaa. Duunit siis jatkuu.

SPM testaa Elixia Seppälä

Viikonlopun kyläilyt Jyväskylään mahdollistivat Elixia Seppälään tutustumisen.

Modernin oloinen, tilava ja avara sali, joskin laitteet ovat suht vanhoja. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy ja Precorin vermeet toimivat vaikka ajan patinaa jo olisikin. Pukuhuone siisti ja tilava, ainut miinus että jalkapäivänä oli melko tuskaa kontata pitkät portaat yläkertaan, jossa pukkari sijaitsee.

Itse treeneissä on nyt päästy kokeilemaan maksimitoistoja määrätyillä kiloilla, tänään Smith-kyykkyä max x 112, max x 107. Molemmat sarjat 9 toistoa keltaiselle, kevyellä karjumisella. En viitsinyt ihan loppuun asti vetää, failure olis tullut varmaan vastaan 11-12 toiston kohdalla. Lopputreenikin ihan mukavilla tuloksilla. 

Torstaina oli ykköstreeni samalla maksimitoistoteemalla ja heikko lenkkini penkkipunnerrus kirjattiin keltaisilla sarjoilla 8 x 70, 10 x 62. Loppuun asti ei näitäkään, koska sopivaa spottaajaa ei ollut saatavilla.

Edellisistä mavetuloksista vielä sen verran että valmentajani on vakuuttunut kevääseen mennessä maveykkösen olevan lähempänä 200, kuin 150. Reilusti yli 2x kehonpaino kuulostaa hurjalta, mutta luotto on kova :)

2875

...Kokonaiskilot, joita eilen nostelin irti lattiasta (5x5x115kg). Alkaa "do you even lift" höröttely vaimentua pikkuhiljaa epämääräisemmäksi mutinaksi.

Flunssa oli viikonlopun jälkeen historiaa ja maanantaina jumppailin heti perään setin helpoimman treeni kolmosen. Hyvä tekemisen meininki ja hiki roiskui, iso osa sarjoista keltaiselle. Kuten nyt kuuluukin.

Tiistaina oli hirmu into puntille, mutta tiesin nelostreenin vaativan pohjille lepopäivän, kun kaksi päivää putkeen oli jo riuhdottu. Hillitsin itseni ja hyvä niin, illalla ihmettelin kun käytännössä joka paikka vatsalihaksia lukuunottamatta kipeänä. Ilmeisesti perille oli mennyt.

Keskiviikkona töistä suoraan EasyFittiin ja tuttuun tapaan vähän pelonsekaisin tuntein maastavedon pariin. Kiekkoja tankoon lappaessa pyöri mielessä kuva kuinka selkä sanoo taas poks, mutta turhaan pelkäsin. Eka sarja tuntui helpohkolta, seuraavat kolme nätisti keltaiselle ja vain viimeisen voi rehellisyyden nimissä pistää punaiseen piikkiin. Tekniikka kesti läjässä, ehkä viimeisellä toistolla vähän herpaannuin. Nättiä kuitenkin muuten. Parin mavesarjan jälkeen jo paita läpimärkänä ja vaikka nykyään treenaan aina lippis päässä, valui hiki silmiinkin. 

Tekisi melkein mieli kokeilla maveykkösiä mielenkiinnosta, mutta selkäpelko estää. Hiljaa hyvä tulee.

Siitä sitten suoraan ex-inhokkini etukyykyn pariin, jonka vahingssa tein 5kg isommalla kuin ohjelmassa käskettiin. Väärät kiekot, hups. Mutta yllätyin taas miten helposti sarjat hoitui.

Olisi varmasti kiva lukea draamaa (ne on yleensä suosituimpia postauksia lukumääriltään), mutta sorry. Homma rullaa nyt hienosti, positiivisella fiiliksellä. Ensi kierrolla päästäänkin maksimien pariin - ei kilojen, mutta toistojen.

Mikäs muu muka

Sen kun alaselän kiukuttelusta selvisi, oli vuorossa seuraava hidaste. Syksyn flunssa numero kaksi.

Ehdin keskiviikkona hoitelemaan uuden rundin treeni ykkösen. Perushyvä setti ilman kipuiluja, mutta ei kummempia highlightsejakaan. Iltaa kohden kurkku alkoi kipeytyä. torstaiaamuna tunnin verran koitin repiä itseäni ylös sängystä, mutta lopulta luovutin ja ilmoitin toimistolle saikkuilusta. Kaksi vuorokautta siitä eteenpäin oli pelkkää niistämistä ja yskimistä.

Nyt sunnuntaihin mennessä olo oli sen verran ok, että uskaltauduin koittamaan treeni kakkosta. Motivaatiota antoi into päästä testaamaan uusia salikenkiä, jotka sain aamulla tyttöystävältäni syntymäpäivälahjaksi :-) Edelliset olivat kenties 5 vuotta vanhat ja ihan hyvin palvelleet, mutta kyllä näissäkin kehitys on jyllännyt. Uudet Nike Free 5.0+ Shield:it ovat jumalaisen hyvät jalassa ja loistavat treenissä. Hämmästyttävän osuva lahjavalinta, sillä useammatkin tossut olen ehtinyt kuukauden sisään itse sovittaakin urheilukaupoissa pyöriessä, eikä yksikään ole sopinut lähimainkaan näin hyvin jalkaani.

Niket pääsivät heti tositoimiin muun muassa 3x6x110, 2x10x102 Smith-kyykyssä. Vähän taas hirvitti lähteä noita romuja nostamaan, mutta ongelmitta keltaiselle suoritukselle kaikki sarjat. Muutenkin kaikin puolin hyvä treeni, eikä flunssa enää vaivannut kuin tukkoisella nenällä.

Mikäs muu muka mukavammin syntymäpäivän kruunaisi?

Se kestää sittenkin

Ei ole tarvinut onneksi jäädä voivottelemaan selkävaivojen kanssa. Yhden välipäivän jälkeen viime torstaina uskaltauduin Smith-kyykkyyn ja 4x8x105 sujui ihan ongelmitta. Kanssatreenaajan kanssa juttelin odotellessa vuoroani ja mainitsin etten tiedä tuleeko tästä mitään, kun alaselkä nasahti alkuviikosta. "No, tyhjällä tangolla otat vähän tuntumaa". Kaveri katsoi sitten 10 minuutia myöhemmin aika kieroon kun lämmittelysarjojen jälkeen läiskin työpainot tankoon - uhkarohkean status lienee ansaittuakin.

Viikonlopun aikana selkä ehti olla jo ihan ok, en oikeastaan enää edes huomannut mitään kipuiluja. Maanantaina koitti rankimman nelostreenin vuoro ja sopivasti työpäivän aikana alaselkä taas tuntui ärsyttävältä. Luvassa oli pikkuisen kuumotteleva 4x4x115 mave, mutta päätin kuitenkin yrittää.

Soutaen lämmöt ja parit lämmittelysarjat 60 kilolla alle. Yllättäen ensimmäinen työsarja meni jopa helpohkosti ja koko setin sain läpi ihan kunnilla ilman tuntemuksia alaselässä. Vain viimeisen sarjan sai laskea punaiseksi, mutta vajaaksi ei jäänyt mikään. Etukyykyt siihen perään 42kg ihan sujuvasti myös.

Yllättäen selkä vihloikin julmetusti sitten vatsoissa kiertäen ja käytännössä ne oli pakko jättää väliin. Istuma-asennosta ei tarvinut taivuttaa kuin hieman taakse, kun kipu iski.

Tänään kipuilut taas eilistä vähemmällä, joten eiköhän tässä olla pahin vammailu takanapäin.

Selkänivelet muistuttelee

Pitkäänhän tässä menikin ilman kummempia vammailuja... Mutta kelataanpa hieman taaksepäin.

Kaikenlaista hässäkkää on taas pitänyt sen verran ettei ole ehtinyt syvällisempiä runoilemaan. Kevyempi treeniviikko on takanapäin ja tuli varmasti ihan tarpeeseen. Tosin välipäiviä kertyi liikaa, minulle ei sovi sali liian harvakseltaan. Aina kun tahti hidastuu, treenit muuttuvat takkuisiksi. Hyvällä sykkeellä vetäessä on aina hyviä treenejäkin.

Kevyen viikon loppuhuipennuksena onnistuin pitkästä aikaa nasauttamaan selkäni kipeäksi. Mave on minulle näköjään kuin moottoripyöräily - Juuri kun se alkaa tuntua helpolta, tulee liian itsevarmaksi ja sattuu haaveri. Ahnehdin nelostreenissä 2x8x110kg, hieman liian lepsulla fiiliksellä ja tekniikka pääsi hajoamaan viimeisillä toistoilla. Kesken sarjan en huomannut vielä mitään, mutta viimeisen toiston jälkeen selkää oikaistessa tunsin heti että nyt ei mennyt ihan tyylipuhtaasti.

Onneksi ei järin pahasti kipeytynyt. Muutaman kerran alaselän kiukutellessa en ole meinannut päästä sängystä ylös, sukkien ja kenkien jalkaan vetäminen on ollut lähes mahdoton tehtävä. Nyt uskaltauduin jo seuraavana päivänä salille uuden kierroksen ykköstreenin pariin. Sujuikin ihan hyvin, vaikka sivustakatsojilla saattoi olla ihmettelemistä tunkatessani itseäni ylös hankalasti penkkipunnerruspaikalta sarjan jälkeen. Kulmasoudun tangolla joutui korvaamaan käsipainosoudulla penkillä, kun selkä ei kestänyt vapaan tangon kanssa vaadittua asentoa.

Nyt siis uudella kierrolla päästään vielä vähän syvemmälle tavoitteelliseen treeniin, valmentajani "määrätessä" sarja- ja toistomäärien lisäksi myös työpainot osaan liikkeistä. Ensimmäisen entistä kaavoitetumman treenin jälkeen voi todeta että tämän myötä motivaatio ja onnistumisen ilo on entistä paremmalla tasolla.

Kakkostreeni edellyttäisi Smith-kyykkäämistä, joten ainakin tänään joudun pitämään välipäivän ja annan selkäkivun laantua.