Salikomediaa

Olen hihitellyt ääneen tunnetun punttifoorumin Salikomediaa-ketjulle. Ainahan ne hauskimmat jutut on väritetty, isoillakin liiduilla, mutta sopivan liioiteltu sanailu toimii ja nauruhan pidentää ikää.

Minä en kovin paljon seuraa mitä muut tekevät salilla, mutta onhan näitä omituisuuksia toisinaan osunut laidasta laitaan. Enemmän kiinnostusta ja vaivihkaa vilkuilua herättävät kanssapunttaajat jotka tekevät hyvällä intensiteetillä, kokonaisvaltaisesti, teknisesti oikein ja ylipäätään näyttävät tietävän mitä tekevät. Sitten on se kolikon toinen puoli, treenaajat joista jopa minun kokemuksellani näkee että nyt mennään metsään niin että rytinä käy. Minä en kuitenkaan neuvo ketään pyytämättä, enkä mielellään edes pyydettäessä - kun aloittelija koen olevani itsekin. Noin yleisesti ottaen propsit jokaiselle joka itsensä on salille raahannut tekemään mitä vain ja miten vain, paljon parempi se kuin möhöttää sohvan nurkassa.

Mutta, se mikä herättää minussa huvittuneisuutta, ovat yliyrittäjät ja pousailijat. Joku voisi minutkin sellaiseksi laskea, mutta mielipiteensä kullakin. Pahoittelen jo etukäteen, jos jollakin kapsahtaa nilkkaan... mutta niin, mielipiteensä kullakin ;)

Tämän postauksen inspiraationa toimi mies, joka varustautumisen puolesta olisi sopinut jonnekin himopunttaajien rautatarhaan EasyFitin sijaan. Kropan puolesta välttämättä ei. Oli hikibandanaa, järeää hanskaa, treenipäiväkirjaa, tukivyö jo pukkarissa vedetty tiukalle. Ja toki salin puolelle roudattiin mukana myös treenikassi, kuten kaikilla TosiIsoillaMiehillä aina on.

Ähinä ja murahtelu oli tiukkaa luokkaa jo ennen ensimmäistäkään sarjaa. Siinä vaiheessa tajusin jääneeni katselemaan hölmistyneenä kun ne 14 kiloiset kässärit nostetiin telineestä lattialle lämpiämään. Henkinen valmistautuminen johonkin elämää suurempaan suoritukseen jatkui, tiukalla silmästä silmään itseään peilistä tuijotuksella ja puuskuttelulla... Öööh?

Harmi että omat treenit eivät sallineet jäädä seuraamaan tarkemmin miten rautaista settiä oli tiedossa, mutta lupaavalta näytti.

Salikomedia on toki tilanteesta riippuvaista. Kokonaisuudesta irrotettuna hetkellinen vilkaisu toisen treeniin voi tehdä ihan asiallisesta huvittavaa. Itse tarjoilin tällaista hupia edellisessä rintapäivässäni, jäädessäni penkissä tangon alle - tangon päissä ei ollut juuri pannunalusia kummempaa. Saattoi herättää hihittelyä ken sattui katselemaan, mutta ei tiennyt että kyseessä oli kolmannen jättiläissarjan tokavika liike.