Arjesta irtaantuminen tekee laiskaksi! Tai sitten kesäloman todellinen konkretisoituminen laukaisee kaiken kasaantuneen piilostressin.
Mökkeily on niiin mukavaa, huomaan tyytyväisenä kehrääväni kuistin nojatuolissa ja nauttivani siitä ettei tarvitse tehdä mitään. Unikin maittaisi paremmin kuin hyvin, vajaa puolitoista tuntia päikkäreitäkään ei tahtonut riittää ja koitan herätellä itseäni nyt kahvin ja bloggaamisen parissa.
Säikähdin hieman kun ajatus tämänpäiväisestä treenaamisesta herätti pienen epämukavuusaallon. Jopa hetkeksi välähti mielessä lepopäivä-idea, aivan kuin mökkeilyssä ja pelkillä kahvakuulilla läpsyttelyssä ei olisi lepäilyä tarpeeksi. Mitä hemmettiä, yleensähän odotan punttia intopinkeenä??
Se on ainakin nyt tullut huomattua, että treenaamisen täytyy olla minulle suoritus. Suoritus johon liittyy valmistautuminen (kamojen pakkailu, palkkarit, latarit, jne valmistelu), suorituspaikalle matkustaminen ja tietty itse suorituspaikka tunnelmineen (eli sali). Minä en ole tyyppiä jolle sopisi "polkaisenpa tässä kotona telkkarin ääressä kuntopyörää", tai oikein tällainen mökkitreenailukaan vajavaisella kalustolla. En väitä etteikö noillakin saisi paljon aikaan, mutta tämä onkin fiilisjuttu. Juunou, ei se raskaan sarjan nyrkkeilyn maailmanmestarikaan saisi oikeaa henkistä tilaa aikaiseksi tittelinsä puolustamiseen, jos hanskat lyötäisiin käteen omassa olohuoneessa, aamukahvin jälkeen.
Onneksi tyttöystäväni lähti juuri riuhtomaan niitä pahuksen kuulia ja onneksi minusta tänään räpsityistä kuvista hymyilee taas se söpö, pehmeä lambi, että todellakin löytyi motivaatiot treenaamiseen.
Seliseli läski, ala heiluttaa painoja! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti