Pienen pitäjän punteilla

Salin Pienin Mies testaa tällä kertaa mökkeilyn lomassa Taavetin liikuntahallin kuntosalia.

Kertamaksu oli varsin kohtuullinen 4e ja täysin autio liikuntahalli lupaili hyvää tilaa treenata. Salin puolelle sentään eksyi muutama paikallinen oman treenini aikana, mutta ei millään muotoa ruuhkaksi asti. Olin outolintu Better Bodies kamppeissa rannetukihanskojeni kanssa, rikkinäisten collareiden ja t-paitojen seassa. Paikalliseen punttitreeniin ei näemmä juuri penaa ja kyykkyä kummempaa sisältynyt.

Itse sali oli positiivinen yllätys. Hyvin perinteisen voimanostopuolen lisäksi löytyi kohtuullisen modernia laitteistoa riittävästi.

Tein ohjelman mukaisen käsipäivän ja kohdalleni osui juuri ne puutteellisimmat laitteet... Scott-penkin säätö oli rikki, joten jouduin tekemään vähän oudossa asennossa. Mutta hyvin sujui ja tuntui antavan entistä enemmän rasitusta sinne minne pitikin. Smith-laite oli jokin sodanaikainen viritys. Ekassa kapeassa ojentajasarjassa tuli vähän tilanteita, kun rautaa oli sen 60 kiloa ja tanko heiluikin laitteessa vähän joka suuntaan. Helpompi olisi ollut tehdä suosiolla vapaalla tangolla. Ihailin myös että kerrankin taljassa on riittävästi pakkaa! No, kun pulldownia aloin riuhtomaan, ihmettelin miten kevyesti liikkuu... En tiedä millä logiikalla noita numeroita pitäisi tulkita - Kg siinä lukee, mutta tuskin noin paljon olen kehittynyt yhtäkkiä :-)

Oikein hyvä treeni kuitenkin ja toki iloinen asia että mökkeilyn lomassa näinkin helpolla pääsee puntille. Tänään etenkin haukkarit tuntuivat olevan melkoisessa pumpissa treenin jälkeen, tiedä sitten erottaako sitä kuvista.

Ensi viikolla saadaankin salitestiraporttia huomattavasti kauempaa, joten stay tuned! :-)

Nyt lähtee homma nousuun...

...Tää jätkä ei voi olla väärässä!

#itseopiskelu #bodybuilding #mökkilukemista #kirjastotarjonta

Tylsä sarjapainopäivitys

Tiedän että näissä ei ole mitään mielenkiintoista luettavaa... Mutta jotta voin käyttää blogia sen alkuperäiseen tarkoitukseen, eli kehitykseni seuraamiseen, haluan tässä vaiheessa ottaa vertailuarvoja millaisilla työstetään.

ALL-OUT SARJAT 3 x 6-10
- Smith vinopenkkipunnerrus 65kg
- Penkkipunnerrus käsipainoilla 24kg
- Mave 100kg
- Smith-kyykky 115kg
- Scott hauiskääntö mutkatanko 35kg
- Pystypunnerrus tangolla seisten 40kg
- Kulmasoutu tangolla 60kg
- Kapea smith penkkipunnerrus ojentajiin 60kg

GIANT SARJAT 3 kierrosta 8-12
- Ylätalja leveä myötäote 45kg
- Ylätalja kapea vastaote 50kg
- Kulmasoutu käsipainoilla 22kg
- Flyes 12kg
- Vinopenkki käsipainoilla 16kg
- Ristikkäistalja 10kg
- Prässi kapea & leveä 120kg
- Reisikoukistus & ojennus 45kg
- Askelkyykky käsipainoilla 22kg
- Pystysoutu käsipainoilla vuorotellen 20kg
- Viparit sivulle/taakse/eteen 6kg
- Arnold punnerrus 10kg
- Viparit taakse rinta vinopenkkiin tuettuna 10kg
- Pushdown köydellä 25kg
- Hauiskääntö taljassa 22.5kg
- Ranskalainen punnerrus otsalta 22.5kg
- Hammerkääntö istuen 10kg

Giant sarjapainot eivät luonnollisestikaan ole vertailukelpoisia normaaleihin tai all-out sarjoihin, sillä liikkeitä tehdään viisi putkeen ilman taukoja ja painot täytyy valita sen mukaisesti. Normaaleihin sarjoihin painot olisivat arviolta +10-30% liikkeestä riippuen.

PS. Eilinen olkapääpäivä oli taas tuttua nannaa. Toisen jättisarjan arnoldin jälkeen teki mieli hyppiä tasajalkaa ja itkeä, fiilis kuin napalmia olkapäissä...

Vitun kuivaa seuraa

Nyt on päästy siihen pisteeseen, että minusta on tullut kirjaimellisesti kuivaa seuraa ja ilo ilman viinaa on teeskenneltyä - koska treenaan tosissani, eikä läträäminen enää jaksa kiinnostaa.

Nyt tätä kirjoittaessani minun pitäisi olla pogoilemassa Summer Sound festareilla, hyvässä nousuhumalassa. Sen sijaan naputtelen ajatuksiani jalkatreenin ohessa salilla. WTF?

Kelataanpa hieman taakse...

Lähdettiin perjantaina mökiltä takaisin PK-seudulle ja näin jälkikäteen harmittaa ettei voinut jäädä mökkeilemään pidempään. Helteetkin pamahtivat päälle juuri lähtöpäivänä. Onneksi oli muutakin pakollista sovittuna, sillä jos vain reisille mennyt festariyritys olisi ollut syynä, harmittaisi entistä enemmän.

Perjantaina toki käytiin ensin salilla ja sain pohjille ihan kiitettävän rintatreenin. Sitten illalla... No, minä ihan tosissani yritin saada bilefiilistä käyntiin. Viime vuonna Summer Sound oli eeppisen hieno kesäloman huipennus. Nyt huomasin kiskovani puoliväkisin siideriä ja viiniä, määriä jotka eivät saaneet aikaiseksi edes nousuhumalaa. Lopulta messarin festarialueella jököttäessä ei ollut mitään fiilistä jonottaa saadakseen enempää ylihinnoiteltua sokeriviinaa, tai mennä edes tanssimaan. Lähinnä vitutti edellisvuotta kitsaammat festarialueen järjestelyt, örvelökänniset teinit ja liian pieniin napapaitoihin sulloutuneet läskit (toim.huom. saa sitä minun puolestani lihava olla, mutta voisi tiedostaa tosiasiat sovituskopissakin).

Onneksi oltiin molemmat tyttöystäväni kanssa samoilla linjoilla ja vihellettiin peli poikki kymmenen jälkeen. Kotimatkalla ilta-auringossa kalliolla istuskelu tuntui paljon miellyttävämmältä. Voitte kutsua minua vanhaksi, minä taasen ajattelin miltä krapulalta, väsymykseltä ja palautumista sekä kehitystä jarruttavalta elimistön hätätilalta säästyin.

Sisäinen taistelu, "sun pitäis olla nyt pitämässä hauskaa!". Mut jos ei ole hauskaa? Vaan haluaa mieluummin raiskata jalkansa, imeä endorfiinihumalat ja kävellä ankkana huomenna (Ei kukaan oikeesti halua. Jalkapäivä on perseestä. En mä edes käytä shortseja ;)).

Ainiin. SJMV +20kg, Smithkyykky +10kg. Silkalla kiukulla.

Epämukavuusalueella tuntemattomalla alueella

Mökkikeli muuttui surkean pilviseksi säätiedotusten lupailuista huolimatta, joten päätettiin lähteä maakuntamatkailemaan Lappeenrantaan. Salikamat mukaan tottakai ja tiedustelutoiminta kertoi että kannattaa suunnata vasta rempatulle Syke Gymille.

Vuorossa olisi ollut jalkapäivä, mutta nyt oli pakko jättää väliin, kun vielä eilen alaselkä oli toooodella kipeä. Kyykky, sjmv, prässisetti kuulosti painajaiselta. Jatkoin siis selkäpäivällä, vaikka siihenkin liittyvä mave vähän kammotti.

Selkä kuitenkin lämpeni ja vertyi mukavasti ja saatinkin vedettyä oikein antoisa treeni. Sali oli kaikin puolin kattava - iso, viihtyisä, laitteistoa kaiken mitä kuvitella voi ja rompetta riittävästi. Suosittelen! Kertakäynti kustansi 10e per naama ja meille lupailtiin 10 käynnin korttia vuoden voimassaoloajalla hintaan 75e.

Fiilis ja energiat oli kohdallaan, mutta en lähtenyt revittelemään lisäämällä painoja, vaan keskityin mahdollisimman puhtaisiin sarjoihin. Leuanvedosta voisi mainita että Syke:ltä löytyi avustettu leuanvetolaite ja vaikka pistin avustuksen minimiin (taitaa olla 5kg) ja yritin olla laittamatta kuormaa jaloille, myötäote leuat menivät jotenkin paljon helpommin. Oteasento on tässä laitteessa vähän erilainen, joka taitaa vaikuttaa asiaan paljon.

Nyt ruokaa napaan, että saa lihakset lannoitteensa!

Treeniä loman lomassa

Terveiset jälleen mökkihöperöiltä, järven äärelle tänään tie vei. Tosi kehonrakentajahan ei kuulemma mökkeile, mutta me emme voi vastustaa kiusausta :)

Ei kuitenkaan huolta. Salikamppeet on mukana ja lähipitäjän urheiluhallista löytyy punttis. Ellei innostuta ajelemaan 40km päähän Lappeenrantaan, josta löytynee jo valinnanvaraakin. Jos lorvikatarri oikein pahasti iskee, löytyy toki vielä kahvakuulat, joita voi riuhtoa menemään.

Treenit ovat sujuneet kuten pitääkin. Maanantaina tunkattiin kädet ja tänään ennen mökille lähtöä oikein kunnon hapotus olkapäille. Energiaa riitti ja innostuin niin että tein vähän ylimääräisiäkin olkapäille. Oli vaan niin kivaa melkein kyynelet silmissä taas polttaa deltsejä. Edelleen hämmästyttävältä tuntuu että vaikka olkapääpäivä on painojen osalta ylivoimaisesti kevyin, kaikista parhaan poltteen siinä saa kohdelihaksiin.

Maanantaina sain tehtyä myös kattavat vatsasetit, mutta tänään jäi väliin. Vanha tuttu alaselkäkipu oli taas ilkeästi hereillä... Oli kyllä ärtyneen tuntuinen jo eilen. Hetki meni pohtiessa mistä lie nyt kipeytynyt, kunnes keksin että sunnuntaina olin tehnyt ajankuluksi kolme sarjaa vatsoja voimapyörällä. Ja ihan tarkoituksella kunnolla alas asti. Taisi päästä selkä notkahtamaan kaarelle siinä ja sehän riittää.

Kehitystä, onko sitä?

Vaikka tätä tehdään rakkaudesta lajiin ja itsensä rääkkäämisen ilosta, eihän kukaan motivoidu ilman konkreettisia tuloksia. Ohjelmani on puhtaasti lihasmassan kasvatukseen tähtäävä - no, onko sitä sitten tullut?

Vaa'an tulokset eivät hyvältä näytä. Paino on junnannut aika lailla samoissa lukemissa, vaikka tavoitteena tällä setillä olisi sitä nostaa 0,5 - 1 kiloa viikossa. Tämä on kuitenkin vain omaa syytäni, sillä syömiseni on rimaa hipoen ruokavalion minimissä. Harmillista tiedostaa itsekin että tunnollisemmalla mättämisellä olisi varmasti saanut viivan alle enemmän.

Peili näyttää päivä päivältä paremmalta, hyvään pumppiin pääsee ja kyllähän monet paidat entistä tyköistuvemmilta tuntuvat. Puolueeton mittanauha kertoo että kasvua on. Vertailumitoista 19.6. hauis on venynyt 2cm (39 / 41) ja rinnanympärys 3cm (98 / 101).

Treenit ovat sujuneet erinomaisesti, viime viikon oudon väsymyskauden jälkeen. Edellistä mielenvikaista jalkapäivää seurasi jo erittäin hyvät selkä ja rintatreenit. Monissa liikkeissä painot alkavat liikkua entistä kevyemmin, esim tänään vinopenkki Smithissä puhtaasti 3 x 8x65kg.

Homma etenee ja tuntuu hyvältä!

Back in business... With legs!

Yksi lepopäivä muuttui kahdeksi, kun eilen lähdettiinkin iltapäivästä ajelemaan mökiltä kotiin. Matka venähti sen verran, että illalla oli aikaa vain yhdelle salikäynnille (toisen vahtiessa lapsia). Herrasmiehenä päästin tyttöystäväni puntille.

Tänään starttailin sitten kevyesti suoraan jalkapäivällä (ooo shiiiit...).

Arvelutti hieman miten äijän käy. Edellisen yön unet jäi noin kuuteen tuntiin. Lisäksi latarimme Mania on loppunut ja jouduttiin ostamaan pikaratkaisuna tilalle Fastin Shockia. Se jostain syystä aiheuttaa minulle nykyään pahoinvointia, eikä tunnu antavan läheskään samanlaista vireystilaa kuin Mania. Näillä eväillä kuitenkin rohkeana tulta päin.

Yllätyksekseni treeni oli kuitenkin hyvä, suorastaan innostava. Iso kiitos tyhjälle salille jossa sain pyllistellä häpeilemättä paskalla mavetekniikallani... ja varusteille! Tyttöystäväni nostoremmien lisäksi mukana oli ekaa kertaa oma tukivyö. Ja sehän on aivan loistava keksintö. Ei pelkästään tuen vuoksi, vaan myös henkisesti. Vyö antaa rutosti luottoa siihen että keskivartalo on kiritty nippuun ja rasitus ei pääse yhtäkkiä notkahtamaan alaselälle. Jo Smith-kyykyssä hoksasin että tämähän sujuu nyt näppärästi, samoin SJMV oli paljon itsevarmempi.

En ole tämän ohjelman aikana puhunut mitään sarjapainoista, ne kun eivät ole järin vertailukelpoisia mihinkään - ohjelmalla ei haeta maksimipainoja. Mutta mainittakoon nyt että Smith-kyykky meni 90kg ja satakin olisi ollut ihan ok, SJMV 80kg. Olen oikein tyytyväinen, huomioonottaen että kaikki nämä alaselälle riskialttiit liikkeet ovat minulle äärimmäisen haastavia ja pelottavia.

Better Bodies tukivyö on sen verran näppärä ja huomaamaton että pidin sen yllä koko treenin ajan. Ainakin prässissä siitä oli myös vähintään henkistä tukea.

Vetäisin edelliseen jalkatreniin poiketen myös jättiläissarjoja kolme, vaikka kahden jälkeen jo pyöri päässä. Ihan vittuillakseni halusin rankaista löysäilevää kroppaani. Vikan kerran prässiin kompuroidessani olin aivan varma ettei mene enää yhtään, mutta sain sentään (lähinnä karjumisen voimin) neljä. Sitten saikin keräillä itseään ihan huolella, ennenkuin saattoi edes ajatella purkavansa painoja pois...

Nice! Vaikka vihaan jalkatreenejä, rakastan rääkkiä :)

Ps. Maksimoidakseni hauskuuden, menin pyörällä salille. Kotimatka oli... aika hapokasta.

Kroppa käskee levätä

Olkapäät sain tehtyä eilen kahvakuulilla lähes ohjelman mukaisesti, joten siitä jäi ihan hyvä omatunto. Lisäksi vetelin vatsarullan kanssa 3 x max. Eli voisi kuvailla - ihan ok tai ainakin parempi kuin ei mitään.

Ulkona treenaaminen loi illuusion ettei tämä nyt tunnu missään, kun hiki ei illan raikkaudessa puskenut pintaan samaan tahtiin kuin salilla. Tutun poltteen deltseihin sai kuitenkin. Teoriassa olisi voinut hinkkailla enemmänkin, mutta illallinen puski jo niskaan ja energiat oli matalalla kun ruokailut viivästyivät. Lasten kanssa mökkeillessä on lähes mahdotonta pitää kiinni tankkausaikatauluista säntillisesti.

Mutta jotain outoa kropassa nyt on meneillään. Olen todella väsynyt ja hieman passiivinenkin. Yöunta on saanut 7-8 tuntia, silti aamulla herää väkipakolla. Elämä ei starttaa millään ilman 3-4 kahvikupillista. Päiväunetkin on lasten kanssa torkuttu ja ellei minua olisi niiltäkin herätelty, olisin voinut vetää unta palloon tuntikaupalla.

Viime yönä heräsin järkkyyn päänsärkyyn. Nappasin särkylääkettä ja aamulla oli vain niskajumitus jäljellä. Iltapäivällä sitten saunatuvassa erään pikaisen... "aerobisen treenin" loppuhuipennuksessa päänsärky palasi salamannopeana aaltona, takaraivosta puoli päätä puuduttavaksi. Taas buranaa naamaan.

Stressin laukeamista, totaalista niskajumia, ylikuntoa, mitä lie? Treenejä on viime viikkoina ollut 5-6 viikossa ja lepopäiviä liian vähän. Ei mitenkään mahdotonta että laiskistunut kroppani ei pysy ihan tahdissa mukana ja protestoi.

Nöyrryn varoitusmerkkien edessä ja ainakin tältä päivältä saa jäädä kuulailutkin väliin. Keskitytään nauttimaan mökkeilystä :)

Olemisen sietämätön keveys

Arjesta irtaantuminen tekee laiskaksi! Tai sitten kesäloman todellinen konkretisoituminen laukaisee kaiken kasaantuneen piilostressin.

Mökkeily on niiin mukavaa, huomaan tyytyväisenä kehrääväni kuistin nojatuolissa ja nauttivani siitä ettei tarvitse tehdä mitään. Unikin maittaisi paremmin kuin hyvin, vajaa puolitoista tuntia päikkäreitäkään ei tahtonut riittää ja koitan herätellä itseäni nyt kahvin ja bloggaamisen parissa.

Säikähdin hieman kun ajatus tämänpäiväisestä treenaamisesta herätti pienen epämukavuusaallon. Jopa hetkeksi välähti mielessä lepopäivä-idea, aivan kuin mökkeilyssä ja pelkillä kahvakuulilla läpsyttelyssä ei olisi lepäilyä tarpeeksi. Mitä hemmettiä, yleensähän odotan punttia intopinkeenä??

Se on ainakin nyt tullut huomattua, että treenaamisen täytyy olla minulle suoritus. Suoritus johon liittyy valmistautuminen (kamojen pakkailu, palkkarit, latarit, jne valmistelu), suorituspaikalle matkustaminen ja tietty itse suorituspaikka tunnelmineen (eli sali). Minä en ole tyyppiä jolle sopisi "polkaisenpa tässä kotona telkkarin ääressä kuntopyörää", tai oikein tällainen mökkitreenailukaan vajavaisella kalustolla. En väitä etteikö noillakin saisi paljon aikaan, mutta tämä onkin fiilisjuttu. Juunou, ei se raskaan sarjan nyrkkeilyn maailmanmestarikaan saisi oikeaa henkistä tilaa aikaiseksi tittelinsä puolustamiseen, jos hanskat lyötäisiin käteen omassa olohuoneessa, aamukahvin jälkeen.

Onneksi tyttöystäväni lähti juuri riuhtomaan niitä pahuksen kuulia ja onneksi minusta tänään räpsityistä kuvista hymyilee taas se söpö, pehmeä lambi, että todellakin löytyi motivaatiot treenaamiseen.

Seliseli läski, ala heiluttaa painoja! :)

Haukkarit tykkää gianteista

...Ja minä tykkään siitä että tykkäävät. 

Käsipäivä tämän ohjelman mukaan tuntuu kyllä uppoavan kuin Vartiotorni vanhaan ihmiseen. Todella hyvä treeni, vedet silmiin kirvoittava polte ja aivan törkeä pumppi. Melkein säikähdin omakuvaani peilistä, kun pullistelin vähän palkkaria sekoitellessa. Etenkin ojentajat olivat tänään liekeissä, toistoja sai lisätä ja tuntui että niillä nostelee nyt mitä vaan. En uskonut että koskaan kehtaisin pitää hihatonta paitaa, mutta tänään olisi huoletta voinut harppoa himaan sellainen päällä.

Nyt tuntee taas olevansa uskoa täynnä ohjelmaan, sen verran hyvin treenit luistaa. Olisi jopa intoa maveharjoitteluun kun sain oman nostovyön, mutta ikävä kyllä tämä viikko jää nyt sitten vajaaksi ja poikkeavaksi treenien osalta. Lähdetään mökille ja ilmeisesti sielläpäin ei punttisalia ole tarjolla lähimainkaan. Ollaan siis kahvakuulien ja omapainoharjoittelun varassa ainakin perjantaihin asti. Tämän takia teinkin tänään käsipäivän ja jätin olkapäät huomiselle, sillä ne saa vielä aika huolella hinkattua kuulienkin kanssa. Katsotaan mitä muuta sitten keksii ylläpitäväksi, mökkeilyn ajaksi.

Lueskelin tutun punttimimmin blogia ja kiinnitin huomiota hänen uuteen dieettiinsä. Hieman masentavaa että jonkun nälkädieetin päivän menu on sitä luokkaa jota minä ehkä muistan/ehdin/jaksan syödä normaalistikaan päivän aikana. Syöminen on siis ongelma, ISO ongelma, enkä tiedä miten sitä kehittää. Jos ei tunne näläntunnetta, unohtaa liian helposti syödä. Ja vaikka söisi, maha ei vaan vedä sellaisia määriä mitä pitäisi ahtaa. On tää kanssa touhua, miksei kaurapuuroa saa tiivistettyinä kapseleina?

Parasta mitä voi tehdä housut jalassa

...Tyttöystävänsä kanssa. Nykäistiin yhdessä oikein antoisa sessio tiss... rintapäivää.

Rintaohjelmaan on saanut nyt jo paljon paremmin tuntumaa, kun sopivat painot ovat löytyneet. All-outeissa saan sen räjähtävän positiivisen vaiheen, kuten ohjeissa painotetaan. Kaiken kaikkiaan paras treeni pitkään aikaan ja saatiin vielä melkein koko aika riehua ja roiskia hikeä kahdestaan tyhjällä salilla.

Keksittiin myös vihdoin miten EasyFitillä onnistuu dipit ja tehtiin jättiläisarjan viimeisenä liikkeenä niitä. On muuten julmaa touhua, kolmannella kiekalla ei ollut enää toivoakaan saada neljää toistoa enempää. Koitin sitten paikata puuttuvia edes punnerruksilla, henkilökohtaisen orjapiiskurini vahtiessa vieressä.

Voisin sanoa että rintalihakset tuli tehtyä ns. "loppuun", kun lattialta ylös pääsy tuotti jo kohtuuttomia ongelmia.

Vaan ei hauskanpito tähän vielä loppunut. "Nyt tehdään vatsoja ihan ***** kovaa!". Okei. Neljä kierrosta 15-20 toiston settejä: Vatsarutistukset - jalkojen nosto - vartalon kierrot istuen 10kg painon kanssa. Uuh.

10-20-15-5-50

Hähää, luulitte että nyt otsikoin jostain makeesta uudesta treenimetodista... Ei, vain pätkä sanoitusta biisistä joka ruoski minua tänään eteenpäin selkäpäivää vääntäessäni:

This is 10% luck, 20% skill

15% concentrated power of will

5% pleasure, 50% pain

And a 100% reason to remember the name

Tajusin taas että vinkuminen on turhaa, toisten geenejä en saa itselleni ja fysiikkani kestää sen minkä kestää. Ainoa asia mihin voin itse vaikuttaa on asenne - jolla rauta liikkuu. Muu on kroppani hallussa. Jos en kasva isoksi, niin sitten mennään hautaan painot kourassa.

Eilen jäi treenit väliin kun yllättäen tuli remonttihommaa kotosalla ja ylimääräistä suhaamista ympäri pk-seutua. Tajusin kuitenkin sitä harmitellessani että olin treenannut kuutena päivänä putkeen ja aika väsynyt, joten lepopäivä oli ihan paikallaan.

Jalatkin kipetyivät vihdoin eilen illalla kiitettävästi, joten niitä verrytelläkseni reippailin polkupyörällä salille tänään. Aurinko paistoi ja kesä parhaimmillaan - ai niin, mainitsinko jo että minulla alkoi loma? What a splendid day to spend on a gym! 

Suoritin perushyvän selkäpäivän. Otin iisimmin maven, enkä alkanut leikkiä sankaria painojen valinnassa, vaikka mieli tekikin vähän kiukutella tangolle. Ja se menikin ihan hyvin, kun surutta vielä käytin salin tukivyötä (juuri ja juuri riitti reiät että sai minun päälleni kiristettyä) ja nostoremmejä. Mitä noita välttelemään, mitä vähemmän tarvitsee keskittyä kaikkeen oheistoimintaan, kuten kestääkö tanko hyppysissä, sen paremmin voi keskittyä olennaiseen nostotekniikan suhteen.

Selkäkuvia on hankala räpsiä itse ja minä en osaa selkää poseerata yhtään, mutta laitetaan kun näitä on esitelty aika vähän. Leveyttä on tullut ihan kivasti yläselkään, muuta kehumista en vielä itse keksi. Rasvaahan tuollakin näkyy olevan enemmän kuin tarpeeksi.

PS. Yli 3.000 katselukertaa blogilla - kiitos ja kiva että jotakuta kiinnostaa! :)

Henkinen notkahdus

Tiedän että se kuuluu tähän touhuun. Toisilla se voi olla herkkuihin sortuminen, toisilla treeneistä luistaminen.

Minulla se on tuskaisen hidas kehitys.

Tässä on nyt puoli vuotta treenattu kovaa - niin kovaa kuin kroppa, taidot ja voimat antaa periksi. Viimeiset kolme kuukautta 4-5 kertaa viikossa. Viimeiset pari viikkoa vain ja ainoastaan lihasmassan kasvatukseen tarkoitetulla viisijakoisella ohjelmalla. Syöty oikein, vedetty etkot, jatkot ja extrat lisäravinnerintamalla.

Tiedän että lihaskaskasvatus on pitkäjänteistä puuhaa. Tiedän että syön ja nukun edelleen liian vähän. Tiedän ettei minua ole siunattu kehonrakentajan geeneillä, isäni olisi voinut helposti piiloutua lipputangon taakse. Tiedän että teen edelleen paljon väärin ja kehitettävää on joka osa-alueella.

Silti teen tätä tosissani. Joka treeniin lähden täysillä, en skippaa sarjoja tai jätä niitä kesken ellei ole tarkoitus vetää failureen. Olen vetänyt niin kovaa että fysiikka ei aina ole enää pysynyt perässä, suoranaisia rasitusvammoja on ilmennyt.

Silti tänä aamuna ahdistus oli sanoinkuvaamaton, kun sieltä peilistä katseli mielestäni edelleen niin pehmeä poika. 

Olen viime aikoina treenannut yläkroppaa niin säännöllisesti että olen ollut jatkuvasti pienessä pumpissa ja tuntenut itseni välillä jopa isoksi. Nyt kun pari päivää on kulunut olkapäiden ja jalkojen parissa, kutistuneet rinta ja käsilihakset suorastaan häpeilivät päin naamaa.

Olenko katkera paremmilla geeneillä varustetuille, jotka pamahtavat isoiksi vain painoja vilkaisemalla? Olen! Olenko vielä katkerampi niille jotka ovat tiukemmassa kunnossa kuin minä, ilman mitään treenejä? NO OLEN!

Mutta sitä ylpeämpi olen tekemästäni työstä, kun jonain aamuna voin katsoa peiliin tyytyväisenä. Tai kuten kerran roisimmin tuli tokaistua - "näytän niin hyvältä, että runkkaan itseäni ihaillen" ;)

Lohduttaudun katselemalla puolen vuoden takaisia kuvia itsestäni. Mikä pullanpehmoinen naru olen ollutkaan! Olisin tuolloin sopinut hyvin johonkin Lambi-mainokseen, niin söpöä ja pehmeää. Siitä on jo kuljettu oikeaa tietä hyvän matkaa, enkä ole aikeissa lopettaa.

Tietyllä tavalla ihan oikean ja suunnitellun ohjelman noudattaminen asettaa enemmän paineita, kuin perusohjelmilla treenaaminen ja vähän uusien juttujen kokeilu silloin tällöin. Kun isot miehet sanoo että tällä kun vedät niin kasvat julmetusti, väkisinkin usko omiin kykyihin on koetuksella kun ei paita alakaan kutistumaan siihen malliin kuin kuvitteli. Kun ei tiedä mitä tekee, ei ole paineita tuloksistakaan.

Aamu oli pettymys myös jalkojen osalta. Olisi ollut kiva postata rullatuolikuvia "leg day, bro!" sloganeilla, mutta kun ei kintut ole edes kunnolla kipeät.

Tänään riuhtomaan selkäpäivää apinan raivolla. Mielikuvituksessani jo salipaita repeää leukoja vedellessä.

Yksi ehjä selkä, kiitos

Jalkapäivä oli rankka, mutta ei murhaava. Reisiä polttaa jo nyt, viimeisen prässin jälkeen korvissa humisi ja vielä pukkarissakin huimasi. Joten eiköhän tämä ihan hyväksi treeniksi voida laskea, vaikka paljon mutristeltavaa löytyykin.

Ohjelma sisälsi seuraavaa:

All-out sarjat failureen 3 x 6-10 :
- Smith-kyykky
- Suorin jaloin mave

Jättiläissarjoina kaksi kierrosta, 8-15 toistoa:

- Reisikoukistus
- Jalkaprässi kapea
- Askelkyykky käsipainoilla
- Reisiojennus
- Jalkaprässi leveä

Eniten harmitti tuo surullisenkuuluisa alaselkäni, joka ei lauennut, mutta huomautteli olemassaolostaan. Esimerkiksi suorin jaloin maven tein 80kg, mikä ei tuntunut jaloissa vielä juurikaan. Mutta alaselkään kyllä, vaikka kuinka yritin parhaani mukaan noudattaa tekniikkaohjeita. Painoa voisi ja pitäisi olla lisää jalkojen puolesta, mutta selkä tuskin kestää ihan äkkiä enempää.

Smith-kyykky kärsi myös alaselän heikkoudesta, tai sen pelosta. En yksinkertaisesti uskalla vetää sarjaa failureen asti, kun pelkään paketin pettävän äärirajoilla ja sitten kostautuu heikossa paikassa. Jopa prässissä "tunnen" alaselän, mutta siinä sentään on helppo hallita tilanne. Mutta tästä sekin osio lähtee. Luotan että ongelmakohtakin maltilla vahvistuu.

En toki ole tehnyt detikoitua jalkapäivää aikoihin, joten ei voi ihmeitä odottaa jalkalihasten räjähtävyyden suhteen. Tämä oli vasta kevyttä herättelyä.

Harvoin muuten salille sattuu ihminen joka suoranaisesti ärsyttää, mutta nyt eräs jamppa onnistui siinä, ihan tahattomasti. Kaverin ohjelma vaikutti muutenkin oudolta raavaalle miehelle... Mutta kuka ruoja varaa smithiä ikuisuuden tekemällä vinopenkkiä kympin lätkillä, lukemattomia sarjoja, piiiiitkillä palautuksilla. Eikö tuommoinen tuntumaa hakeva (ainut looginen selitys) kevyt sarja ehdottomasti kannattaisi tehdä kässäreillä tai edes irtotangolla?

Tää lähtee mimmeille, jotka on tikissä

Kauniin päivän kunniaksi, tarjotaanpa jotain kauniimpaa katseltavaa kuin minun narukäteni tai maharasvani.

Tällainen meillä asustaa ja treeneissä täytyisi yrittää perässä pysyä - joten motivaatiota riittää :)

 Ei mulla muuta, jatkakaa!

One does not simply skip a leg day

On tullut aika kohdata demonit, on aika kävellä tulta päin. Tai ainakin treenin jälkeen vaappua ankkana jalat tulessa.

Olen vältellyt jalkapäivää kuin ruttoa, mutta mikään itsepetos ei enää siltä pelasta jos A) aion tätä ohjelmaa noudattaa ja B) saada nämä ihrat palamaan lihasten päältä, että joskus jotain näkyisikin.

Huomenna on jalkapäivä.

 

Ja sen mitä tänään olkapäitä tehdessä katselin tyttöystäväni kyseistä jalkaohjelmaa runttaavan, melko varmasti minut saa salilta sen jälkeen kärrätä ulos pyörätuolissa.

Muuten tämän viikon puntit on saatu läpi ihan kunnialla, vaikka pieni ruokamyrkytys tai vatsapöpö pisti elimistöä hieman sekoilemaan. Sitä se maanantain heikotus rintatreenissä enteili. Kaikesta huolimatta eilen ihan ok käsipäivä ja olkapäät tänään.

Kannattaa odotella mielenkiinnolla huomista postausta. Koitan saada sitten kuvailtua parhaani mukaan värikkäästi, miten kivalta kintuissa tuntuu.

Salikomediaa

Olen hihitellyt ääneen tunnetun punttifoorumin Salikomediaa-ketjulle. Ainahan ne hauskimmat jutut on väritetty, isoillakin liiduilla, mutta sopivan liioiteltu sanailu toimii ja nauruhan pidentää ikää.

Minä en kovin paljon seuraa mitä muut tekevät salilla, mutta onhan näitä omituisuuksia toisinaan osunut laidasta laitaan. Enemmän kiinnostusta ja vaivihkaa vilkuilua herättävät kanssapunttaajat jotka tekevät hyvällä intensiteetillä, kokonaisvaltaisesti, teknisesti oikein ja ylipäätään näyttävät tietävän mitä tekevät. Sitten on se kolikon toinen puoli, treenaajat joista jopa minun kokemuksellani näkee että nyt mennään metsään niin että rytinä käy. Minä en kuitenkaan neuvo ketään pyytämättä, enkä mielellään edes pyydettäessä - kun aloittelija koen olevani itsekin. Noin yleisesti ottaen propsit jokaiselle joka itsensä on salille raahannut tekemään mitä vain ja miten vain, paljon parempi se kuin möhöttää sohvan nurkassa.

Mutta, se mikä herättää minussa huvittuneisuutta, ovat yliyrittäjät ja pousailijat. Joku voisi minutkin sellaiseksi laskea, mutta mielipiteensä kullakin. Pahoittelen jo etukäteen, jos jollakin kapsahtaa nilkkaan... mutta niin, mielipiteensä kullakin ;)

Tämän postauksen inspiraationa toimi mies, joka varustautumisen puolesta olisi sopinut jonnekin himopunttaajien rautatarhaan EasyFitin sijaan. Kropan puolesta välttämättä ei. Oli hikibandanaa, järeää hanskaa, treenipäiväkirjaa, tukivyö jo pukkarissa vedetty tiukalle. Ja toki salin puolelle roudattiin mukana myös treenikassi, kuten kaikilla TosiIsoillaMiehillä aina on.

Ähinä ja murahtelu oli tiukkaa luokkaa jo ennen ensimmäistäkään sarjaa. Siinä vaiheessa tajusin jääneeni katselemaan hölmistyneenä kun ne 14 kiloiset kässärit nostetiin telineestä lattialle lämpiämään. Henkinen valmistautuminen johonkin elämää suurempaan suoritukseen jatkui, tiukalla silmästä silmään itseään peilistä tuijotuksella ja puuskuttelulla... Öööh?

Harmi että omat treenit eivät sallineet jäädä seuraamaan tarkemmin miten rautaista settiä oli tiedossa, mutta lupaavalta näytti.

Salikomedia on toki tilanteesta riippuvaista. Kokonaisuudesta irrotettuna hetkellinen vilkaisu toisen treeniin voi tehdä ihan asiallisesta huvittavaa. Itse tarjoilin tällaista hupia edellisessä rintapäivässäni, jäädessäni penkissä tangon alle - tangon päissä ei ollut juuri pannunalusia kummempaa. Saattoi herättää hihittelyä ken sattui katselemaan, mutta ei tiennyt että kyseessä oli kolmannen jättiläissarjan tokavika liike.

Vajailla pytyillä

Treeni kulkisi, mutta tehot on kateissa.

Rintapäivä meni vähän tuskastuneissa merkeissä, kun (viime kertaa kevyemmät) painot tuntuivat kovin raskailta. Puolessa välissä treeniä alkoi heikottaa ja kesken sarjojen oksettaa. Räpistelin kuitenkin naurettavilla lastenpainoilla loppuun. Niilläkin kolmannella jättiläiskiekalla jäin penkissä tangon alle...

Jos jollain voi lohduttautua, niin tuntui kuitenkin menevän kohdelihaksiin ihan kivasti. Ohjelma tuntuu muutenkin nyt jo oikein hyvältä ja ainakin itse kuvittelen useammankin lihasryhmän turvonneen ihan näkyvästi.

Nyt on vaikea keksiä mitään tiettyä syytä kehnosti kulkeneeseen treeniin - unta ja ruokaa on kyllä ollut liian vähän. Eikä ketutusta salilla yhtään vähentänyt katsella miten hyvällä sykkeellä tyttöystävälläni treeni kulki. Tuolla luojan lahjalla kuntosaleille ei tunnu olevan koskaan huonoja treenipäiviä...

Mökkitreeni

Mökkiviikonloppu lasten kanssa sotki hieman treenikuvioita. Perjantaina ennen lähtöä oli tarkoitus käydä salilla, mutta liian kiireeksi veti.

Ehdittiin pakata kuitenkin kahvakuulat kyytiin ja tänään käytiin riuhtomassa niillä. Parempi kuin ei mitään, vetäisin läpi suurinpiirtein seuraavan setin.

Kolme kierrosta, koko kierros kerralla ilman taukoja ja toistot maksimiin. Kierrosten välissä 2-3min taukoa:
- Pystypunnerrus vuorokäsin
- Heilautus eteen
- Pystysoutu
- Kulmasoutu vuorokäsin
- Hauiskääntö vuorokäsin
- Punnerrukset
- Vatsarulla
- Vartalon kierto istuen kuula käsissä
- Staattinen pito vatsoille

Kuulat olivat 8 ja 12kg, joten kaikkeen ei ihan kunnolla tuntumaa saanut. Paikkasin sitten tekemällä hitaasti, etenkin negatiivisen vaiheen.

Treenistä poiki sen verran hyvää kuvamatskua, että pakko jakaa naurut kanssanne :)

Kovaa peliä kromipainoilla

Lepopäivän jälkeen pääsi taas tositoimiin. Johan tuonne salille himoilikin! Nyt korkattiin ohjelmaa olkapäiden osalta ja yllätyin jälleen iloisesti fiiliksistä. Homman kuvio oli seuraava:

All-out sarjat failureen 3 x 6-10 :
- Pystypunnerrus seisten tangolla
- Pystysoutu käsipainoilla vuorotellen

Jättiläissarjoina kolme kierrosta, 8-15 toistoa:
- Vipunostot sivulle kp
- Vipunostot taakse kp
- Vipunostot eteen kp
- Arnold-punnerrus
- Vipunostot taakse rinta vinopenkkiin tuettuna kp

Olkapääohjelma oli mukavan simppeli ja jättiläistenkin tekeminen helppoa, kun ei tarvi hyppiä pitkin salia eri suorituspaikkoihin (ja tuskailla kun joku nappiverkkari ehtii väliin kesken jättisarjan).

Pieni kulttuurishokki iski kun tajusin miten pienillä painoilla olkapäitä joutuu tekemään. Aiemmin kromipainojen teline on saanut olla ihan rauhassa tyttöjen käytössä. Allouttien jälkeen ei tarvinnutkaan tehdä enää mitään kaksinumeroisilla painoilla.

Olen aiemmin laiminlyönyt olkapäitä ihan liikaa ja saanutkin siitä jo palautetta - yläkropan muuten kehittyessä, olkapäät ovat jääneet varjoon. Ennen deltsit on sohittu parilla liikkeellä ohimennen muiden, mielestäni tärkeämpien lihasten välissä. Detikoitu olkapääpäivä repi hereille ihan uusia fiiliksiä. Tuntui urpolta että niin pienillä painoilla vain olkapäitä kurittaen saa sellaisen poltteen päälle ja hien roiskumaan. Kun aktivoitiin lihaksia jotka ennen ovat päässeet sluibailemaan treeneissä, vaikutus oli selkeä.

Olen koittanut parantaa tapojani myös ruokavalion osalta, joskin olen edelleen aivan liian kaukana ohjelman vaatimasta ja syön liian vähän jopa 2500 kalorin ohjeisiin nähden. Syöminen on ongelma, en koe näläntunnetta, vain mieliala muuttuu äkäiseksi verensokerien laskiessa. Liian usein unohdan syödä. Nyt on kännykässä hälytykset ruoka- ja välipala-aikoina, jottei ihan pääse jäämään väliin. Mutta olen myös liian laiska ja mielikuvitukseton ruokailujen suhteen, joten jos ei tyttöystäväni ole iskemässä ruokakulhoa nenän eteen ja vahdi että sen kauhon kurkkuuni, meinaa jäädä aina vajaaksi.

Hyvä treeni, parempi mieli

Tänään oli äärimmäisen huono päivä, eikä siihen edes ollut kummoisempaa syytä. Nukuin viime yönä yli 9 tuntia ja olin kelloon herätessäni kuolemanväsynyt. Tarpeetonta lie sanoa että niskakin jumitti edelleen yläselän takia (joo tiedän, hieroja olisi enemmän kuin paikallaan). Päivän aikana pikku ketutukset kasaantuivat, samoin väsymys. Olin jo aivan viittä vaille päättämässä että salin sijasta kurvaan toimistolta kotiin päikkäreille ja koitan herätä toisella jalalla. Minun kohdallani tuo tarkoittaa useimmiten kotiin jumahtamista ja tuskin olisin enää treenaamaan lähtenyt.

Onneksi kuitenkin extemporee suuntasin prätkän keulan EasyFitille ja testaamaan uuden ohjelman käsipäivää. Ja sehän toimi kuin junan vessa.

Tämä treeni palautti uskoni. Jos käsipäivä tuntui näin hyvältä (tai siis pahalta), niin varmaan muutkin osiot saa yhtä hapoille kunhan oikeat sarjapainot löytyy. Tsekataas läpi:

All-out sarjat failureen:
- Kapea penkki smithissä 2 x 6-10
- Hauikset scotissa 2 x 6-10

Jättiläissarjoina kaksi kierrosta, 8-15 toistoa:
- Ojentaja pushdown köydellä
- Hauiskääntö taljassa
- Ranskalainen punnerrus
- Hammerkääntö istuen
- Hauiskääntö myötäotteella

...Allouteissa sai ihan kivasti tuntumaa jo. Mutta nämä jätit, uuh! Ekalla kierroksella kun viimeisenä liikkeenä tein hauiskääntöä, en osannut päättää itkenkö vai nauranko. Nauranko siitä miten pienellä painolla sai niin järkyttävän poltteen haukkariin, vai itkenkö siksi kun viimeisten toistojen aikana se polte alkoi lähennellä masokismia. Taisin lopulta tehdä molempia yhtäaikaa.

Sarjatauolla hämmästelin kuinka paidan hihat kiristi, niin pumppiin paukahti.

Lopuksi vetäisin vatsoille sen tutun triplasarjan kahdesti: 20 x vatsarutistus - 20 x jalkojen nosto penkillä maaten - 20 x vartalonkierrot lattialla istuen 10kg levypaino käsissä. Alaselkää en vielä uskaltanut.

Needless to say, niskajumit ja kaikki yleinen paskafiilis valuivat kehosta pihalle hikijokien mukana. On tämä ennenkin todettu, mutta aina se pitää itselleen muistuttaa - Jos on niin väsy ja vitutus ettei huvita salille, juuri silloin sinne erityisesti pitää mennä.

Onhan nää vielä pienet, mutta kasvusuhdanteessa :)

Tuloksia vai nautintoa?

Edellinen postaus pisti miettimään treenaamista syvällisemmin. Kumpi on tärkeämpää, tavoitteellinen treeni, vai treeni josta tulee se älyttömän hyvä fiilis? Nämähän eivät välttämättä kulje käsi kädessä.

Mukavaa ja omasta mielestään tehokasta ohjelmaa voi vetää, saada itsensä hetkeksi pumppiin ja pakottamaan, tuntea olonsa huipuksi. Tai, kuunnella kun ammattilainen sanoo mitä pitää tehdä, että pääset tavoitteisiin.

Työtä voi olla paljon enemmän, se ei välttämättä ole läheskään niin kivaa, eikä pikaisia tuloksia ole odotettavissa.

Treenimotivaatiosta minulla ei ole puutetta. Olen koukussa ja himoitsen hikoilua punttien parissa. Nautin siitä jos huomaan treenaavani kovempaa kuin kukaan muu salilla sillä hetkellä. Nautin siitä kun viimeisen sarjan jälkeen täytyy keskittyä äärimmilleen että saa puntit vielä edes jotenkuten nätisti lattialle tai telineisiin. Nautin siitä että tyttöystäni naureskelee vieressä, kun lojun omassa hikilätäkössäni lattialla henkeä haukkoen ja irvistellen. Nautin siitä että polttaa, sattuu ja pakottaa.

Mutta kumpi on tärkeämpää, tavoitella tavoitettaan vai riuhtoa rautoja omaksumallaan tavalla, jonka tietää ottavan hetkeksi heti lihaksiin ja tarjoavan hyvät endorfiinihumalat?

Toivoisin löytäväni kultaisen keskitien. Vielä enemmän toivon että ohjelmakokonaisuus johon olen nyt itseni heittänyt likoon, muuttuisi sellaiseksi kun juttuun saa ajettua itsensä sisään.

Minulla on myös tavoite, jonka voi kiteyttää ilman sanoja tämän postauksen kuvaan. Tämä kroppa tuijottaa jääkaapin ovessa, minulle motivaatioksi ja tyttöystävälleni kylmiä väreitä tuottamaan. Tuohon pisteeseen kun pääsen, olen äärimmäisen tyytyväinen. Oletettavasti tyytyväinen on myös tyttöystäväni siinä vaiheessa ;)

Älkää tulko sanomaan minulle että se on mahdotonta, vaan tulkaa sanomaan mitä sen eteen pitää tehdä.

Kaikkihetinyt

Heti alkuun positiiviset uutiset, ettei lukuinto lopahda alkuunsa (kuka jaksaa jatkuvaa valivalia?).

Hauikset ovat ilmeisesti kunnossa, koska mitään merkkejäkään jomotuksista ei tänään enää ollut. Selkä oli aamulla aivan totaalijumissa, vaikka vedin illalla lihasrelaksantin ja pari särkylääkettä. Pitkin päivää kiukutteli sekä ylhäältä että alhaalta, kun jäykistyi duunissa istuskellessa. Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin! Treenin aikana jumit helpottivat ja kivutkin hellitti, nyt on lähes ok olo.

Sitten marmatetaan taas.

Tänään tutustuin uuden ohjelman rintapäivään ja... Noh, olen ehkä hienoisen pettynyt? Vaikka missään nimessä ei saisi kyseenalaistaa, kun paljon viisaammat ja ennenkaikkea isommat miehet ohjelmaa tarjoilevat - Silti tekisi mieli.

Vilkaistaanpa mitä tehtiin:

All-out sarjat failureen:
- Vinopenkki smithissä 2 x 6-10
- Penkki käsipainoilla 2 x 6-10

Jättiläissarjoina kaksi kierrosta, 8-15 toistoa:
- Flyers
- Vinopenkki käsipainoilla
- Pecdeck
- Penkkipunnerrus
- Kapeat punnerrukset

Vatsat tein kahtena triplasarjana 20 x vatsarutistus - 20 x jalkojen nosto penkillä maaten - 20 x vartalonkierrot lattialla istuen 10kg levypaino käsissä.

Treenin aikana tuntui kyllä rankalta ja hiki roiskui kaarella, mutta... Ohjelma tuntuu lyhyeltä, enkä saanut sellaista pumppia tai endorfiinilatausta kuin RPT sarjoilla. Huomannee kuvastakin (pahoittelut naurettavasta poseilmeestä, hihittelen itsekin tuota katsellessa). En oikein tiedä mitä teen väärin tai mitä voisi tehdä kovempaa. All-outit vedin failureen ja jättiläisissä ei voi painojakaan lisätä, kun hyytyy sitten hapoille. Olisiko ideaa lisätä kolmas kierros all-outtiin tai jättiläisiin? Ehkä tekniikkani on liian rosoista ja tällainen vaatisi timantintarkkaa suoritustekniikkaa joka liikkeessä.

Pakko tähän olisi kuitenkin uskoa ja tuo oma koti-peeteeni patisti että ainakin kolme viikkoa täytyy antaa ohjelmalle aikaa näyttää tehonsa.

Avaudutaan vielä sen verran että keskivertosalilla jättiläissarjojen tekeminen on ruuhka-aikaan haastavaa, pakostakin joutuu lennosta muuttamaan järjestystä tai jopa korvaamaan liikkeen, kun ei ole suorituspaikkoja rivitolkulla.