Hähää, luulitte että nyt otsikoin jostain makeesta uudesta treenimetodista... Ei, vain pätkä sanoitusta biisistä joka ruoski minua tänään eteenpäin selkäpäivää vääntäessäni:
This is 10% luck, 20% skill
15% concentrated power of will
5% pleasure, 50% pain
And a 100% reason to remember the name
Tajusin taas että vinkuminen on turhaa, toisten geenejä en saa itselleni ja fysiikkani kestää sen minkä kestää. Ainoa asia mihin voin itse vaikuttaa on asenne - jolla rauta liikkuu. Muu on kroppani hallussa. Jos en kasva isoksi, niin sitten mennään hautaan painot kourassa.
Eilen jäi treenit väliin kun yllättäen tuli remonttihommaa kotosalla ja ylimääräistä suhaamista ympäri pk-seutua. Tajusin kuitenkin sitä harmitellessani että olin treenannut kuutena päivänä putkeen ja aika väsynyt, joten lepopäivä oli ihan paikallaan.
Jalatkin kipetyivät vihdoin eilen illalla kiitettävästi, joten niitä verrytelläkseni reippailin polkupyörällä salille tänään. Aurinko paistoi ja kesä parhaimmillaan - ai niin, mainitsinko jo että minulla alkoi loma? What a splendid day to spend on a gym!
Suoritin perushyvän selkäpäivän. Otin iisimmin maven, enkä alkanut leikkiä sankaria painojen valinnassa, vaikka mieli tekikin vähän kiukutella tangolle. Ja se menikin ihan hyvin, kun surutta vielä käytin salin tukivyötä (juuri ja juuri riitti reiät että sai minun päälleni kiristettyä) ja nostoremmejä. Mitä noita välttelemään, mitä vähemmän tarvitsee keskittyä kaikkeen oheistoimintaan, kuten kestääkö tanko hyppysissä, sen paremmin voi keskittyä olennaiseen nostotekniikan suhteen.
Selkäkuvia on hankala räpsiä itse ja minä en osaa selkää poseerata yhtään, mutta laitetaan kun näitä on esitelty aika vähän. Leveyttä on tullut ihan kivasti yläselkään, muuta kehumista en vielä itse keksi. Rasvaahan tuollakin näkyy olevan enemmän kuin tarpeeksi.
PS. Yli 3.000 katselukertaa blogilla - kiitos ja kiva että jotakuta kiinnostaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti