Yksi lepopäivä muuttui kahdeksi, kun eilen lähdettiinkin iltapäivästä ajelemaan mökiltä kotiin. Matka venähti sen verran, että illalla oli aikaa vain yhdelle salikäynnille (toisen vahtiessa lapsia). Herrasmiehenä päästin tyttöystäväni puntille.
Tänään starttailin sitten kevyesti suoraan jalkapäivällä (ooo shiiiit...).
Arvelutti hieman miten äijän käy. Edellisen yön unet jäi noin kuuteen tuntiin. Lisäksi latarimme Mania on loppunut ja jouduttiin ostamaan pikaratkaisuna tilalle Fastin Shockia. Se jostain syystä aiheuttaa minulle nykyään pahoinvointia, eikä tunnu antavan läheskään samanlaista vireystilaa kuin Mania. Näillä eväillä kuitenkin rohkeana tulta päin.
Yllätyksekseni treeni oli kuitenkin hyvä, suorastaan innostava. Iso kiitos tyhjälle salille jossa sain pyllistellä häpeilemättä paskalla mavetekniikallani... ja varusteille! Tyttöystäväni nostoremmien lisäksi mukana oli ekaa kertaa oma tukivyö. Ja sehän on aivan loistava keksintö. Ei pelkästään tuen vuoksi, vaan myös henkisesti. Vyö antaa rutosti luottoa siihen että keskivartalo on kiritty nippuun ja rasitus ei pääse yhtäkkiä notkahtamaan alaselälle. Jo Smith-kyykyssä hoksasin että tämähän sujuu nyt näppärästi, samoin SJMV oli paljon itsevarmempi.
En ole tämän ohjelman aikana puhunut mitään sarjapainoista, ne kun eivät ole järin vertailukelpoisia mihinkään - ohjelmalla ei haeta maksimipainoja. Mutta mainittakoon nyt että Smith-kyykky meni 90kg ja satakin olisi ollut ihan ok, SJMV 80kg. Olen oikein tyytyväinen, huomioonottaen että kaikki nämä alaselälle riskialttiit liikkeet ovat minulle äärimmäisen haastavia ja pelottavia.
Better Bodies tukivyö on sen verran näppärä ja huomaamaton että pidin sen yllä koko treenin ajan. Ainakin prässissä siitä oli myös vähintään henkistä tukea.
Vetäisin edelliseen jalkatreniin poiketen myös jättiläissarjoja kolme, vaikka kahden jälkeen jo pyöri päässä. Ihan vittuillakseni halusin rankaista löysäilevää kroppaani. Vikan kerran prässiin kompuroidessani olin aivan varma ettei mene enää yhtään, mutta sain sentään (lähinnä karjumisen voimin) neljä. Sitten saikin keräillä itseään ihan huolella, ennenkuin saattoi edes ajatella purkavansa painoja pois...
Nice! Vaikka vihaan jalkatreenejä, rakastan rääkkiä :)
Ps. Maksimoidakseni hauskuuden, menin pyörällä salille. Kotimatka oli... aika hapokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti