Yksi ehjä selkä, kiitos

Jalkapäivä oli rankka, mutta ei murhaava. Reisiä polttaa jo nyt, viimeisen prässin jälkeen korvissa humisi ja vielä pukkarissakin huimasi. Joten eiköhän tämä ihan hyväksi treeniksi voida laskea, vaikka paljon mutristeltavaa löytyykin.

Ohjelma sisälsi seuraavaa:

All-out sarjat failureen 3 x 6-10 :
- Smith-kyykky
- Suorin jaloin mave

Jättiläissarjoina kaksi kierrosta, 8-15 toistoa:

- Reisikoukistus
- Jalkaprässi kapea
- Askelkyykky käsipainoilla
- Reisiojennus
- Jalkaprässi leveä

Eniten harmitti tuo surullisenkuuluisa alaselkäni, joka ei lauennut, mutta huomautteli olemassaolostaan. Esimerkiksi suorin jaloin maven tein 80kg, mikä ei tuntunut jaloissa vielä juurikaan. Mutta alaselkään kyllä, vaikka kuinka yritin parhaani mukaan noudattaa tekniikkaohjeita. Painoa voisi ja pitäisi olla lisää jalkojen puolesta, mutta selkä tuskin kestää ihan äkkiä enempää.

Smith-kyykky kärsi myös alaselän heikkoudesta, tai sen pelosta. En yksinkertaisesti uskalla vetää sarjaa failureen asti, kun pelkään paketin pettävän äärirajoilla ja sitten kostautuu heikossa paikassa. Jopa prässissä "tunnen" alaselän, mutta siinä sentään on helppo hallita tilanne. Mutta tästä sekin osio lähtee. Luotan että ongelmakohtakin maltilla vahvistuu.

En toki ole tehnyt detikoitua jalkapäivää aikoihin, joten ei voi ihmeitä odottaa jalkalihasten räjähtävyyden suhteen. Tämä oli vasta kevyttä herättelyä.

Harvoin muuten salille sattuu ihminen joka suoranaisesti ärsyttää, mutta nyt eräs jamppa onnistui siinä, ihan tahattomasti. Kaverin ohjelma vaikutti muutenkin oudolta raavaalle miehelle... Mutta kuka ruoja varaa smithiä ikuisuuden tekemällä vinopenkkiä kympin lätkillä, lukemattomia sarjoja, piiiiitkillä palautuksilla. Eikö tuommoinen tuntumaa hakeva (ainut looginen selitys) kevyt sarja ehdottomasti kannattaisi tehdä kässäreillä tai edes irtotangolla?