Joulupaasto

Toiset tankkaavat massaa joulun alla, minä spontaanisti tipautin vähän päälle 3kg...

Takana on melko haasteellinen kuukausi, johon on mahtunut monia liian vähäisellä energiatasolla ja aivan liian kovan stressin alla räpiköityjä treenejä. Kuin kirsikaksi kakkuun vaikean kuukauden päätti ankarassa vatsataudissa vietetty jouluviikko.

Ehdin maanantaina startata "kovan" viikon ykköstreenin, joka sujuikin ihan kiitettävästi. Salilta lähtiessä oli jo oksennus kurkussa muutamaan otteeseen, mutta pistin sen rankan riuhtomisen piikkiin. Iltaa kohden yleiskunto romahti täysin, seuraava vuorokausi meni kuumeessa ja pari-kolme päivää elimistön tyhjentäessä joka päästä. Edes juoma ei kestänyt sisällä ja homma meni niin äärimmäisyyksiin että torstaina piti jo vakavissaan tarkkailla nestehukan oireita.

Nyt on pahimmasta selvitty ja olo alkaa olemaan suht normaali, mutta yleiskuntoon tämä rääkki teki pahan loven. Ikävästi sairastelu osui juuri nyt tiukalle treenikierrolle, jossa täytyisi pistää parastaan. Konsultoin ohjaajaltani miten nyt jatketaan - vaihtoehtoina on joko ottaa väliin kevyt viikko tai jos vain suinkin palaudun riittävästi, jatkaa tiukkaa kierrosta. En millään haluaisi alkaa katkomaan enää yhtään enempää normaalia rutiinia, joten annan kropan keräillä itseään vielä viikonlopun yli ja maanantaina selkä suorana yrittämään treeni kakkosta.

Tällaisissa merkeissä saadaan pian päätökseen treenivuosi 2013. Samoilla kujeilla lähdetään kohti uutta vuotta, luottavaisin mielin että kirin kiinni enemmän ja vähemmän penkin alle menneen joulukuun tulokset.

Luova tauko

Sain jo muutamia huolestuneita yhteydenottoja onko treenaamiseni lopahtanut, mutta ei sentään - taukoa vain bloggaamisessa. Stressiä ja härdelliä on joulukuun aikana ollut sen verran, etten ole viitsinyt alkaa väkisin vääntämään tekstiä.

Lähihistoriaan mahtuu yksi kevyt viikko, josta ei mitään palauttelua merkittävämpää mainittavaa.

Sitä seuraamaan on nyt saatu mielenkiintoista vaihtelua, esimerkkejä klaaratuista pääliikkeiden sarjoista:
- Smith-kyykky 10x110, 9x112, 8x115, 7x117
- Smith-kyykky 6x6x115 (ehkä tähän mennessä pahinta murhaa, vipa toisto silmät sumentuen)
- Penkki 10x62, 9x65, 8x67, 7x70
- Penkki kutosia 2,5kg nousuilla kunnes punaiselle, 6x65, 6x67.5, 6x70, 6x70.5
- Mave kolmosia 2,5kg nousuilla kunnes punaiselle, 3x115, 3x 117.5, 3x120, 3x122.5, 3x125, 3x127.5

Näistä pääliikkeistä smith-kyykyn ja erityisesti maven kehitykseen olen kovin tyytyväinen. Penkkipunnerrus on edelleen yhtä tervaa, eikä mielestäni seuraa linjassa. Hieman harmittaa että mave nousuissa jäin 2.5kg päähän 130kg lukemista, joihin jo sarjojen puolivälissä uskoin yltäväni.

Tietyissä liikkeissä alkaa kilojen määrä aiheuttaa haasteita Elixian kalustolle. Siihen liittyen tämänkertainen kuvitus - Yläkerran taljojen ollessa jatkuvassa käytössä, tein kyljet alhaalla. Siellä taljaan on tunkattu jotain suojahärpäkkeitä kiinni ja pakan loppuessa kesken on haasteellista saada lisää romua kyytiin... Pari lisälevyä välistä pujotellen ja jotain vielä tappiin roikkumaan :)

Kehitystä, onko sitä (osa 2)

Kirjoittelin aikanaan viime keväänä samalla otsikolla ja nyt on sopiva hetki summailla mitä hyötyä tästä hommasta on tällä hetkellä ollut. Nykyistä ohjattua ohjelmaa on takana pian kaksi kuukautta.

Kehonrakennuksen (tai minun kohdallani voisi vielä puhua kehonmuokkauksesta), parissa mikään ei ole täysin mustavalkoista. Tavoitteenanihan on yksinkertaisesti saada "parempi kroppa", eli näkyvää lihasta ja mieheen enemmän kokoa.

Yleisesti ottaen kehitystä on selkeästi ollut. Voimatasot ja sarjapainot ovat selkeässä nousussa ja itsensä on päässyt ylittämään joka viikolla, keventelyviikkoja luonnollisesti lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olen siitä että juuri niissä minulle vaikeissa liikkeissä on tapahtunut kehitystä. Esimerkkinä mavessa aiemmin sätkin alle 80-90kg sarjapainoilla ja nyt konkreettinen työstöpaino on 115kg. Smith-kyykkyä ennen noin 90kg ja nyt ylös 110kg. Minulle erityisen haastava penkkipunnerruskin on noussut 60kg tienoilta 70kg hujakoille. Leukoja vetelin ennen omapainolla noin kymmenen, nyt 10kg lisäpainoilla saman kympin. Täysin epätoivoiselta tuntunut etukyykky 40kg nyt oikean tekniikan myötä 60kg ja tuokin melko kevyttä ollut.

Vaaka junnasi koko kesän ja alkusyksyn 77,2-78,5kg haarukassa, nyt yhtäkkiä on tullut noin kilon verran pysyvää massaa lisää. Aamupaino 79,5-80kg. Läskiä tuo ei ainakaan ole, kropasta päätellen.

Mittanauha antaa pienempiä tuloksia kuin aienmman MC ohjelman parhaina hetkinä. Tuo on kuitenkin helppo selittää entisestään lähteneellä rasvalla ja sillä että MC:ssä tehtiin paljon kovempaa pumppia aikaansaavaa treeniä 5 kertaa viikossa, joten olin jatkuvasti jonkinasteisessa pumpissa.

Voimatasojen nousun lisäksi selkein kehityksen merkki on lihaserottuvuus, joka on ihan eri tasolla nykyään. Patit nousee esiin aivan eri tavalla kuin ennen, kun lihasta kuormittaa.

Alkukankeuden jälkeen nykyisen ohjelman luoma treenimotivaatio on aivan huipussaan. Uusia sarjapainoja odottaa innolla ja pelolla, fiilis keltaiselle suoritetuista sarjoista uusilla romuilla on sanoinkuvaamattoman voittoisa. En oikeastaan osaa enää sanoa kumpi on tärkeämpää - miltä peilikuva näyttää vai paljonko enemmän rautaa sai nousemaan kuin viime kerralla.

Tietty molempi parempi ja voimatasojen nousu vääjäämättä tuo lisää lihasmassaa. Duunit siis jatkuu.

SPM testaa Elixia Seppälä

Viikonlopun kyläilyt Jyväskylään mahdollistivat Elixia Seppälään tutustumisen.

Modernin oloinen, tilava ja avara sali, joskin laitteet ovat suht vanhoja. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy ja Precorin vermeet toimivat vaikka ajan patinaa jo olisikin. Pukuhuone siisti ja tilava, ainut miinus että jalkapäivänä oli melko tuskaa kontata pitkät portaat yläkertaan, jossa pukkari sijaitsee.

Itse treeneissä on nyt päästy kokeilemaan maksimitoistoja määrätyillä kiloilla, tänään Smith-kyykkyä max x 112, max x 107. Molemmat sarjat 9 toistoa keltaiselle, kevyellä karjumisella. En viitsinyt ihan loppuun asti vetää, failure olis tullut varmaan vastaan 11-12 toiston kohdalla. Lopputreenikin ihan mukavilla tuloksilla. 

Torstaina oli ykköstreeni samalla maksimitoistoteemalla ja heikko lenkkini penkkipunnerrus kirjattiin keltaisilla sarjoilla 8 x 70, 10 x 62. Loppuun asti ei näitäkään, koska sopivaa spottaajaa ei ollut saatavilla.

Edellisistä mavetuloksista vielä sen verran että valmentajani on vakuuttunut kevääseen mennessä maveykkösen olevan lähempänä 200, kuin 150. Reilusti yli 2x kehonpaino kuulostaa hurjalta, mutta luotto on kova :)

2875

...Kokonaiskilot, joita eilen nostelin irti lattiasta (5x5x115kg). Alkaa "do you even lift" höröttely vaimentua pikkuhiljaa epämääräisemmäksi mutinaksi.

Flunssa oli viikonlopun jälkeen historiaa ja maanantaina jumppailin heti perään setin helpoimman treeni kolmosen. Hyvä tekemisen meininki ja hiki roiskui, iso osa sarjoista keltaiselle. Kuten nyt kuuluukin.

Tiistaina oli hirmu into puntille, mutta tiesin nelostreenin vaativan pohjille lepopäivän, kun kaksi päivää putkeen oli jo riuhdottu. Hillitsin itseni ja hyvä niin, illalla ihmettelin kun käytännössä joka paikka vatsalihaksia lukuunottamatta kipeänä. Ilmeisesti perille oli mennyt.

Keskiviikkona töistä suoraan EasyFittiin ja tuttuun tapaan vähän pelonsekaisin tuntein maastavedon pariin. Kiekkoja tankoon lappaessa pyöri mielessä kuva kuinka selkä sanoo taas poks, mutta turhaan pelkäsin. Eka sarja tuntui helpohkolta, seuraavat kolme nätisti keltaiselle ja vain viimeisen voi rehellisyyden nimissä pistää punaiseen piikkiin. Tekniikka kesti läjässä, ehkä viimeisellä toistolla vähän herpaannuin. Nättiä kuitenkin muuten. Parin mavesarjan jälkeen jo paita läpimärkänä ja vaikka nykyään treenaan aina lippis päässä, valui hiki silmiinkin. 

Tekisi melkein mieli kokeilla maveykkösiä mielenkiinnosta, mutta selkäpelko estää. Hiljaa hyvä tulee.

Siitä sitten suoraan ex-inhokkini etukyykyn pariin, jonka vahingssa tein 5kg isommalla kuin ohjelmassa käskettiin. Väärät kiekot, hups. Mutta yllätyin taas miten helposti sarjat hoitui.

Olisi varmasti kiva lukea draamaa (ne on yleensä suosituimpia postauksia lukumääriltään), mutta sorry. Homma rullaa nyt hienosti, positiivisella fiiliksellä. Ensi kierrolla päästäänkin maksimien pariin - ei kilojen, mutta toistojen.

Mikäs muu muka

Sen kun alaselän kiukuttelusta selvisi, oli vuorossa seuraava hidaste. Syksyn flunssa numero kaksi.

Ehdin keskiviikkona hoitelemaan uuden rundin treeni ykkösen. Perushyvä setti ilman kipuiluja, mutta ei kummempia highlightsejakaan. Iltaa kohden kurkku alkoi kipeytyä. torstaiaamuna tunnin verran koitin repiä itseäni ylös sängystä, mutta lopulta luovutin ja ilmoitin toimistolle saikkuilusta. Kaksi vuorokautta siitä eteenpäin oli pelkkää niistämistä ja yskimistä.

Nyt sunnuntaihin mennessä olo oli sen verran ok, että uskaltauduin koittamaan treeni kakkosta. Motivaatiota antoi into päästä testaamaan uusia salikenkiä, jotka sain aamulla tyttöystävältäni syntymäpäivälahjaksi :-) Edelliset olivat kenties 5 vuotta vanhat ja ihan hyvin palvelleet, mutta kyllä näissäkin kehitys on jyllännyt. Uudet Nike Free 5.0+ Shield:it ovat jumalaisen hyvät jalassa ja loistavat treenissä. Hämmästyttävän osuva lahjavalinta, sillä useammatkin tossut olen ehtinyt kuukauden sisään itse sovittaakin urheilukaupoissa pyöriessä, eikä yksikään ole sopinut lähimainkaan näin hyvin jalkaani.

Niket pääsivät heti tositoimiin muun muassa 3x6x110, 2x10x102 Smith-kyykyssä. Vähän taas hirvitti lähteä noita romuja nostamaan, mutta ongelmitta keltaiselle suoritukselle kaikki sarjat. Muutenkin kaikin puolin hyvä treeni, eikä flunssa enää vaivannut kuin tukkoisella nenällä.

Mikäs muu muka mukavammin syntymäpäivän kruunaisi?

Se kestää sittenkin

Ei ole tarvinut onneksi jäädä voivottelemaan selkävaivojen kanssa. Yhden välipäivän jälkeen viime torstaina uskaltauduin Smith-kyykkyyn ja 4x8x105 sujui ihan ongelmitta. Kanssatreenaajan kanssa juttelin odotellessa vuoroani ja mainitsin etten tiedä tuleeko tästä mitään, kun alaselkä nasahti alkuviikosta. "No, tyhjällä tangolla otat vähän tuntumaa". Kaveri katsoi sitten 10 minuutia myöhemmin aika kieroon kun lämmittelysarjojen jälkeen läiskin työpainot tankoon - uhkarohkean status lienee ansaittuakin.

Viikonlopun aikana selkä ehti olla jo ihan ok, en oikeastaan enää edes huomannut mitään kipuiluja. Maanantaina koitti rankimman nelostreenin vuoro ja sopivasti työpäivän aikana alaselkä taas tuntui ärsyttävältä. Luvassa oli pikkuisen kuumotteleva 4x4x115 mave, mutta päätin kuitenkin yrittää.

Soutaen lämmöt ja parit lämmittelysarjat 60 kilolla alle. Yllättäen ensimmäinen työsarja meni jopa helpohkosti ja koko setin sain läpi ihan kunnilla ilman tuntemuksia alaselässä. Vain viimeisen sarjan sai laskea punaiseksi, mutta vajaaksi ei jäänyt mikään. Etukyykyt siihen perään 42kg ihan sujuvasti myös.

Yllättäen selkä vihloikin julmetusti sitten vatsoissa kiertäen ja käytännössä ne oli pakko jättää väliin. Istuma-asennosta ei tarvinut taivuttaa kuin hieman taakse, kun kipu iski.

Tänään kipuilut taas eilistä vähemmällä, joten eiköhän tässä olla pahin vammailu takanapäin.

Selkänivelet muistuttelee

Pitkäänhän tässä menikin ilman kummempia vammailuja... Mutta kelataanpa hieman taaksepäin.

Kaikenlaista hässäkkää on taas pitänyt sen verran ettei ole ehtinyt syvällisempiä runoilemaan. Kevyempi treeniviikko on takanapäin ja tuli varmasti ihan tarpeeseen. Tosin välipäiviä kertyi liikaa, minulle ei sovi sali liian harvakseltaan. Aina kun tahti hidastuu, treenit muuttuvat takkuisiksi. Hyvällä sykkeellä vetäessä on aina hyviä treenejäkin.

Kevyen viikon loppuhuipennuksena onnistuin pitkästä aikaa nasauttamaan selkäni kipeäksi. Mave on minulle näköjään kuin moottoripyöräily - Juuri kun se alkaa tuntua helpolta, tulee liian itsevarmaksi ja sattuu haaveri. Ahnehdin nelostreenissä 2x8x110kg, hieman liian lepsulla fiiliksellä ja tekniikka pääsi hajoamaan viimeisillä toistoilla. Kesken sarjan en huomannut vielä mitään, mutta viimeisen toiston jälkeen selkää oikaistessa tunsin heti että nyt ei mennyt ihan tyylipuhtaasti.

Onneksi ei järin pahasti kipeytynyt. Muutaman kerran alaselän kiukutellessa en ole meinannut päästä sängystä ylös, sukkien ja kenkien jalkaan vetäminen on ollut lähes mahdoton tehtävä. Nyt uskaltauduin jo seuraavana päivänä salille uuden kierroksen ykköstreenin pariin. Sujuikin ihan hyvin, vaikka sivustakatsojilla saattoi olla ihmettelemistä tunkatessani itseäni ylös hankalasti penkkipunnerruspaikalta sarjan jälkeen. Kulmasoudun tangolla joutui korvaamaan käsipainosoudulla penkillä, kun selkä ei kestänyt vapaan tangon kanssa vaadittua asentoa.

Nyt siis uudella kierrolla päästään vielä vähän syvemmälle tavoitteelliseen treeniin, valmentajani "määrätessä" sarja- ja toistomäärien lisäksi myös työpainot osaan liikkeistä. Ensimmäisen entistä kaavoitetumman treenin jälkeen voi todeta että tämän myötä motivaatio ja onnistumisen ilo on entistä paremmalla tasolla.

Kakkostreeni edellyttäisi Smith-kyykkäämistä, joten ainakin tänään joudun pitämään välipäivän ja annan selkäkivun laantua.

Tekniikkaa ja tappotreeniä

Maanantaina tuli taputeltua kasaan ohjelman rankin kierros ja kieltämättä myös sen rankin treeni nelonen. En ihan äkkiä muista milloin olen ollut niin puhki salin jälkeen. Settiinhän kuului esimerkiksi mave 6x6 ja etukyykky 4x8, eli ihan kohtuullisia sarjamääriä aiempiin viikkoihin verrattuna. Eikä kiloistakaan saanut pahemmin tinkiä.

Treenistä teki hieman poikkeavan ekat 45 minuuttia mukana sparrannut Elixian PT Joonas. Olin autuaasti unohtanut koko sovitun PT tapaamisen, mutta onneksi siitä minua muistuteltiin. Tämä oli siis uuteen jäsenyyteen kaupan päälle kuuluva "ohjaus". Toki homman jujuna on myydä palveluita jatkoonkin, mutta ensimmäisen 5 minuutin jutustelun aikana saatiin pelattua puhtailla korteilla tuon osalta - valmentaja minulla jo on ja PT:tä en ainakaan vakituisesti lähitulevaisuudessa tarvitse. Sopivasti päivän treeniin kuuluivat minulle haasteelliset mave ja etukyykky, joten käytettiin aika hyödyksi ja tsekattiin niiden tekniikkaa läpi.

PT tapaamisesta oli minulle enemmän hyötyä kuin etukäteen odotin, kiitos pätevän ohjaajan. Saatiin hierottua mave-tekniikkaa hieman ja ilolla kuulin etten ole sitä tähänkään mennessä kovin väärin tehnyt. Mutta vielä tärkeämpänä, Joonaksen avulla etukyykyn tekniikka avautui vihdoin! Pienestä se oli kiinni, mutta tuskaisen tuntuinen räpistely muuttui pienillä ote ja asentomuutoksilla sujuvaksi, alkaen ottaa tuntumaa sinne minne pitääkin. Jes!

Nelostreeni oli muutenkin pitkä ja rankka, ylimääräiset tekniikkaharjoittelut sen alussa söivät voimia entisestään. Loppuvaiheessa vedin sarjoja jo aivan zombiena. Kaikki energiat purettuna rautaan, pahoinvoivana, huimaillen, kompuroiden pukkariin, mielessä vain palautusjuoma. Unless you puke, faint, jne... Ja omin jaloin kuitenkin vielä pois :)

Tästä starttasi kevennetty kierros ja tiistaina kävin jumppailemassa ykköstreenin. Osa sarjoista oli pitkiä, mutta niitä ei tehty montaa. Ei kummempaa raportoitavaa, keventely on kyllä nyt varmasti ihan paikallaan palautumisen kannalta. Mentooriltani sain jo uudet ohjeet tuleville viikoille, mutta palataan niiden pariin myöhemmin...

Maanantai-avautuminen

Ajoittain täytyy päästellä ulos paineita. Ja mikäs sen parempi hetki, kuin sateinen maanantai.

Kuten aiemmista postauksistani on jo paljastunut, vaihdoin muutama viikko takaperin keskikokoisen ja suht rauhallisen EasyFit Kalasataman "kylmäsalin" Elixian jäsenyyteen. Vaikka Elixian jäsenenä voin treenata missä kuntokeskuksessa tahansa, Salmisaaren jättisali on se jonne yleensä tulen päätymään.

Uuden salin myötä on herännyt hämmästys ja suoranainen kulttuurishokki perinteisen salietiketin kunnioitusta kohtaan. Oudolta tuntuu miksi huono, tai ainakin ajattelematon käytös on niin valloillaan Elixia Salmisaaren kaltaisen salin asiakaskunnassa. Onko tällaisella trendi-fitness-salilla niin paljon enemmän aloittelijoita, joille aivan itsestäänselvät asiat ovat tuntemattomia? Vai tiivistyykö tyhmyys isommassa joukossa - kun porukkaa on paljon, niin voi härvätä miten huvittaa?

Itse olisin kuvitellut että tällaisella suuremmalla ja astetta tyylikkäämmällä salilla asiakaskunnan käytöskin on parempaa, tai vähintään yhtä hyvää kuin pienemmillä punttijunttiloilla. Jos menen asematunnelin mäkkäriin, saattaa minultakin jäädä tippunut paperiliina noukkimatta. Michelin ravintolassa lounastaessa tuskin kehtaisin, tai oikeastaan pitäisin entistä tarkemmin huolen siitä etten edes kämmäile mitään. Mutta tässä tapauksessa vaikutus on juuri päinvastainen - hienompi paikka, enemmän urpoilua.

Mutta siihen avautumiseen, here we go. TOP-5 vitutukset, Elixia Salmisaaren asiakaskunta:

1. Siivoa jälkesi. Vaikka Elixialla henkilökunnan tehtäviin kuuluukin salin varusteiden siistiminen paikalleen, kaikki voivat kantaa kortensa kekoon. Etenkin ruuhka-aikana, kun henkilökunnalla on muutakin tekemistä kuin kerätä levypainoja lattioilta. En usko että yksikään fitnessprinsessa vetää niin failureen, ettei jaksa enää kantaa kamoja paikalleen. Ensinnäkin on vaikea tietää onko suorituspaikka vapaana, jos siinä on edellisen käyttäjän työpainot tangossa. Toisekseen vituttaa tuhlata omaa aikaansa niiden purkamiseen. Bonuksena on erittäin ärsyttävää etsiä muitakin välineitä (lisäpainovyötä, tangonpehmustetta, jopa kulmapenkkiä) ympäri valtavaa salia.

2. Varaa selkeästi suorituspaikkasi. Edelliseen viitaten, on hankala tietää onko joku suorituspaikka vapaana vai ei. Tangossa saattaa olla romut, mutta ketään ei näy lähimain. Siinä sitten ihmettelet hetken ja joko joku toinen röyhkeämpi ehtii varaamaan paikan itselleen, tai kun itse yrität, ryntää toiselta puolelta salia joku ärisemään "hei mulla oli siinä kesken". Jos sarjojen välissä täytyy haahuilla jonnekin, jätä hikipyyhkeesi, juomapullosi, mitä vaan suorituspaikalle näkyvästi. Silloin ei tarvi arvailla. Jos mitään "merkkiä" et voi jättää, älä lähde jauhamaan paskaa salin toiselle puolelle ilmestyneen kaverin luo kesken työsarjojesi.

3. Ole avoin ajankäytöstäsi. Ruuhka-aikoina tiettyjä suorituspaikkoja joutuu kyttäilemään. Jos kysytään "onko sulla monta sarjaa jäljellä", sitä ei tarvitse tulkita tunkeiluksi tai vittuiluksi. "On kesken" tai "on mulla tässä vielä" eivät ole mitään kohteliaita vastauksia, sen sijaan "teen vielä 2 settiä" tai "menee jotain 10 minsaa vielä" ovat. Itse arvioin sitten tuon perusteella käynkö tekemässä toisen liikkeen välissä, vai odottelenko vuoroani.

4. Käytä laitteita järkevästi. Jos teet jotain jenkkiläiseen fittness-staran videolta opittua lantionnostovemputusta levytangolla, tarkoitukseen kelvannee korotettu steppilauta, sen sijaan että roudaat paikaltaan esim Smithille tarkoitetun kulmapenkin. Ja niillä pikkupainoilla et tarvitse edes tankoa, voit ottaa sen sijaan käyttöön painotelineestä löytyviä valmiita tankopainoja. Näin kulmapenkit ja tangot jäävät niiden käyttöön, jotka oikeasti liikuttelevat isompia rautoja. Persepotkuakaan ei tarvitse tehdä salin ainoassa Smithissä, kun tarkoitukseen löytyy salilta useampikin siihen suunniteltu laite.

5. Huomioi muut. Tämän voi ruuhkaisella salilla toteuttaa lähes kaikessa oman treeninsä aikana, edellämainitut alleviivaten. Mutta mainittakoon vielä että oman suorituspaikkansa voi valita harkiten, häiritsemättä toisten treeniä. Itse en tee liikkeitäni nenä peilissä kiinni, vaan paaaljon kauempana. Syynä se, etten ole muiden painotelineille pyrkivien tiellä. Silti siihen suorituspaikkani ja pelin väliin jäävään tilaan ei tarvitse tulla juuri tasan eteeni huitomaan, jolloin en omasta liikeradastani näe mitään. Peiliä riittää koko takaseinän mitalta ja ruuhka-aikaankin vähän limittämällä siitä on kaikille hyötyä.

Kehonkoostumusanalyysi

Tänään duunipaikalle pamahtivat Easywayn heput ottamaan kehonkoostumusmittauksia ja toki analysoimaan niitä. Odotin tätä, jos nyt en innolla niin ainakin suurella mielenkiinnolla. Täsmälleen samojen kavereiden, samalla laitteistolla tekemä vertailutulos löytyi vuoden takaa. Ajalta, jolloin en vielä treenannut läheskään niin kovaa ja tavoitteellisesti kuin kuluneen vuoden aikana.

Kehonkoostumusmittauksien tarkkuudesta voidaan olla montaa mieltä, enkä missään nimessä itsekään pidä niitä täydellisen tarkkoina. Kuitenkin vuoden syklillä tulokset ovat varmasti ainakin suuntaa-antava mittari kehityksestä. Nyt loputtomalle painojen kanssa hikoilulle on jotain muutakin näyttöä kuin selfshotit peilin kautta.

Lyhyesti sanottuna olen tuloksiin hyvin tyytyväinen, samaa mieltä oli Easywayn peetee. Kehitys ei ole räjähdysmäistä, mutta kehon tasapainon kannalta hyvää. Rasvaindeksi on laskenut 18.8 → 14.6 ja samaan aikaan SMM (lihas) noussut 36.0 → 37.6.

80.4kg painosta (vaatteet päällä, oikea aamupaino 78kg) lihasmassaa 37.6kg ja rasvamassaa 14.6kg, rasvaprosentiksi napsahti 18.2. Minun kokoiseni ja ikäiseni miehen verrokkituloksissa ollaan nyt lihasmassassa normaalialueen yläpuolella kilon verran, jeejee :)

Muistelisin edellisessä mittauksessa lihastasapainon olleen kallellaan jalkojen suuntaan, joka liikuntahistoriani huomioon ottaen oli odotettavissa. Nyt yläkroppa on saanut sen verran tehokasta treeniä ja kadottanut rasvaa, lihastasapaino on kääntynyt yläkropan puolelle. Jalkatreeniä voi siis runtata huolella ja näinhän uuden ohjelman myötä on jo tapahtunutkin. Oikean ja vasemman kehonosan lihastasapaino on hämmästyttävän hyvä, sekä jaloissa että käsissä 0,01 erolla.

Yleinen "fitness-indeksi" on noussut 8 pistettä.

Enemmän ja kovempaa

Tiistaina yhden lepopäivän jälkeen säntäsin tokan kierron treeni nelosen pariin. Kovasta treenistä teki entistä kovemman tiukka aikataulu, jonka kanssa joutui hieman sarjatauoista tinkimään.

Päivän kohokohtana odotteli mavesarja 5x5x110kg. Myönnän että tankoon tartuessa suorastaan pelotti. Olin melko varma että vähintään pyörryn tai parhaassa tapauksessa rikon selkäni tekniikan levähtäessä. Mutta niin hyvin lopulta sujui että teki mieli taputella itseään olkapäille. Odotettavissa oli että viimeisillä sarjoilla jää vähän vajaaksi, mutta se ei tässä vaiheessa haittaa. Tekniikankin täydellisyydestä voi varmasti olla montaa mieltä, koitin vain kovasti keskittyä ettei selkä pääse kaarelle. Mitään ei prakannut, joten todennäköisesti paketti pysyi pääosin kasassa. 

Tekemisen meininkiä oli nyt ihan riittävästi. Naama sinipunaisena ja sarjatauoilla haukoin happea pää polvien välissä, huimausta vältellen. Tuskin mikään askel bodymaailmalle, mutta iso harppaus minulle!

Keskiviikkona aloittelin suoraan kolmannen kierron, joka on sitten neljän viikon syklin rankin. Kurvasin hetken mielijohteesta EasyFitille, vielä marraskuun loppuun asti kun on mahdollisuus sielläkin käydä. Hyvä ratkaisu tähän väliin, ruuhkaa ei ollut nimeksikään ja sai keskittyä ilman suorituspaikkojen vapautumisen kyttäilyä. Elixialla on hyvät puolensa, mutta ruuhka-aikaan myös huonot...

Penkkipunnerrus on edelleen heikko lajini. Menihän tuo suht ok, mutta tyytyväinen en missään nimessä ole. Muut osa-alueet ja liikkeet kehittyy, jopa selkeästi, pena vaan junnaa. Sinniteltiin läpi, ilman varmistajaa en uskaltanut ihan äärirajoille sarjoja viedä.

Muilta osin erinomainen treeni, leuanvedoissa ja hammerkäännöissä taisin yllättää vähän itsenikin. Fiilis on muutenkin treeneissä nyt hyvä, itsetunto salilla niin pilvissä että peilikuvakin näytti vähintään puolta isommalta. I can do this.

PS. 15.000 lukukertaa rikki. Kiitokset mielenkiinnosta kaikille lukijoille.

Going gets tough

Lauantaina pääsin tokan kierron treeni kakkosen pariin. Arvelin etukäteen sen olevan täyttä murhaa - isojen lihasten liikkeitä, samoilla painoilla, mutta enemmän sarjoja ja toistoja. Lisärasitteena kevyt darra, jonka aiheutin itselleni perjantaisen OlutExpon avulla... en ole ylpeä, mutta töihin liittyvä tilaisuus josta ei oikein kehdannut kieltäytyäkään.

Haasteista huolimatta treeni kunnialla läpi, ilman painojen vähentämistä tai vajaita sarjoja. Enää ei tarvitse valittaa liian kevyestä treenistä, tässä pääsi jo repimään ja murisemaan ihan tosissaan. Pikkuhauska yksityiskohta - reisikoukistuskone on Elixialla alakerrassa, arvatkaapa miten kliffaa oli kiivetä takaisin yläkertaan kun pohjilla oli 4x9 kyykkyä ja reisikoukistukset päälle? :)

Elimistö ei sitten ollutkaan ihan samaa mieltä homman hauskuudesta. Iltaa myöten tuli deja vu ja tuttu kurkkukipu. Vitutus sanoinkuvaamaton. Onneksi tänä aamuna olo oli edes kohtalainen. Pillerikasan voimin keho käyntiin ja iltapäivästä puntille. Hetken pohdin menenkö, mutta ajatuskin taas lepsuilusta flunssan takia kiukutti. Treeni kolmosta käyntiin siis, vaihteeksi EasyFitillä.

Ihan yhtä kunnialla en suoriutunut kuin kakkosesta, mutta tyydyttävästi. Penkkiliikkeissä jouduin tipauttamaan sarjapainoja, sen sijaan leuanvedon ja hauiskäännöt runttasin raivolla valmiiksi asti. Paljon heikompaankin oli edellytykset, ailahtelevaisen yleiskunnon kanssa. Katsotaan miten tästä rasituksesta saa nyt keholta palautetta.

Myötä ja vastamäessä

...Rakasta treenejäsi.

Tavoitteellinen treenaaminen ei ole pelkkää onnistumisen iloa. Välillä homma luistaa, painot suorastaan lentävät ja peilikuva flirttailee sinulle. Lähes joka treeni tuo tullessaan onnistumisen iloa. Lightweight baby!

Mutta pienestäkin kompastumisesta voi olla hankala nousta taas jaloilleen. Astetta äkäisempi flunssa tai vatsatauti romauttaa yleiskunnon. Fyysinen vamma saattaa estää jonkun lihasryhmän tai kokonaisen kehon osan treenaamista kuukausikaupalla.

Silloin motivaatio tosissaan punnitaan, että saa revittyä itsensä taas salille. Vaikka tunnet itsesi voimattomaksi pajunvitsaksi ja joka liikkeessä niistä tutuista sarjapainoista saakin nöyränä lappaa kiekkoja takaisin telineeseen.

Kehitys tulee hitaasti, mutta saavutetut gainsit katoavat hävyttömän nopeasti. Tuskailu ei auta asiaan, luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Vaikka toisinaan tuntuisi ottavansa yhden askeleen eteenpäin ja liukuvansa samalla kaksi taaksepäin, eteenpäin on jatkettava vaikka otsanahalla ryömien.

Henkilökohtaisesti olen kuluneen vuoden aikana tainnut päästä jopa vähällä. Muutamaa selkävaivaa ja kireämpää lihasjumia lukuunottamatta, olen kärsinyt vain yhden pidemmän flunssakauden ja alkuvuodesta pienen ranteen murtuman. Näitäkin keskenään punnitessa murtumakin oli pienempi paha, viikko taukoa treeneistä ja sitten ranne tiukkaan niputettuna salille. Vain penkkipunnerrus oli pidempään telakalla. Syysflunssan jälkimainingit heikon yleiskunnon myötä ovat tuntuneet paljon rasittavammilta. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Heikotukset, rasituspäänsäryt, yleinen kuolemanväsymys. Murtuneen käden kanssa treenatessa tunsi itsensä sitkeäksi sissiksi, heikon yleiskunnon kanssa vain yksinkertaisesti heikoksi.

Vaikka kaiken järjen mukaan treenaan nyt sellaisessa ohjauksessa ja sellaisella ohjelmalla jolla tehdään hitaasti mutta satavarmasti tulosta, ikävöin edelleen MC:n treenien intensiteettiä ja hurjaa pumppia. Etenkin gianttien kanssa oli aina helvetinmoinen tekemisen meininki, hiki roiskui ja sai antaa kaikkensa. Hetkellinen egobuusti palkitsi, treenin jälkeen pukkarissa peiliin katsoessa.

Nyt hyvin perinteisellä kaksijakoisella on vain mies ja yksi liikesarja. Ja failurea ilkkuvat painot tangossa. Kiloja pitää saada nousemaan enemmän, lihas vaatii lisää vastusta kasvaakseen. Niin yksinkertainen on resepti menestykseen. Heikkoja, lihaksikkaita kehonrakentajia ei ole olemassa.

Nyt rakennetaan perustusta uudelleen. Se on hidasta, heittelee pettymyksiä vasten kasvoja ja voi olla ajoittain tylsääkin. Luojan kiitos, etten ole luovuttajatyyppiä.

Mikä tämä tunne?

...Sehän on delayed onset muscle soreness, eli paikat kipeenä treenistä. Hämmentävää, niin lepsua ollut meininki viime aikoina, ettei edes muistanut moisia tuntemuksia. Uusia rasituskohteitakin löytyy, en ole esimerkiksi koskaan aikaisemmin saanut forkkujen sisäsyrjää näin kipeäksi.

Tiistaina vetäisin jalkapainotteisen treeni nelosen, joka sujui ihan kivasti. Mave 4x4x110 lämmitti mieltä ja kehoa, muuten tulokset peruslinjaa. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja mielekkyys treeniin alkaa nostella taas päätään. Muilta osin juurikin nelostreeni alkaa muodostua inhokiksi, lähinnä etukyykyn ja polvien noston takia. Kun ei osaa tai kykene, niin alkaa ahdistaa. Onneksi valmentajani on löytänyt heikon kohtani ja vetoaa häikäilemättä heti siihen, jos valitan - "ai sitä pitäis luovuttaa vai?". Tietäähän sen että jos minulle noin haastetaan, painun kiroillen takaisin salille yrittämään.

Tänään pääsin aloittamaan tiukemman tokan kierron. Hyvä treeni, vaikka luulot omista kyvyistä karisevat tehokkaasti kun samoilla painoilla lisätään sarjoja ja toistoja. Sarjakestävyys on lapsenkengissä, mutta taistelin niin ettei pahasti vajareita tullut tuloksiin. Optimistisesti ajatellen, onpahan uutta kehitettävää taas, eikä pelkkää egopunttailua.

Sulaudun massaan

Tätä ei usko enää kukaan, ainakaan minä en edes halunnut uskoa. Mutta lauantaisen treenin jälkeen seuraavana aamuna oli taas kurkku kipeänä. Käsittämätön tautikierre, mutta en ole tilanteessa yksin. Kotosalla nyt toinen muksuista sairastaa, eikä tyttöystäväni kunnossakaan vielä kehumista ole.

En jaksa kuitenkaan enää peleillä tämän lentsuilun kanssa, vaan vedin sinkki- ja vitamiiniöverit, sekä asennoiduin henkisesti ettei tässä enää sairastella.

Tänään pitkähkön työpäivän päätteeksi nykäisin itseni Elixiaan treeni kolmosen pariin. Siinähän se meni, vaikka pientä hakemista oli vähän erilaisten suorituspaikkojen kanssa ja kunnon ajoittaista hiipumista. Suoritusruksi ja kohtuullisia sarjapainoja kuitenkin tuloskorttiin, joten en valita. Ei leijumista, mutta edes tutuilla perusseteillä jotenkuten.

Tänään kun Elixiaan ehdin vasta vähän myöhemmin, hulinaa olikin ihan eri tavalla. Ei sinänsä häirinnyt, koska tilaahan on temmeltää. Tuolla on helppo sulautua massaan, porukkaa pörrää sen verran paljon ettei oikein ketään tai mitään jää mieleen. Meno on kuin muurahaispesässä. Taas vähän outoa pieniin, "intiimeihin" saleihin tottuneelle.

Kuvien räpsiminen on tuollaisessa härdellissä lähes mahdotonta, joten kuvitus voi taas olla vähän tylsempää. Koitan kuitenkin loppuun asti välttää kuvattomia postauksia, ne kun blogilistassa näyttävät niin sieluttomilta. Myökään kotipeilin edessä en ala nyt pousailemaan, itsetunto ei tässä rimpulakunnossa anna periksi :) Tähän siis kylkeen jotain, mikä suunnilleen kuvastaa ajatuksiani illan treeniseuraa satunnaisesti vilkuiltuani.

Ps. Ette muuten voi edes kuvitella miten paljon toivon täysin normaalia, tervettä kuntoa ja ikävöin niitä "nyt menee ihan helvetin lujaa" -treenejä...

Salinvaihtoa

SPM testaa... Eipäs testaakaan, vaan jää pysyvämmäksi riesaksi Salmisaaren Elixialle. Uuden salin myötä Kalasataman Easyfit jää tältä erää pois kuvioista.

Easyfitissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta Elixian kohtuullisen hyvä jäsenyystarjous, lapsiparkki, mahdollisuus treenata kaikilla ketjun keskuksilla ja tyttöystäväni astuminen kyseisen firman palvelukseen sinetöivät päätöksen. Lapsiparkki helpottaa arkea ja ajankäyttöä, kun treenit voi hoitaa "kakaroiden kanssa" kerralla, eikä vuorotelle

Salmisaaren Elixiahan on valtava, kaikenlaista minulle suht turhaa oheistoimintaa löytyy yllin kyllin. Mutta myös vapaiden painojen alue on kattava, eikä mitään oleellisia laitteitakaan puutu. Hieman oudosti osa painopakkavehkeistä on sijoitettu eri kerrokseen, mutta kun ei supereita tms niihin liittyvillä tee, no problem. Pienempiin saleihin tottuneelle tilan avaruus on todella mukavaa, ei tarvi kylki kyljessä ähistä. Tosin ei se aina haittaisi, tänään pyöri punteilla Virmajoki, tai ainakin erittäin hyvä kaksoisolento ;)

Pukuhuone ja suihku & saunatilat ovat myös suorastaan luksusta Laruun tai Easyfittiin verrattuna, joten en keksi mistä valittaisi, kuin korkeintaan kasvaneesta salimaksusta.

Itse treeni kulki hienosti, viime viikkojen sairastelu ja takkuiset treenit alkavat siirtyä historiaan. Vähän turhaankin himmailin, treenin jälkeen tuntui että olisi voinut repiä kovempakin. Homma nousuun taas.

Takaisin lähtöruutuun

Blogissa on ollut hiljaisin postaustahti koko sen olemassaolon aikana. Johtuen vain siitä, ettei mitään bodyelämään liittyvää kerrottavaa ole ollut.

Ihan kuin syksyn mukanaan tuoma ilmastollinen ja henkinen matalapaine (en ole lainkaan syysihminen) ei olisi riittävää, olen kärsinyt pitkittyneestä flunssasta. Mikä pahinta, tauti ei ole lyönyt kunnolla päälle esimerkiksi kuumeella ja kaatamalla sänkyyn, vaan pelkästään toista viikkoa kestäneellä puolikuntoisella ja räkäisellä ololla. Ei ole siis päässyt kunnolla lepäämään ja parantelemaan, vaan tunnollisena on painettu töitä ja hoidettu arkea normaalisti. Treenaamiseen ei vaan ole riittänyt energiaa, eikä uskallusta.

Lyhyesti kerraten, viikolla 39 sain ensimmäisen treenikierroksen vedettyä läpi. Loppuviikosta käväisin jo aloittelemassa toista kierrosta ja silloin lentsu nosteli päätään - rankempi treeni ykkönen meni takkuisesti. Seuraava yritys oli treeni kakkosta viikon 40 keskiviikkona, se olikin jo yhtä tuskaa ja taistelua.

Sen jälkeen ainoa mitenkään kuntoiluksi laskettava toiminta on ollut viime lauantainen parisalsakurssi, kolmen tunnin intensiivikoulutus kuubalaisia rytmejä. Lähdin kauhunsekaisin tuntein tähän uuteen haasteeseen, sillä notkeuteni on jotain rautakangen luokkaa, eikä rytmitajukaan ole verenperintönä. Eihän se lopputulos mitään Dirty Dancingin highlightsia ollut, mutta yllättävän hyvin liikkeitä opittiin ja hetkittäin joku olisi voinut jopa tunnistaakin meidän tanssivan salsaa. Kolmen tunnin nopeasykkeinen tanssinopiskelu nosti hien pintaan ja vei kyllä voimat tehokkaasti, joten huomasi ettei viikonloppunakaan vielä ollut missään nimessä treenikunnossa.

Tämän viikon olen niistänyt ja yskinyt kaikkea epämääräisen väristä ulos onteloista, mutta olo alkaa olla jotakuinkin normaali. Tänään olisi ollut jo himoja salille, mutta ainoa mahdollisuus olisi ollut aamutreeni ennen töitä ja siihen ei käytännössä aika riittänyt millään. Sentään salireppu tuli jo eilen illalla pakattua, joten pienin askelin taas eteenpäin :)

"Valmennusjohdon" kanssa päätettiin että aloitan ohjelmani treenijakson alusta. Ensimmäisen jakson on tarkoitus olla kartoittava ja nyt se on levähtänyt niin repaliseksi etteivät tulokset anna yhtenäistä kuvaa. Palataan siis lähtöruutuun ja aloitetaan ohjelman ekasta kierrosta uudelleen - HUOMENNA!

Tahtoa, mutta ei kuntoa

En mielelläni kirjoittaisi valitusvirsiä, mutta koska blogi on realistinen kuvaus matkasta kehonmuokkauksen tiellä, vaikeitakin kausia on ylös kirjattava.

Treenikalenteri näyttää onnetoman tyhjältä, mutta se ei johdu innon vaan kunnon puutteesta. Ei paljon hankalammin olisi uusi treeniohjelma voinut alkaa.

Meillä kotona jyllää toista viikkoa sitkeä flunssa, joka tyttöystävälläni päätyi jo V-Pen kuuriin asti. Itse olen välttänyt pahimman, mutta sen sijaan päällä on sellainen puolikuntoinen "ollaanko tässä kipeenä vai ei" olotila. Olen jatkuvasti todella väsynyt.

Eilen revin itseni niskasta salille kokeilemaan treeni kakkosta ja pettymyshän siitä jäi päällimmäiseksi. Alku kyykkyineen ja koukistuksineen sujui vielä jotenkin kunnialla, rasituspäänsärkyä lukuunottamatta. Viimeisissä liikkeissä kuitenkin hyydyin ihan totaalisesti ja sarjat jäivät kesken. Bonuksena huojuvana lähtiessäni kaadoin sheikkeristä pohjat salin lattioille ja sain vielä palata luuttuamaan pahimmat sotkuni.

Illalla kotona huimaili ja nyt aamulla taas kuolemanväsymys herätyskellon soidessa, nenä tukossa ja kurkku karheana.

Vihaan syksyä, armottomasti.

Via dolorosa

Viikko on ollut kaikkea muuta kuin optimaalinen treeneihin. Flunssa yrittää jälleen selättää minua, eikä asiaa ole helpottanut infernaalinen stressi ja keskiviikon 12 tuntinen työpäivä. Sanomattakin selvää että keskiviikkona salille en ehtinyt/jaksanut, mutta torstaina töiden jälkeen uhmasin kaikkia jarruttavia tekijöitä ja painuin puntille treeni ykkösen pariin.

Tokalla kierroksella sarjoja ja toistoja on enemmän. Heikompi yleiskunto vaikutti selvästi raudan liikkumiseen, mutta tyydyttävästi sujui. Hieman harmittaa kun tämä toinen kierros olisi selkeästi näytön paikka kartoittavalla jaksolla, eikä järin mairittelevia tuloksia tullut raapusteltua seurantakorttiin (tai no, naputeltua kännykkään itseasiassa).

Riuhominen puolikuntoisena kostautui ja tänä aamuna oli kunto entistä heikompi. Viikonlopuksi lapsille luvattiin mökkireissu ja alkaa ollakin viimeisiä hetkiä että sinne enää säiden puolesta viitsii. Joten nyt täytyy keskittää energiat siihen reissuun ja treenit jatkuu suosiolla vasta ensi viikon puolella...

Ruuhkaa, minun salillani!?

Tänään treeni nelosen kimppuun hyvin fiiliksin. Olin todellakin treenin tarpeessa, muun arjen vastapainoksi.

Ovesta astuessani hämmästelin ohimennen eteisen kenkätelineen ruuhkaa, mutta luotin jengin sätkivän jossain virtuaalijumpassa. Järkytys salin puolella iski vasten kasvoja. Aina niin ihanan rauhallinen salini oli aivan tukossa. Selittämätön outo fitnessryntäys. Eikun luureissa musat kovemmalle ja sekaan lämmittelemään...

Onneksi päivään sisältyi liikkeitä jotka ryysiksessäkin sai suht suosiolla hoidettua. Vähän väliä ihmisten väistely kyllä otti päähän.

Tämänpäiväisistä maveen olin erityisen tyytyväinen. Lämppärisarja 8x60kg alle ja sen perään kepeästi 4x4x100kg. Mukava tietää että romujen lisäämistä tuollaisiin lyhyisiin sarjoihin rajoittaa lähinnä oma pelkoni tekniikan ja alaselän suhteen.

Etukyykkyä tein ekan kerran ikinä ja voi sanoa suoraan ettei ole minun lajini, olkoon kuinka kuningas-etureisiliike hyvänsä. 50kg tuntui ihan joka paikassa paitsi siellä missä pitäisi. Tangon kanssa horjuminen ja paine hauiksilla vei keskittymisen. Onneksi tähän on takaportiksi annettu prässi ja taidan tuon jokerin jatkossa käyttääkin.

Polvien nostot roikkuen lisäpainoilla aiheuttivat päänvaivaa, kun mitään järkevää välinettä painojen köyttämiseen ei salilla ole. Pistin vetoremmit nilkkoihin ja köytin levypainon väliin. Aika pommiviritys, kaikkea muuta kuin kätevää. Liian kevyesti meni, mutta en jaksanut alkaa turaamaa isompaa painoa kaiken hässäkän keskellä. Vinkkejä, anyone?

Uuden ohjelman treeneistä tämä nelonen tuntui eniten räpeltämiseltä, poislukien mave. Eiköhän tämäkin kuitenkin saada palautteen kautta hierottua toimivaksi.

Lightweight baby

Uuden muokatun 2-jakoisen ohjelman neljän treenin kierrosta on nyt kolme kokeiltu. Aiempaan kovempisykkeiseen ohjelmaan tottuneena treenit tuntuvat jopa helpoilta, mutta lihaksiin menee kyllä jo nyt hyvin. Viisijakoisen aikana oli aina joku paikka kropasta hellänä, nyt on koko ajan vähän joka paikka. Seuraavalla kierroksella sarjoja tuleekin onneksi lisää, joten saa ehkä sitten jo hikeäkin pintaan ;)

Liikkeet ovat pääosin tuttuja, eikä ole liikoja tarvinut pähkäillä. Vain pohjenousu on ongelmallinen Easyfitillä. Mitään pohjelaitteita ei ole, enkä keksinyt kuin smithin jossa työstää, lankku päkiöillä. Siihen piti latoa 120kg tankoon, eikä silti saanut tuntumaa kunnolla pohkeille. Hirveästi enempää romua taas ei smithissä muu ruoto kestä keskittymisen kärsimättä. Pohdin saisiko pohkeet tehtyä prässissä?

Perinteinen penkkipunnerrus on edelleen tahmeaa, kuten ollut minulle aina. Siinä tulee olemaan haastetta saada sarjapainot nousuun. Sen sijaan leuanvedot sekä myötä- että vastaotteella kehittyvät kivasti, ekan kerran olen nyt tehnyt sarjoja lisäpainon kanssa. Smith-kyykyn sain myös eilen menemään todella hyvin sinne minne pitikin, heti treenin jälkeen jo jalat ihan tönkköinä ja tänään fiilikset koivissa hyvin hellät.

Välipäivä olisi ideaalinen 2 ja 3 treenien välissä, mutta nyt ainakin kolmosen jälkeen huomenna pakko pitää. Ei toivoakaan että huomenna pystyisi jo taas treenaamaan alakropppaa.

Loppuun pientä fiiliskuvitusta tältä illalta, huomatkaa tyttöystäväni luova alataljaratkaisu :-)

Lässytys seis ja hommiin

Kuluneet pari viikkoa ovat menneet treenien osalta hävettävän hissusti. Viime viikko oli ihan tarkoituksella kevyt, mutta tällä viikolla hommaa jarrutti flunssaa vastaan taistelu. C-vitamiinin ja sinkin yliannostuksilla vältin kuitenkin pahemman lentsuilun ja treenit uskaltaa polkaista taas käyntiin.

Itse kasailemaani kolmijakoista ohjelmaa en ehtinyt tekemään täyttä kierrostakaan, kun plakkariin tarttui uusi projekti. Jätän jälleen pähkäilyn viisaammille.

Nyt mennään pässinä narussa, aivot nollilla ja koitetaan suoriutua sitä mitä valmentaja inboxiin ilmoittaa. Mentorin valitsin hänen kokemuksensa ja kokeneempienkin punttaajien yksimielisesti positiivisen palautteen perusteella. Vielä kun lisätään pakettiin että alkuun pääsee kohtuullisin taloudellisin panostuksin, ei tarvinut kauaa harkita.

Homman nimi on nyt, kunnes toisin määrätään, muokattu 2-jakoinen. Treenikertoja 4 viikossa. Tavoitteena suoraviivaisesti sarjapainojen nostaminen ja sitä kautta näkyvän tuloksen kasvattaminen. Ensimmäinen kuukausi kartoittavampaa, sitten loppuu lässytys ja aletaan tehdä töitä.

Ensimmäinen treeni on nyt takana ja fiilikset hyvät. Tuntui giant vemputusten jälkeen jopa helpolta. Mutta en epäile hetkeäkään etteikö homma tästä rankemmaksi kehity :-)

Sisältö oli suht simppeli:
- Penkkipunnerrus 3x8
- Leuanveto 3x6
- Kapea 60° vinopenkki 2x8
- Leveä kulmasoutu tangolla 2x10
- Hammerkääntö 2x6
- Kiertäjäkalvosimet x 3

Sisäsiittoista touhua

Kehonrakennus on sisäsiittoista touhua. Kuinka niin, miksi niin?

Kuntosaliharrastus voidaan karkeasti jakaa kahteen leiriin. On kuntoilijoita, joilla tavoitteena on elää terveellisemmin. Tai ainakin saada hyvä mieli siitä että oman kunnon eteen tehdään jotain. Tuloksia ei haeta tavoitteellisesti, treenataan suhteellisen kevyesti, epäsäännöllisesti, usein ilman selkeää ohjelmaa, tai vähän sitä mikä sattuu kivalta tuntumaan.

Sitten on kehonrakentajia, tai kehonmuokkaajia, joille painojen nostelusta on tullut innokkaampi ja vakavampi asia. He treenaavat tavoitteellisesti vaihtelevilla ohjelmilla, seuraavat omaa kehitystään, pyrkivät kehittämään suorituksiaan ja tuloksiaan.

Ensimmäinen porukka on sitä hiljaista ja näkymätöntä, jonne on helppo sulautua. He muodostavat valta-osan kuntosalien asiakaskunnasta.

Jälkimmäinen porukka onkin sitten huomattavasti hankalampaa. Tämän tulee karvaasti kokemaan noviisi kehonrakentaja, joka astuu Isojen Poikien maailmaan. Kehonrakennuksessa alku on lähes aina helpointa (siis tavoitteellinen kehonrakennus, eivät ehkä ihan ensimmäiset kuntosalikerrat). Aloittelijalla kehitys on nopeinta ja lihakset ottavat hyvin vastaan ärsykkeitä, kasvaen. Samoin kehonrakennuksen sosiaalisissa piireissä ja sosiaalisessa mediassa alku on helpointa - niin kauan kuin olet nöyrä ja tietämätön juuri mistään, ystävällisiä ja yleispäteviä neuvoja tulee kyllä.

Pahin vaihe iskee yhtäaikaa sekä salille että sosiaaliseen skeneen. Puntilla kehitystä ei enää sillä tutulla ohjelmalla paukukaan tuttuun tapaan. Sosiaalisissa piireissä sitten taas...

Et ehkä enää katselekaan kaikkia vuosikausia pidempään treenanneita ylöspäin ihailevalla kunnioituksella. Julkaiset netissä omia kehityskuviasi. Erehdyt ottamaan osaa keskusteluihin, vielä pahimmassa tapauksessa esittämään omia ajatuksiasi tai jopa eriäviä mielipiteitä.

Silloin astut Isojen Poikien varpaille. Ellet penkkaa yli 100kg ja maastavedä toistasataa, argumenttisi ovat kaikkeen treenaamiseen liittyvään ovat merkityksettömiä. Kaikki omakohtaiset kokemuksesi ja havaintosi ovat paskaa, hukkuen aloittelijan kehitysbuustiin. "Sulla on toi touhu vielä niin onnetonta, että kehittyisit vaikka keppijumpalla" - näin kärjistettynä esimerkkinä. Mutta ei paljon liioiteltuna.

Kas kun kehonrakennuksessa kaikki toimiva on keksitty jo 20 vuotta sitten. Kehonrakentajan kehityskaaren täytyy noudattaa klassista kaavaa, muuta ei hyväksytä. Muuten ei voi kehittyä. Tai jos on sattunut kehittymäänkin, ainakin klassista kaavaa noudattaen olisi kehittynyt rutosti enemmän. Ja tämä on kiveen kirjoitettu sääntö, jota vastaan vihjailemallakaan saa jihadin niskaansa. Eikä silläkään ole merkitystä, että maailmalla ollaan vuosikausia, ellei kymmenen, Suomen kehonrakennuskulttuuria edellä. Miesten koossa ja treenimetodeissakin.

Samaan aikaan kehonrakennusskene hämmästelee miksi lajilla kilpailutasolla ja harrastuksenakin on niin vähän näkyvyyttä. Miksiköhän? Vähälukuinen joukko ammattilaisia ja semiammattilaisia on jo tämän ehkä tajunnut, sillä heille on alkanut tulla edes jossain määrin etuja sponsoreilta. Ja sponsorit kaipaavat vastapalveluksena keulakuvia. Ja keulakuvana ei kukaan pidä pullistelevaa mulkkua, joka dissailee naureskellen itseään pienemmille, samasta lajista innostuneille.

No mitäs sitten?

Pitkän linjan harrastajat: Katsokaa peiliin. Miettikää onko teidän roolinne kannustaa uusia innokkaita kehonrakentajia, vai paistatella oman erinomaisuutenne loisteessa? Voisiko noviisien innostusta tukea muutenkin kuin ohjaamalla StartingStrenghtin pariin ja lyttäämällä kaikki muut mielipiteet?

Innokkaat uudet harrastajat: Ottakaa itsekin selvää asioista. Google on hyvä kaveri, kunhan jaksaa selvittää onko artikkelien taustalla uskottava taho. Kyselkää neuvoja vain sellaisilta, joiden viisauksia olette nähneet jo pidempään. Ja kasvattakaa paksu nahka, jos uskaltaudutte kertomaan mistään visioistanne ja mielipiteistänne.

There are lots of wrong ways to work out, but there is no ONE right way to work out.

PS. Taistelu flunssaa vastaan jatkuu. Tänään oli vaihtoehtoina joko sali puolikuntoisena, tai hieroja. Valitsen jälkimmäisen, kun sinne vielä kuumeettomana uskaltaa mennä. Itse treenien osalta lähiaikoina saattaakin olla ihan uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa... :)

Syksyn sävel

On tautinen.

Olin intoa puhkuen lähdössä salille maanantaina, kun edelliselle viikolle kertyi viisi lepopäivää. Hieman tunnelmaa latisti että tyttöystäväni nappasi itselleen syksyn ensimmäisen flunssan, kun ajatuksena oli päästä pitkästä aikaa yhdessä salille. Töiden jälkeen suuntasin siis itsekseni EasyFittiin.

Muutoskammoisena tottakai vanhaa ohjelmaa jäi ikävä, mutta suorien sarjojen tekeminen hieman isommilla painoilla tuntui hyvältä. Maven jälkeen aloin ihmetellä orastavaa päänsärkyä, mutta oletin että hengitystekniikka on jotenkin pielessä. Puuskutin sitten lopputreenin mahdollisimman tunnollisesti. Voimia kyllä riitti, eikä työntävissä liikkeissä tuntunut juurikaan viime viikkojen ongelmia.

Treenin jälkeen olin oudon pahoinvoiva, kotiin päästyäni aivan poikki. Meinasin nukahtaa pystyyn mihin vaan istahdinkaan hetkeksi. Näin kovaa ei treeni ollut, vaan flunssapöpö yrittää kyykyttää nyt minuakin. Muutenkin koiraa illalla lenkittäessä elimistössä tuntui sellaisia tuttuja lentsun ensioireita. 

Aamufiilis oli suht ok, mutta jo ennen töihin lähtöä alkoi tuntua väsähtäneeltä. Hinku salille olisi kova, mutta varmuuden vuoksi täytynee jättää tältä päivältä väliin ja seurata mihin suuntaan olo kehittyy. Jos tässä nyt kunnolla kipeäksi pamahtaa, vitutus on aika lailla maksimoitu.

Bulk or cut, how about not?

Massakausi/dieetti -menetelmä on peruskauraa kilpailijoille, joiden täytyy antaa elmistölleen off-seasonilla enemmän kaloreita lihasmassan kasvatukseen ja ylläpitoon. Luonnollisesti kisakuntoon kiritään dieettaamalla rajustikin rasva pois.

Perus fitness- tai kehonrakennusharrastajalle bulkkidieettikierre on mielestäni pelkkää hifistelyä ja omiaan ruokkimaan terveys- ja syömishäiriöitä. Toki samat menetelmät toimivat lihasmassa kasvatukseen, mutta miksi käyttää niin epäluonnollista tapaa? Harrastaja ei ole menossa kisoihin, ei ole sitä tiettyä kohdetta johon mennessä ollaan sitten "kisakunnossa".

Monelle wannabefitnessille bulkkaaminen on vain typerä tekosyy luistaa järkevästä ruokavaliosta ja olla pehmeä. "Eiku mä oon bulkilla, dieetti alkaa toukokuussa". Just, että pari kesäkuukautta voidaan pousailla pienemmissä vaatteissa ja lösähtää sitten taas.

Harrastajien blogeja lukiessa törmää usein näihin epäonnistuneisiin bulkkikausiin. Vedetään överikaloreilla ja usein paskaa syöden, käydään sitten inbody-mittauksissa ja raportoidaan että lihasmassaa tullut 2kg ja rasvaa 1,5kg. Jeejee. Dieetin jälkeen taas mittaillaan ja pettyneenä selitellään että lähes samassa lähtöpisteessä ollaan, gainit mittausten mukaan ehkä 0,5kg lihasta. Inbodykin on niin epäluotettava että pelkkä erilainen nesteytys ennen mittausta antaa tuon verran heittoa tuloksiin.

Elimistölle aiheutetun rasituksen lisäksi jojoilu aiheuttaa rasitusta lähipiirille. Kukaan ei jaksa katsella kauaa väsynyttä ja kiukkuista dieettaajaa. Erinomaista myrkkyä työ- ja ihmissuhteille. Jos syömishäiriön uhka ei tunnu vielä missään, pääpalkintona häämöttää metabolinen tuho. Tila, jossa kroppa ei enää lähde palautumaan rankasta dieetistä. Sen saavuttaakseen ei tarvitse olla kilpailija, riittää kun matkii tarpeeksi ammattilaisten dieettirutiineita.

Oikein ja järkevästi käytettynä bulk/diet on klassinen, toimiva menetelmä jolla lihasmassa kasvaa ja dieetin jälkeen ollaan hyvässä lihaserottuvuudessa. Mutta harrastajalle se on täysin turhaa elimistön rasittamista. Syö järkevän ruokavalion mukaan koko ajan, anna joskus itsellesi lupa "cheattipäiviin" ilman dieettejäkin. Kehity ja kerää lihasta vähän hitaammin, mutta ennenkaikkea olet suht hyvässä kunnossa läpi vuoden - et vain ehkä hyvällä tuurilla onnistuneen dieetin jälkeen, ennen repsahtamista taas "bulkille".

Vieroitusoireita

Treenaamattomuus on tuskaa!

Tällä viikolla jo kolme lepopäivää, jotka tuntuvat viikoilta. Tiedän keventelyn tärkeyden, mutta tietystä treenirytmistä on vaikea irrota noin vain. Tunnen itseni suorastaan laiskistuneeksi, vaikka samalla huomaan että energiatasot ovat nousussa. Odotan innolla uusia treenejä ja olen alkanut janota uutta "haastetta".

Sitä saa kuitenkin odotella vielä marraskuuhun asti. Järjellä ajatellen se onkin suorastaan mainiota, sillä tähän väliin jää noin 1,5kk aikaa vähän rennommalle treenille. Uskon ja toivon että sen jälkeen uusi kattavampi 12 viikon rutistus tyydyttää itsensä rääkkäämisen tarpeen... Ja tietysti, tuo tulosta.

Tässä välissäkin täytyy kuitenkin saada salihimot tyydytettyä. Jo viikkoja takaperin pohdin "välikauden" ohjelmaa ja aika nopeasti päädyinkin miellyttävään. Nyt kun pitäisi alkaa konkreettisesti kohta hommiin, muutuinkin epävarmaksi.

Ehdin vatvoa vaihtoehtoina Elaston 2-jakoista, 3+2 hybridijakoa, 5x5 stronglifts, jopa G6 variaatioita. Kaikista löytyi kuitenkin jotain, mikä ei mielestäni sovi nyt tähän väliin. Joko mielekkyyden tai käytettävissä olevan ajan takia. Elasto kuitenkin oli sen verran mielenkiintoinen, että sitä aion joskus tulevaisuudessa kokeilla.

Alkuperäinen oma 3-jakoinen siis jäi voitolle. Sitä hieroessani jouduin toteamaan olevani edelleen liian kokematon ottaakseni huomioon riittävästi muuttujia liikkeiden valinnassa, järjestyksessä ja epäsuorissa rasituksissa. Lisäksi alan foorumeilla tuntuu mielipiteitä olevan lähes yhtä paljon kuin kirjoittelijoita, jopa vakavasti otettavien harrastajien kesken. Joten mitään yleispäteviä vinkkejä oli vaikea saada (poislukien ne ikuiset StartingStrenght ja G6 viitaukset, huoh).

Päätin heittää liian pähkäilyn sivuun ja kasata sellaisen setin jota tiedän voivani ilolla veivata ja säilyttää tällä hetkellä vallitsevan erinomaisen motivaation. Kokonaiskehityksen kannalta yksittäisellä ohjelmalla on kuitenkin hyvin pieni merkitys, vaihtelu on ohjelman osalta tärkeintä. 

Ohjelma ei ole missään nimessä täydellinen ja tiedostan sen ongelmakohtia itsekin. Tiedän että arvostelua herää terävästi etenkin alakropan vähäisestä painotuksesta. Edelleen, kyse ei ole jalkatreenilaiskuudesta, vaan yläkropan epätasapainoisuudesta koipiin nähden. Toisaalta taas etenkin olkapäille haluan edelleen antaa enemmän huomiota. Hieman epäilyttää rasittuvatko ne liikaakin, mutta katsotaan.

Siksi perinteisemmän rinta/selkä-jalat-kädet/olkapäät tai vetävät-jalat-työntävät jaon sijasta teen muutamat rankat jalkaliikkeet ja huolella olkapäitä yhtenä päivänä. Toivon että isojen lihasten jalkarunttaus herättää testotasoja tehokkaaseen olkapäätreeniin. Riski tietysti on että käy juuri päinvastoin ja jalkaliikkeet vievät tehot olkapääliikkeiltä, mutta tehonpuute ei vielä kovin usein treeneissä ole vastaan tullut.

Niin, ja tietty se pyhäinhäväistys että jalkoja treenataan niin vähäisillä liikkeillä.

Tätä kuitenkin kokeillaan:

RINTA/SELKÄ 
- Penkkipunnerrus tai penkkipunnerrus kp 4 x 6-8
- Vinopenkki smith 4 x 6-8
- Mave 4 x 6-8
- Leuanvedot tai leveä ylätalja 3 x 10-12
- Kulmasoutu käsipainoilla 3 x 10-12
- Flyes 3 x 10-12

JALAT/OLKAPÄÄT
- Smith kyykky 4 x 6-8
- Prässi 4 x 6-8
- Pystypunnerrus tangolla 4 x 6-8
- Arnold punnerrus 3 x 10-12
- Viparit sivulle 3 x 10-12
- Viparit tuettuna taakse 3 x 10-12

HAUIS/OJENTAJA
- Scott 4 x 6-8
- Kapea penkki smith 4 x 6-8
- Hammerkääntö 3 x 10-12
- Ranskalainen punnerrus 3 x 10-12

- Hauiskääntö talja 3 x 10-12
- Pushdown talja 3 x 10-12

Päivien loppupään pidempiä vemputteluja saatan vetää supereina, fiiliksen mukaan.

Katsotaan saako tätä vedettyä 3 on - 1 off tahdilla, vai täytyykö lepopäivä ympätä väliin. Käytäntö näyttää.

Downshifting

Viimeinen treenikierto olisi ollut tarkoitus tehdä äärimmäisen kovaa, ikävä kyllä minulla on ollut pikemminkin päinvastoin. Vaikeita treenejä on osunut liian monta, ylimääräinen välipäivä ja vielä vaivaavat vasemman latsin(?) ongelmat.

Olkapääpäivä taisteltiin maanantaina kohtuudella läpi, vaikka työntävissä liikkeissä oli edelleen ongelmia. Pystypunnerrus tangolla 7-5-5, normaalisti täydet 3x8. Tuskaillessani Arnold punnerruksissa, tyttöystäväni hyökkäsi auttamaan pakkotoistoja ja siinä sainkin sarjan oikein kunnon failureen - vasen käsi yksinkertaisesti valahti hervottomaksi, oikea olisi vielä tehnyt parikin toistoa. Ikävä vaiva, enkä kaikelta kiireeltä ole saanut vielä hierojaakaan varattua.

Tänään käsipäivä oli kuitenkin erinomainen, eteen tai ylös työntäviä liikkeitä kun ei juurikaan ole. Hyvillä työpainoilla ja erittäin tyydyttävät sarjat, juuri niinkuin pitääkin. Erityisesti scott-hauiskääntö oli varmaan parhaita settejä joita on tullut ohjelman aikana tehtyä, niin painoilta, tekniikalta kuin tuntumaltakin.

Nyt homma olisi nipussa ja Muscle Challenge 2013 suoritettu. Kokonaisuutena olen tyytyväinen. Tulosta ja lihasta olisi voinut saada varmasti enemmänkin, jos ruokavaliota olisi noudattanut täsmällisemmin. Nyt on laskemattakin selvää että ihan liian pienillä kaloreilla olen mennyt ohjelman ajan. Silti olen tyytyväinen fyysiseenkin kehitykseen, lihaserottuvuus on eri luokkaa ja pattia näkyvillä monessa ihan uudessa paikassa. Mitään ennen-jälkeen kuvia ei nyt tähän hätään tule, mutta onhan noita jo useampia ollut matkan varrella esillä. Katsotaan jossain vaiheessa kun inspiraatio iskee, jos saisi kännykkäkameraa järkevämpiä poseja näytille.

Mahdollisesti lähiaikoina voi tulla tilaisuus inbody-mittaukseen ja minulta löytyy vanhempi tuloslappu vuoden alusta. Vaikka nuo eivät järin tarkkoja ole, vertailu voi olla mielenkiintoinen. Toki kirjoittelen tuloksista, jos mittausmahdollisuus toteutuu.

Nyt olisi tarkoitus pitää lepoviikko ja antaa kropalle palautumista. Loppuviikon otan ainakin rennommin, jos nyt en ihan täyttä viikkoa malta lojua aloillaan. Seuraavassa päivityksessä päästäänkin ruotimaan (ja todennäköisesti "viisaammat" haukkumaan) tulevan välikauden uutta kolmijakoista ohjelmaani.

Viinaa ja villiä maastavetoa

Perjantaina lähdettiin juhlistamaan kaverin synttäreitä miniristeilylle, joka on historiassa osoittautunut aina kohtalokkaan kosteaksi reissuksi. Ja niin siinä kävi tälläkin kertaa. Vaikkei millään dokailumielellä oltu liikenteessä, ympäristö vei mennessään ja skumppa virtasi...

Tämä alkaa pikkuhiljaa sinetöimään päätökseni alkoholinkäytön suhteen. Yhden remuillan ansiosta koko viikonloppu enemmän tai vähemmän horroksessa. Puhumattakaan turvotuksesta kehossa, olo oli pehmeämpi ja pulleampi kuin kuukausiin. Ei vaan ole läträäminen tämän kokonaisvaltaisen paskafiiliksen arvoista, vaikka kuinka koittaisi perustella että välillä voi irroitella.

Vielä tänäänkin oli aivan vetämätön olo ja sopivasti ennen salille lähtöä alkoi takaraivossa vihloa. Jalkapäivä olikin ilo vetää läpi koko ajan yltyvän päänsäryn tahdissa. Sen verran halusin itseäni rankaista, etten todellakaan antanut periksi. Kolme kertaa all-outit ja kaksi kierrosta jättiläisiä. No pain no gain ja silleen.

Muuten ei valittamista treenitehoista. Kammotti itseänikin kun lätkin rautoja tankoon SJMV:tä varten, mutta suht tuskattomasti liikkuivat (poislukien että pää räjähtää). Tuntumaa sai reisiin ja hanuriin hyvin, päänsärky ja väsymyskin alkoi treenin jälkeen kadota endorfiinien tieltä. Aina kannattaa lähteä salille.

Elämäni vaikein rintatreeni

Eikä se ikävä kyllä johtunut siitä että joku traineri olisi ollut ruoskimassa kunnon rääkkiä. Vaan jo aiemmin manailemani vasemman puolen laahaaminen, paheni aivan uuteen potenssiin tänään.

Jo vinopena smithissä oli takkuinen ja jouduin vähentämään painoja. Mutta pena kässäreillä meni ihan vammailuksi. Parhaillaan olen tehnyt 28kg 8-6-6 ja normaalisti sen 26kg 3x8. Nyt 24kg 8-6-7. Kun vasen puoli toisessa sarjassa kieltäytyi työntämästä täysin ja sarja jäi kesken, taisi hieman äänekkäästi särähtää kirosana ilmoille ja loput puhisin peilille vessassa, jonne painuin rauhoittelemaan vitutusta hetkeksi.

Periksi en antanut, vaan taistelin jättisarjat läpi. Tekniikat olivat epäpuhtainta ikinä ja osassa liikkeistä painot tai toistot tipahtivat, mutta sen verran kuitenkin että kehtaan ruksia rintapäivän suoritetuksi.

Hierojaa joutunee varailemaan heti ensi tilassa. Sitä odotellessa huomenna lepopäivä, viikonloppuna jalat ja toinen lepopäivä. Toivon että tilanne helpottaisi olkapäätreeniin mennessä.

Positiivista sen verran että eilinen selkätreeni oli mahtava, mave sujui ilman selkäongelmia ja kulmasotuun tangolla +20kg kahteen vikaan sarjaan. Pitkästä aikaa parasta tuntumaa selälle.

Bikinifitnessin nousu ja uho

Ehdin jo luvata ettei enempää expohöpinää, mutta pakko naputella omia ajatuksia aiheesta joka on jonkun verran herättänyt kohinaa jo heti kisojen aikana, kuin sen jälkeenkin - Bikini fitnessin arvosteluperiaatteet, etenkin niiden muuttuminen esikarsintojen ja SM finaalin välillä.

Kaikki kunnia hyvin sijoittuneille, mutta viisaammatkin kuin minä ovat hämmästelleet millä periaatteilla tyttöjä pantiin paremmuusjärjestykseen. Ennakkosuosikkeja ja viime vuoden finalisteja jäi armotta finaalin ulkopuolelle. Suoraan lainattuna "hyvälihaisia tyttöjä" tipauteltiin bikinimalli-mittaisten tieltä.

Osittain tämän takia emme jaksaneet katsella bikinifitnessiä edes loppuun asti. Women's Physique ja Body Fitness olivat maallikollekin mielekästä katseltavaa ja lihaserottuvuutta pystyi arvostelemaan itsekin, mutta bikinin lottoarvonnassa ei ollut juurikaan punaista lankaa.

Bikini Fitness on Suomessa valtavassa nousubuumissa. Bodyskene on erittäin kaupallinen, lisäravinnefirmojen kilpailu ja markkinointi räikeää. Kuinka moni muu on pohdiskellut Nordicien jälkeen, kuinka paljon kaupallisuuden boostaaminen on vaikuttanut arvosteluperiaatteiden muuttamiseen, tai suoraan sanottuna riman laskemiseen?

Mitä matalampi kynnys hypätä lavalle kisaamaan bikinissä, sitä enemmän innokkaita tyttöjä ryntää lajin pariin. Sitä enemmän valmennettavia valmennusta ammatikseen tekeville, sitä enemmän hilloa lisäravinne- ja muiden alan firmojen kassoihin.

Eikö bikinimalli -kilpailu riittäisi? Ei, koska uudet innokkaat boudaritytöt haluavat nimenomaan kilpailulavalle, sinne oikealle fitness -kilpailulavalle. Mallikisa ei täytä samaa kunnianhimoa, finaalitkin pidettiin sivulavalla eri hallissa.

Henkilökohtaisesti pidän hyvänä asiana että luokkien välille tehdään eroa, eikä mitenkään paha juttu ole sekään jos laji on nosteessa ja harrastajia kertyy lisää. Kireämmät tytöt inspiroituvat ehkä suuntaamaan Body fitnessiin. Ikävintä on arvosteluperusteiden muuttaminen kesken kilpailukauden ja monien armottomasti valmistautuneiden kisaajien vaivannäön valuminen hukkaan. Toivottavasti linjaus nyt sitten säilyy, eikä sitä lähdetä veivaamaan edes takaisin vuodesta toiseen.

Ressiä ja reeniä

Sunnuntaina käytiin Lahdessa Nordic Fitness Expossa katsomassa vähän kireämpiä alan harrastajia. Hienot messut ja naisten kilpailusarjoja oli mukava seurata, tosin bikini fitnessejä ei jaksettu katsoa ihan loppuun asti. Koska expojen jälkeen kaikki blogit täyttyvät messukisalöpinöistä kyllästymiseen asti, ei siitä tänne sen enempää.

Eilen kävin kurittamassa olkapäitä ja koitin tehdä vähän isommilla sarjapainoilla, kuten ohjeistus näille ohjelman viimeisille viikoille on. Sain sellaiset poltteet että venyttelyistä huolimatta vielä pukkarissakin tuntui kuin joku repisi käsiä irti torsosta tulikuuman raudan avustuksella.

Tänään käsipäivä lähti vähän takkuisesti käyntiin. Keskinkertaista stressiä on pukannut alkuviikon, nukkumiset ja syömiset vähän mitä sattuu. Saattaa vaikuttaa asiaan. Homma lähti kuitenkin käyntiin giant-sarjoihin päästessäni. Siinä missä eka all-out sarja ojentajille oli täyttä tuskaa ja rimpuilua, jäteissä painot liikkuivat helpohkosti ja sarjat sai vietyä kunnon kipuihin asti. Giantit saavat kyllä hurjan pumpin aikaiseksi, tällaisina jos hanskat pysyisivät koko ajan niin hallelujaa.

Tämän päivän treenin jälkeen pyörähtää käyntiin nykyisen ohjelmani viimeinen kierros. Tulevan uuden ohjelman runkoa olen pyöritellyt kaikilta mahdollisilta kanteilta ja liika pohtiminen on tehnyt valinnasta entistä vaikeampaa. Vahvimmilla on kuitenkin suht perus 3-jakoinen, mutta palataan asiaan viikon päästä tarkemmin.

Istuminen on ihanaa

...Vielä tänään. Huomenna tuskin enää on.

Torstaina työpäivän päätteeksi rinta pumppiin Larun salilla. Oikein antoisa treeni, poisluken neitimäiset pahat katseet käsipainojen pudotteluni ansiosta, penkkiä kässäreillä tehdessä. Anteeksi edelleen, en minä niitä tatamiin mitenkään kauniimmin enää saa, kun loppuun asti nuo pitää tehdä.

Perjantaina pidin välipäivän ja käväisin aamulla Hieronta-akatemiassa lihashuoltamassa selkääni. Oli ensi kerta minulle hierojalla ja kyllähän tuo hintansa arvoista takuulla oli. Jumeja oli kuulemma siellä ja täällä, loppupäivän olinkin paljon normaalitilaa rennompi ja virkeämpi. Ilmeisesti kiersi vaihteeksi taas veri aivoihinkin asti ;) Otetaan tavaksi jatkossa säännöllisemmin.

Tänään oli jalkapäivän vuoro ja lähdin jo kotoa asenteella "nyt vedetään säästelemättä". Sen verran nillitystä saanut näistä jalkatreeneistä kuulla kommenteissakin...

Seurantamielessä listaan:
All-out sarjat
- Smith kyykky 3 x 8x105kg
- SJMV 1 x 8x100kg, 2 x 8x110kg (!)
Giantit kaksi kierrosta
- Reiden koukistus 12x50kg
- Kapea prässi 10x120kg
- Askelkyykyt kp 8x20kg
- Reiden ojennus 12x50kg (polttaa poltaa)
- Leveä prässi 8x120kg

Viimeisissä prässeissä alaselkä alkoi huomautella olemassaolostaan, mutta kyykky ja sjmv ongelmitta.

Huomenna sitten rollaattorilla Nordic Fitnessiin, näkyillään!

Skaala aloittelijan ja ammattilaisen välillä

Meitä on moneen junaan ja osa porukasta jää vielä asemallekin. Minkälaista hikoilijaa kuntosalilla mahtuu aloittelijan ja amattilaisen välille?

Ammattilaisethan on helppo määritellä - nimekkäitä isoja mörssäreitä, jotka käyvät pullistelemassa kivestä veistettyine lihaksineen kisoissa. Aloittelijan määritelmä on ilmeisesti paljon häilyvämpi ja peilaa paljon termin määrittelijän omaan tietotaitoon kehonmuokkauksen saralla. Tai toisinaan kuviteltuun tietotaitoon.

En toki kirjoittaisi mistään mikä ei kosketa omalla kohdalla. Asia jäi hieman hautomaan mieleen kun taannoin sain kommentteja olevani noviisi, jolla ei juurikaan ole vielä lihasmassaakaan.

Onhan tuossa perää. Lihasmassani on vähäistä moniin verrattuna. Väitän kuitenkin että verrannollisesti sitä on aika lailla enemmän kuin 8kk takaperin. Lähtökohta on ollut täysin laihaläski naru. En ole koskaan tuntenut itseäni niin ryhdikkääksi kuin nyt, enkä rehellisesti sanottuna uskonut että tähän kroppaan koskaan olisi tämänkään vertaa lihasta tarttunut.

Treenaaminen on päivä päivältä enemmän elämäntapa. Selkeiten muutosta kuvailee ero salilla käymisen ja treenaamisen välillä. Ennen kävin salilla, kuntoilemassa. Joskus innokkaammin, toisinaan oli viikkoja, kuukausiakin taukoa. Ravintoon salilla käyminen ei vaikuttanut mitenkään, mitä nyt palkkarin treenin päätteeksi useimmiten kittasin. Muuten syötiin kun oli nälkä (ehkä, ei välttämättä silloinkaan), mäkkärikin oli tuttu paikka. Nykyään joka päivä on oletusarvoisesti treenipäivä, lepopäivät salilta suunniteltuja. Syön silloin kun kello käskee, syön sitä mitä kuuluu syödä, enkä sitä mitä sattuu tekemään mieli.

Tunnen kaikki tärkeimmät liikkeet, oikeat suoritustekniikat (ainakin teoriassa, toteutuksessa takuulla paljon parantamisen varaa), tunnen erikoistekniikoita. Salilta ei löydy hilavitkutinta, jonka käyttötarkoitusta en tuntisi. Tiedän minne mikäkin vaikuttaa ja ennen kaikkea ymmärrän MIKSI jotain tiettyä asiaa tietyllä tavalla suoritan - en vain seuraa sokeasti jotain, mitä joku toinen on suunnitellut. Tiedän ettei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lihasta, vaan valtava määrä variaatioita ja menetelmiä, jotka toimivat eri tavalla erilaisille punttaajille.

Olenko aloittelija salilla?

Joidenkin mittapuulla kyllä - perusteina lähinnä lihasmassan määrä. Joka mielestäni on äärimmäisen huono mittari. Vähänkään kehonmuokkauksesta ymmärtävä tietää että tietotaidon ja treeni-intensiteetin lisäksi on useita muitakin tekijöitä jotka vaikuttavat suuresti kehitykseen. Niistä vähäisin ei todellakaan ole geeniperimä. Eikä allekirjoittaneen sukualbumia tarvi paljon selailla todetakseen ettei sieltä kovin raavaita miehiä löydy.

Aloittelijoita löytää näin kesän loppumetreillä saleilta reilusti, kun kesäkilojen karistelijat heräävät todellisuuteen. Osa heistä jää kuntoilijoiksi, "salilla kävijöiksi", kuten itsekin olin vuosikaudet. Osa ehkä saa suuremman kipinän ja alkaa ottaman asioista laajemmin selkoa, syvällisemmin kuin vain noudattamalla aikansa salijäsenyyden kaupan päällisenä saatua personal trainerin mapista nykäisemää perusohjelmaa. Innostuvat treenaamaan säännöllisemmin, kovempaa ja ennenkaikkea omalle fysiikalleen parhaiten sopivalla tavalla.

Teille, tervetuloa joukkoon.

Kritiikki ei minua häiritse lainkaan, se päinvastoin herättää enemmän kunnianhimoa jatkaa. Näyttää, että ensi viikollakin olen taas hieman paremmassa muodossa kuin viime viikolla.

Jättiläisten paluu

Eilen työpäivän perään nykäisin Larun salilla käsipäivän, joka meni vielä poikkeavalla ohjelmalla ilman jättiläissarjoja. Sen ansiosta pääsi jälleen lisäämään painoja osaan liikkeistä ja etenkin ojentajien pumppi oli melko jäätävä - harmi ettei ollut aikaa ikuistaa todistusaineistoa. 

Mukaan puntille rohkaistui myös esimieheni piiitkän salitauon jälkeen. Kyllähän mies hikeä sai pintaan, vaikka toki kevyesti starttaili. Toivottavasti innostus jatkuu. Vaikka olen ilmeisesti melko huonoa seuraa salilla, kovin epäsosiaalinen treenaaja kun olen. Jätin sentään musaluurit pois päästä ja olikin outoa treenata omaa ähinäänsä kuunnellen... Kyllä sopivan räyhähenkinen musiikki kuuluu minulla asiaan, voi uppoutua rauhassa touhuiluunsa.

Tänään jatkui kierto alusta ja palattiin normaaliin ohjelmaan, eli jättiläiset mukana kuvioissa. Päivä oli ollut kiireinen ja muutenkin v-käyrät eritäin korkealla, joten fyysinen kuritus oli enemmän kuin paikallaan. Hyvä treeni, erityisen tyytyväinen olin miten kevyesti leuat sai menemään. Larun salilta löytyy myös EasyFitiltä uupuva alatalja (??!), joten kaiken sai tehtyä ilman kompromisseja.

Jättiläissarjat ovat minulle se toimiva juttu. Hommassa oli tekemisen meininki ja hiki roiskui. Treenin jälkeen sai palautella tovin, ennen kuin uskalsi prätkän selkään kotimatkalle. En epäile etteivätkö edellisen viikkokierron normaalit sarjat olisi tehokaita ja hyvin ne lihaksiin menivät, mutta gianteissa fiilis on eri luokkaa. Ehkä Crossfit olisi mun laji, ellen karsastaisi kaikkea ryhmäliikuntaa ja yleisesti ottaen pitäisi sitä hommaa homosteluna ;)

Sorrun läiskimään tyhjänpäiväistä kuvitusta, kun ei ole jaksanut kännykameralle pullistella. Peili näyttää kyllä ihan hyvältä, mutta ne harvat kuvaräpsyt ovat olleet tylsiä.

Keventelyä ja kovistelua

Viime viikosta tuli tahattomasti kevennetty, eli treenejä kertyi vain kolme. Pe-su meni täysin vanhaa asuntoa tyhjentäessä ja uudessa tavaroiden varastoihin järjestelyyn. Aikaa ja energiaa ei yksinkertaisesti enää salille riittänyt. Liikuntaa ja kantamista kyllä tuli harrastettua reilusti.

Tänään homma jatkui Larun salilla jalkapäivän merkeissä. Tai näin oli tarkoitus ja kova yrityskin, mutta homma meni ihan reisille, sanan huonossa merkityksessä. Toimistolta lähtöä tehdessä tajusin että kaikki mömmöt latareista palkkareihin asti unohtui kotiin. Ajattelin että käydään nyt silti koittamassa. Salilla hoksasin että unohtuneiden listaan lisättiin myös tukivyö, joka jalkapäivässä on minulle aika oleellinen varuste. Edelleen sitkeästi yrittämään.

Smith oli varattuna loputtomiin ja sitä odotellessa tein SJMV... ja kapean prässin. Ja koukistajat. Ja edelleen odottelin kyykkäysvuoroa smithiin, turhaan. Tiesin että tätä vemputtelua kun jatkaa vielä ilman juomia, kohta ei enää paukkuja kyykkämiseen riitäkään. Vitutus kumpusi jo siihen malliin että nykäisin samaan rytinään reiden ojentajat, leveän prässin ja lähdin lätkimään. Paskoista jalkapäivistä paskin oli taputeltu pakettiin ja äkäisenä ulos tarpoessa harmittelin kateellisena mielessäni tyttöystäväni aamuista hyvää jalkatreeniä. Tasan ei mene nallekarkit. Eikä aina voi olla vain hyviä treenejä.

Välipäivät salilta, muuttorumbat ja surkea jalkatreenin yritys ottivat niin paljon kupoliin että pakkasin salikassin illalla vielä uudelleen ja suunnistin EasyFittiin. Räpiköintiä Larussa ei voinut kummoiseksi kehua, joten uskoin virtaa riittävän olkapäätreeniin.

Onneksi menin, kunnon kidutus olkapäille... polttaa polttaa! Nyt vedettiin ilman giant-sarjoja, perinteisesti kaikki liikkeet. Sain siis lisätä painoja ja kivaahan sekin oli, repiä vaihteeksi kiukulla oikein kunnolla. Loppuun vielä vatsasetit ja aamen.

Massanlisäys ei edelleenkään palkitse. Olen yrittänyt lisätä kalorien määrää ja syönytkin melko hyvin, mutta kaiken järjen vastaisesti vaikuttaisi siltä että aineenvaihdunta on innostunut vain entisestään. Onneksi ilmeisesti polttamaan rasvaa, tunnen itseni hoikemmaksi ja tyttöystävänikin eilen huomautti että vatsan seudulla on huomattava ero, "sulla alkaa olla tuollainen uimarin kroppa". Minkäs teet, muuta kuin koitat syödä.